|
House on Haunted Hill
-Pahuuden kartano
Tämän lehden suurartikkelissa esittäytyvän
William Castlen legenda ei osoita kuihtumisen merkkejä.
Vanhat Castle-fanit Robert Zemeckis ja Joel Silver ovat
nyt yhdessä Williamin tyttären Terryn kanssa perustaneet
Dark Castle -tuotantoyhtiön, joka on ensitöikseen
saattanut valkokankaille jippomaestron tunnetuimman elokuvan
uusintaversion. Ja aika hyvän leffan he ovat ohjaaja
William Malonen kanssa saaneetkin aikaiseksi.
Vincent Pricen pääosasuoritusta muistellen elokuvan
keskushenkilö sekä muistuttaa häntä
että on myös nimetty Steven Priceksi (Geoffrey
Rush). Roolihahmon luonne on sen sijaan täyttä
WC:tä. Price on näet tunnettu huvipuistokeisari,
jonka vempaimet sisältävät castlemaisten
jippojen moderneja versioita. Pelottelu on miehellä
verissä, ja mikä tarjoaisikaan paremmat mahdollisuudet
kauhujäynään kuin vaimon syntymäpäiväjuhlat
tuhoisan tulipalon jäljiltä lähes 70 vuotta
tyhjillään olleessa mielisairaalassa. Talossa,
jossa sadistisen henkilökunnan uhrien uskotaan vieläkin
kummittelevan. Puhumattakaan edesmenneestä tohtori
Vannacuttista, jonka suurimpia iloja oli ylenpalttisten
sähköshokkihoitojen ohessa potilaiden leikkeleminen
palasiksi...
Alkuperäistä käsikirjoitusta mukaillen vieraat
saapuvat paikalle ruumisautoilla. Luvassa on miljoona dollaria
jokaiselle, joka selviää jyhkeässä talossa
hengissä yön yli. Lisätvistiä tarinaan
tuovat Pricen ja tämän vaimon tappavan kylmät
välit sekä se, että kutsukirjeet ovatkin
menneet aivan eri ihmisille kuin oli tarkoitus. Ja pian
valtavat metallilevyt laskeutuvat ovien ja ikkunoiden eteen
lukiten tämän uhrikatraan kummitustalon syövereihin.
Alkaa vuoristoratamainen kauhu- ja pelottelukohtausten kavalkadi,
jossa niin henkilöt kuin katsojatkin voivat vain ihmetellä,
mikä on aitoa ja mikä lavastettua. Onko kaikki
vain Pricen leikkiä? Mikä osuus on vaimon juonittelua?
Vai riehuvatko talossa sittenkin yliluonnolliset pahuuden
voimat?
House on Haunted Hill on lajinsa valioita. Se on tehokkaasti
ohjattu, jännityskohtausten pursutessa kylmäävää
voimaa. Lisäpisteitä tulee aikuisikäisestä
näyttelijäkaartista, verisistä visioista,
alitajuntaan tunkevasta äänimaailmasta sekä
sairasta mentaliteettia uhkuvasta rakennuksesta. Tämä
elokuva jos mikä olisi tarvinnut Castlen lanseeraamia
vakuutuksia sydänkohtausten varalle!
Yleisesti vertailukohtana käytetyn Hauntingin leffa
hakkaa mennen tullen ja vielä ruumiin päällä
stepaten.
Toni Jerrman
Lisää leffa-arvosteluja Tähtivaeltaja
1/2000:ssa.
|
