Ken on kerran elokuvan DVD:ltä katsonut, ei videoihin koske enää edes pitkällä kepillä. Näin on näppylät. Kuva- ja äänitaso ovat miljoona vuotta videoiden edellä. Säilyvyys ja säilytettävyys aivan eri luokkaa. Ylimääräisistä bonusmateriaaleista nyt puhumattakaan.
Ja siksipä Tähtivaeltajassa alkaakin nyt uusi palsta, joka koostuu DVD-elokuvien arvosteluista. Ainakin näin alkuun esiteltävät levyt tulevat olemaan pääosin jenkkiversioita (saatavilla erikoisliikkeistä sekä postimyynnistä), sillä Amerikassa on julkaistu paljon suuremmat määrät DVD-nimikkeitä kuin Euroopassa ja niiden lisukkeetkin ovat usein huomattavasti laajempia kuin eurolevyissä (tosin viime aikoina myös täällä on ruvettu parantamaan tapoja). Näin ei myöskään tarvitse kantaa huolta maanosaamme riivaavasta saksalaissensuurista, jonka uhriksi ovat joutuneet mm. Con Air, Dead Calm, Mad Max 2 (leikattu lähes 5 minuuttia!), New Jack City, Rob Roy, Rock, Tango & Cash sekä Tappava ase 2 ja 4.
Tämä kuitenkin tarkoittaa sitä, että arvosteltuja versioita ei voi katsoa kuin modifioiduilla DVD-soittimilla (saatavilla erikoisliikkeistä), sillä peruslaitteet toistavat vain samaiseen maanosaan tarkoitettuja levyjä. Mikäli haluat lukea lisäselvitystä siitä, mistä näissä aluekoodeissa ja vaikkapa kuvalaatuun vaikuttavissa bittivirroissa oikein on kyse, kaiva esiin Tähtivaeltajien 1/97 ja 3/99 DVD-artikkelit.
Pyrimme silti myös lyhyesti kommentoimaan euroversioita, mikäli sellaisia on kirjoitusajankohtana olemassa. Arvostelujen oletusarvoista mainittakoon, että filmit nähdään laajakangasmuodossa (joskus ohessa myös täyskuvaversio), äänijärjestelmistä löytyy ainakin 5.1 Dolby Digital ja ekstrana on vähintään leffan oma traileri (millä heruu pisteytyksessä yksi tähti) - lisäksi useimmiten mukana on mahdollisuus ainakin englanninkieliseen tekstitykseen. Suuremmista poikkeuksista raportoidaan erikseen.
Kuvatasoista voisi mainita, että yksi tähti tarkoittaa surkeaa, kaksi tavallista televisioleffatasoa, kolme siitä parempaa jne. Mikäli elokuva on aiemmin arvosteltu Tähtivaeltajassa löytyy esittelyn lopusta tieto kyseisestä numerosta.

Austin Powers: The Spy Who Shagged Me
(Jenkkiversio)

Erinomaisen salainen agentti Austin Powers (Mike Myers) jatkaa flowerpoweria tulvivia edesottamuksiaan bonustäyteisen hopeakiekon voimin. The Spy Who Shagged Me (1999) pyörii ykkösleffasta tutuilla linjoilla niin vaatemaun kuin huumorityylinsäkin puolesta - jopa niin uskollisesti, että useat vitsit on sellaisinaan siirretty osasta toiseen. Oikeastaan vain budjettia sekä naisnäyttelijöiden rintamusten määrää on kasvatettu.
Dr. Evilin poika kokee yllätyksen osallistuessaan Jerry Springerin keskusteluohjelmaan, jonka aiheena on 'My father is evil and wants to take over the world!' - tohtori (Mike Myers) on palannut avaruudesta uudet maailmanvalloitussuunnitelmat mielessään. Tuon poissaolon aikana hänen apurinsa ovat siirtäneet rikosorganisaation voimavarat Starbucks-kahvilaketjuun, koska se on paljon tuottoisampaa liiketoimintaa kuin ryövääminen. Siinä ohessa he ovat myös kloonanneet tohtori Pahan - tuloksena täysin samankaltainen, mutta kääpiökokoon tiivistetty Mini-minä.
Symppiksen onnettomalla Dr. Evilillä on kana kynimättä Austin Powersin kanssa. Niinpä hän matkaa 'aikakoneellaan' vuoteen 1969 varastamaan syväjäädytetyn mysteerimiehen mojon. Ja sen jälkeen hän jo uhkaakin Washingtonia Kuuhun (eli 'Kuolontähdelle') pykäämällään tappaja'laserilla'.
Austin on kuitenkin Evilin jäljillä hippivolkkariaikakoneensa sekä CIA:n naisagentti Felicity Shagwellin (Heather Graham) kera. Mutta onko edes neiti Shagwellin feminiinisistä avuista päihittämään sylkeätihkuvan laardikasan, joka tottelee nimeä Fat Bastard (Mike Myers) ja rakastaa valkoista lapsenlihaa yli kaiken? 'I want my baby back, baby back ribs!'
Austin Powersit ovat huolella toteutettuja, värikylläisiä ja hyväntahtoisia parodioita svengaavan 60-luvun agenttielokuvista (Flint, Bond etc). Vitsit ovat useimmiten huonoja, huumori pitkälti alapääsellaista ja yleisilme seksistinen - mistä huolimatta kokonaisuus ei tunnu lainkaan teini-ikäiseltä tai loukkaavalta. Ääneennauratusyksiköllä The Spy Who Shagged Me on aika lyömätön.

Leffa ****
Kuva ****
Lisät *****
Austinin esittelemien valikkojen kautta pääsee käsiksi laajoihin lisukkeisiin, joihin lukeutuvat esim. 20 minuuttia poistettuja kohtauksia (joukossa erinomaisiakin vitsejä), trailerit, Mike Myersin, Jay Roachin & Michael McCullersin hauska kommenttiraita, kolme musavideota (mm. Madonna ja Lenny Kravitz), esiintyjien filmografiat sekä puolituntinen dokumentti, jossa tekijät pääsevät kehumaan itseään sekä kertomaan vaikutteistaan ja ideoistaan. Lisäksi DVD-ROM aineistona mm. interaktiivisia Austin episodeja, ruudunsäästäjiä sekä tietokonepeli.
Huom. Suomi-versiosta uupuu mm. Comedy Centralin 'The Dr. Evil Story'.

Toni Jerrmanin DVD-arvostelut jatkuvat Tähtoivaeltaja 1/2000:ssa mm. seuraavilla leffoilla: Natural Born Killers - Director's Cut, Razor Blade Smile, Blair Witch Project, Fifth Element, Matrix jne.