Terry Pratchett
Vartijat hoi!
(Guards! Guards!)
(Suom. Marja Sinkkonen. Karisto)

Vartijat hoi! -teoksessa Pratchett antaa jälleen kyytiä fantasia- ja satukirjojen puhkikuluneimmille kliseille. Tällä kertaa erikoissyynissä ovat lohikäärmeisiin sekä kuninkaallisiin liittyvät uskomukset. Unohtamatta tietysti sitä, että pääosaan on kerrankin kohotettu vartijakaarti, jonka kohtalona on yleensä joutua pelkkinä nimettöminä statisteina sankarin tai pahiksen lahtaamaksi - ilman, että heidän omaa mielipidettään tästä asiasta koskaan edes kysyttäisiin.
Viime helmikuussa perustettu ikiaikainen salaseura Sysimustan Yön Valaistunut Veljeskunta tulvii vähä-älyisiä luusereita, joita manipuloimalla Ylimmäinen Suurmestari on päättänyt palauttaa kuningasvallan Ankh-Morporkin kaupunkivaltioon. Tätä tarkoitusta varten täytyy tietysti manata esiin lohikäärme, jonka kadonneeksi luultu kuninkaiden jälkeläinen (mielellään syntymämerkillä varustettu sikopaimen) voi sitten nitistää komeasti kimmeltävällä miekallaan. Minkä jälkeen kruunuperijän oletetaan korjaavan kaikki kansalaisia kiusaavat vääryydet, kuten verot, vuotavat rännit sekä ennenaikaisen kaljuuntumisen. 'Ja sitten on tietysti kaikkien niiden herneiden kulutus. Puhumattakaan sadoista patjoista.'
Asiat eivät kuitenkaan lutviudu aivan suunnitelmien mukaan ja tilanteen selvittäminen kaatuu kaupungin halveksitun yövartioston tehtäväksi. Laista ja järjestyksestä he tosin eivät ole kuulleet puhuttavankaan ennen kuin joukkioon liittyy kääpiöiden kasvattama Porkkana - viattoman naiivi lihaskimppu, joka ottaa kaiken kuulemansa aivan kirjaimellisesti. Apua haetaan myös peleistä, joita jumalat pelaavat ihmisten kohtaloilla: tokihan yhä on voimassa sääntö, että viime hetken epätoivoinen yritys, jonka onnistumismahdollisuudet ovat prikulleen yksi miljoonasta, onnistuu varmasti...
Vartijat hoi! on Kiekkomaailma-kirjojen parhaimmistoa, teos, joka ei voi olla naurattamatta ääneen. Pratchett lataa satiiriarsenaalistaan lukijan eteen niin nerokasta tykitystä, hulppeita hahmoja sekä teräviä huomioita, ettei hauskemmasta väliä. Osansa saa myös ihmisluonteen peruspiirteiden hyväntahtoinen kritiikki oli sitten kysymys synnynnäisestä julmuudesta, alamaisuudesta tai oman edun tavoittelusta tilanteessa kuin tilanteessa.
Marja Sinkkonen on selvästi nähnyt vaivaa Pratchettin kielikuvien kanssa, ja niinpä on pakko todeta, että näin hyvällä käännöksellä Kiekkomaailma-romaaneja lukee mielikseen myös suomeksi.

Toni Jerrman

Lisää kirja-arvosteluja Tähtivaeltaja 1/2000:ssa.