SARJAKUVA & ANIME 1/01

Cecil B. Demented

John Watersin tuorein pätkä palaa miehen varhaisimpien helmien hervottomille raiteille - vaikka toki onkin kuvastoltaan huomattavasti kiltimpi kuin nuo mauttomuuksissa rypeneet esitykset.

Kovilla kierroksilla kulkeva leffa potkii Hollywoodin studiosysteemejä ja kassamagnetismia munille. Maaninen Cecil B. Demented (Stephen Dorf) ohjaa uskollisia seuraajiaan - joihin kuuluvat mm. huumehörhö, ex-pornotähti sekä satanistinaikkonen - todelliseen filmikapinaan. Porukka kaappaa nollabudjetin underground-elokuvansa pääosaan megatähti Honey Whitlockin (Melanie Griffith) ja sitten ei muuta kuin rynnitään kaduille aseita heiluttamaan ja kuvaamaan!

Elokuvaterrorista saavat siivunsa niin mädät tähtikultit, paskojen leffojen loputtomat jatko-osat, sensuuriin innostava perhe-elokuvamentaliteetti, amerikkalaisversiot ulkomaisista filmeistä kuin kaiken öllön huipentumana tunnettu Forrest Gumpkin. Kieltämättä satiirin iskut ovat aika kevyesti perusteltuja, mutta eiköhän näiden ilmiöiden saatanallisuus ole kunnon leffafriikeille jo muutenkin itsestään selvää. "Death to those who support mainstream cinema!"

Cecil B. Demented on erinomaisen viihdyttävä pläjäys, joka ei pelkää tehdä pilaa myös itsestään. Neljä tähteä ja papukaijamerkki!

Toni Jerrman

Gift - Enne

Räävittömän jenkkikauhun edelläkävijänä tunnettu Sam Raimi on vanhetessaan päätynyt kosiskelemaan sitä surullisenkuuluisaa "suurta yleisöä". Gift on elokuva, joka yrittää selkeästi rahastaa Sixth Sensen ja What Lies Beneathin tavoittamia aikuisyleisöjä. Ja heillehän pitää tietysti olla tarjolla yliluonnollisia new age -elementtejä, romanttisiakin vivahteita omaavia ihmissuhdekiemuroita sekä jännärijuonikuvioita - jotka on sitten pippuroitu parilla säpsähdykseen oikeuttavalla pelottelukohtauksella.

Yksinhuoltajaäiti Annie Wilson (Cate Blanchett) on suoseudulla sijaitsevan pikkukylän ennustajaeukko, joka ammatikseen avittaa niin väkivaltaisen aviomiehen (Keanu Reeves!) hakkaamaa vaimoa (Hilary Swank) kuin hulluuden rajamailla tuskastelevaa automekaanikkoakin (Giovanni Ribisi). Elämä ei ole ruusuilla tanssimista, sillä rahat ovat vähissä, skidit ovat yhä häiriintyneitä isänsä poismenosta ja Keanun roolihahmo käy uhkailemassa. Lempeä voisi löytyä koulun rehtorin suunnalta, mutta valitettavasti hän on kihloissa paikkakunnan mahtimiehen tyttären, Jessican (Katie Holmes) kanssa.

Useitakin poikakavereita viihdyttävän Jessican kadottua Annieta alkavat kiusata visiot tapetusta ja suolampeen upotetusta puolialastomasta tytöstä, ja kohta ollaankin siinä vaiheessa, että murhaajaepäiltyjä riittää joka nurkan taakse. Lopussa paljastuva syyllinen on tosin valittu vanhan kaavan mukaan, joten yleisön on turha herätellä salapoliisinkykyjään, pelkkä valistunut arvaus osuu varmasti oikeaan.

Hidastempoisessa ihmisläheisyydessään Gift vetoaa varmasti keski-ikäisiin naisiin, mutta elokuvia enemmän harrastaville sitä ei voi suositella. Varsinkin kun mukaan on vielä ahdettu niinkin vastenmielinen huuhaa-ilmiö kuin kiltti kummitus... Sääli sinänsä, sillä ulkoisesti elokuva on ammattitaidolla tehty ja toimiva. Raimi ohjaa yhä erinomaisesti ja saa harvoihin kauhukohtauksiin todella iskevää tehoa. Se ei kuitenkaan pelasta kokonaisuutta tätimäisyyden suosta. Kaksi tähteä ja kirous!

Toni Jerrman

Valentine

No johan on perkele, että näistä toinen toistaan surkeammista teinislashereista ei päästä eroon edes päällä seisten! Ja tämä Jamie "Urban Legends" Blanksin valkokankaalle piereskelemä klisemöntti se vasta turha tuote onkin.

Jo leffan alku saa suun loksahtamaan sijoiltaan: ei kai kukaan voi enää 2000-luvulla toistaa tätä aikoja sitten kuolleeksi julistettua kohtausta! On siis nuori, isorintainen lääkäriopiskelija, joka menee keskellä yötä yksin pimeälle ruumishuoneelle leikkelemään raatoa. Hän kuulee ääniä ja hiipii katsomaan, mistä on kyse - ja nurkan takaa kuvaan pelmahtaa opiskelijatoveri, joka on juuri häipymässä paikalta. Tyttö palaa helpottuneena takaisin ruumiin ääreen, mutta lakanoiden alle onkin livahtanut murhaaja!! Sitten seuraa takaa-ajo, jossa naamioitu tappaja kävelee uhkaavan rauhallisesti ja silti nopeammin kuin paniikissa rynnivä uhrinsa...

Leffan idioottimaisessa perusjuonessa koulukiusattu hemmo lähettelee häntä halveeranneelle tyttöporukalle uhkaavia ystävänpäivän kortteja ja puukottelee Amor-naamarissaan näitä yksi kerrallaan manalan majoille. Loppuratkaisu on tietysti niin perseestä repäisty, ettei tiedä itkeäkö vai nauraa.

Night Visions -esitteen väite, ettei kyseessä ole satiirinen genreleikittely vaan ihan aito asia, on sekin täyttä puppua. Elokuva yrittää epätoivoisesti vääntää huumoria kaikkien sivuhahmojen liioitellusta pöhköydestä sekä keskeisen naisporukan mannekiininuken kaltaisesta käytöksestä ja olomuodosta - pääosin huonolla menestyksellä.

Tätä kannattaa vältellä kuin ruttoa. Yksi tähti ja oksennus!

Toni Jerrman

Memento

Christopher Nolan on uusi ohjaajatähti, joka tarjoilee katsojille kiehtovia ja arvoituksellisia palapelejä. Turhan pienelle huomiolle jäänyttä Followingia seuraa nyt Memento, yksi viime vuosien merkittävimmistä tyylikokeiluista.

Mementon päähenkilö (Guy Pierce) kärsii harvinaisesta muistinmenetyksestä: hänellä ei ole lähimuistia laisinkaan. Eli mies muistaa kyllä vuosien takaiset tapahtumat, mutta nykyisyyden hän kokee vain muutaman minuutin mittaisina jaksoina, ja sitä aiemmat tapahtumat katoavat täydellisesti hänen mielestään. Tämä hankaloittaa suuresti hänen pyrkimyksiään löytää vaimonsa raiskaaja ja tappaja. Pysyäkseen edes jotenkin kärryillä toimistaan ja tuttavistaan (joita näyttelevät mm. Carrie-Anne Moss ja Joe Pantolian) hän kantaa mukanaan kommenteilla varustettuja polaroid-kuvia sekä tatuoittaa tärkeimmät tiedot itseensä. Tästä huolimatta totuus on usein täysin muuta kuin mitä mies muistiinpanojensa perusteella olettaa.

Tämä lähtökohta ei yksinään vielä takaisi kuin hieman tavanomaista omaperäisemmän elokuvan. Mementon nerokkuus piilee kuitenkin siinä, kuinka tarina on kerrottu: juoni näet etenee noin kymmenminuuttisina paloina lopusta alkuun! Näin katsoja on aivan yhtä pihalla henkilöiden motiiveista ja tapahtumien syistä kuin päähahmokin. Yleisö heitetään vähän väliä uuteen tilanteeseen, joka kaivaa maata aiemmin tiedetyn ja uskotun alta. Tällaisen muodon toimivan toteuttamisen voisi kuvitella mahdottomaksi, mutta Nolan onnistuu tempussaan kuin ihmeitä esiin loihtiva taikuri. Mikäli pitää aivonsa hereillä, juonta on helppo seurata ja tarina kulkee eteenpäin - vai pitäisikö sanoa taaksepäin - kiitettävällä vauhdilla. Mielenkiinto ei herpaannu hetkeksikään, ja tuoreita yllätyksiä on luvassa joka käänteessä. Unohtaa ei sovi myöskään huumoria, joka luontevasti purskahtelee muistinmenetyksestä aiheutuvista väärinkäsityksistä.

Memento on kertakaikkisen upea kokemus, jolle voi vertailukohdaksi kaivaa korkeintaan Epäillyt-elokuvan - jonka Memento kuitenkin hakkaa mennen tullen. Mestariteos. Viisi tähteä ja viipale taivasta!

Toni Jerrman

LISÄÄ LEFFA-ARVOSTELUJA TÄHTIVAELTAJA 1/01:ssä.