William Castle (1915-1977) oli elokuvaohjaaja, tuottaja ja joskus jopa näyttelijäkin. Mutta ennen kaikkea hän oli showmies ja omatekoinen legenda. Lapsena John Waters halusi Joulupukin sijasta William Castlen syliin kertomaan lahjatoiveensa.

Vuonna 1948 William Castle oli tuottamassa Orson Wellesin filmiklassikkoa Nainen Shanghaista. 1950-luvun lopulla ja 1960-luvun alussa hän ohjasi eräitä aikakautensa menestyksekkäimpiä kauhuelokuvia ja trillereitä. Vuonna 1968 hän tuotti Roman Polanskin Rosemaryn Painajaisen. Mutta 1990-luvulla William Castlen omat elokuvat olivat ajautuneet aika tukevasti elokuvakriittiseen paitsioon. Kaikenlaiset kalkkunanmetsästäjät etsivät kyllä mahdollisimman kömpelöitä ja teknisestikin taitamattomia elokuvia tahatonta huumoria kaihoavan yleisön iloksi. Tämä suhtautumistapa ei kuitenkaan oikein toimi Castlen yhteydessä, sillä hän osasi ohjata elokuvia ja kykeni yleensä hankkimaan niihin jopa järjellisen käsikirjoituksen.

Valehtelijoiden prinssi

William Castlen elokuvia on ollut varsin heikosti saatavilla videolla, varsinkin Euroopassa. Niitä ei ole liiemmälti otettu televisiolevitykseenkään, koska monet niistä ovat vieläkin (ja varsinkin amerikkalaisesta näkökulmasta) liian häiriintyneitä ja väkivaltaisia. Tilanne saattaa olla parantumassa 2000-luvulla. Ainakin lehtitietojen mukaan Williamin tytär Terry olisi käynnistämässä uudelleen isänsä vanhaa yhtiötä. On toki hieman huolestuttavaa, että ensimmäiseksi tuotantoon on otettu uusintaversio isukin klassikosta House on Haunted Hill (ks. elokuva-arvostelut), mutta pieni julkisuus voisi synnyttää vaikkapa sarjan William Castle -DVD:tä.
Tällä hetkellä täytyy turvautua sieltä ja täältä (ja vieläkin eksoottisemmista paikoista) hankittuihin videoihin sekä aivan tavoittamattomissa olevien elokuvien kohdalla kirjallisiin lähteisiin. Castle kirjoitti 1970-luvun puolivälissä huomaavaisesti muistelmansa Step Right Up - I'm Gonna Scare The Pants Off America. Ensimmäinen painos kirjasta on tosin jo arvokas harvinaisuus (jos John Waters on hyvällä tuulella, hän antaa vieraiden koskettaa oman kappaleensa kantta kevyesti), mutta pokkariversio pistettiin markkinoille 1990-luvun alussa.
Suurin osa kauhuelokuvalehtien Castle-artikkeleista on nojautunut juuri tuohon muistelmakirjaan, josta löytyykin suunnaton määrä hauskoja anekdootteja. Hommassa on vain yksi pulma: William Castle oli ammattimainen valehtelija. Ja silloin kun hänen ei tarvinnut valehdella ammatikseen, hän valehteli huvikseen. Kirjassaan hän selittää aivan avoimesti, kuinka elokuvabisneksessä selvitään eteenpäin juuri valehtelun avulla. Monia Castle-elokuvia käsikirjoittanut Robb White oli kerrankin aivan kauhuissaan, kun William heitti kertakaikkiaan poskettoman valeen neuvottelussa leffayhtiö Columbian kanssa. Eikä siinä tilanteessa ollut edes mitään syytä valehdella. William Castle vain halusi pysyä hyvässä valehteluvireessä. Joviaali mies - mutta voiko hänen muistelmiinsa luottaa?

Pekka Mannisen laaja ja ylistetty William Castle -artikkeli jatkuu Tähtivaeltaja 1/2000:ssa.