SARJAKUVA & ANIME 1/01

Kolme Kutzpah-spesialistia istahti Mafiassa kaljatuoppien ääreen pohtimaan virallista selitystä sille, että Tähtivaeltajan vuosisadan Top 50 -listalle (ks. 2/00) pääsi hämmästyttävän harva 90-luvulla uransa luonut kirjailija. Selitys tähän ei voinut olla se, että 90-luvun science fiction olisi huonompaa kuin aikaisempien vuosikymmenten kirjat - päin vastoin. Syynä epäilemättä oli lukijoiden sitkeä tietämättömyys uudesta scifistä. Niinpä Kutzpahin tekijät päättivät koota oman vankasti perustellun listansa menneen vuosisadan viimeisistä hyvistä scifi-kirjailijoista.

Geoff Ryman (Child Garden, 253, Lust...) on uusi Vergilius, joka ohjaa Nalle Puhia ja Risto Reipasta matkalla halki kiirastulen, taivaan ja helvetin ehkäpä kaikkien aikojen eksoottisimmassa ja kiehtovimmassa tulevaisuuden maailmassa. Child Gardenin Lontoossa eletään ilman sähköä. Ihminen on bioteknologian avulla muuntanut itsensä ja hylännyt käytännöllisesti katsoen kaiken muun teknologian. Kirjan visio on niin monitasoinen ja arkisiin asioihin ulottuva, että on vaikea päättää onko se painajainen vai unelma.

Myöhemmässä tuotannossaan Ryman on todellisen edelläkävijän tavoin murtanut scifin ja realistisen kirjallisuuden välistä rajaa. Metromatkustajien elämän hetkistä kertova pirstaleinen 253 syntyi ensin verkossa ja vasta myöhemmin kirjana. Rymanin uusin teos Lust on ideoiltaan ja käsittelytavoiltaan niin mullistava, että palaan siihen jossain myöhemmässä Kutzpahissa. Nyt totean vain, että Suomessa Lust olisi kilpaillut Finlandia-palkinnosta.

Rymanin tavoin moni muukin kirjailija pyrki 90-luvulla lähestymään suurempaa lukijakuntaa. Tämä ei tarkoittanut luopumista mistään scifin kannalta olennaisesta, vaan ainoastaan sisäänpäinkääntyneisyyden ja vainoharhaisuuden hylkäämistä. Ja ilman näitä kliseitäkin genre voi hyvin elää.

Kuvaavaa 90-luvun science fictionille oli myös sen suunnaton moninaisuus. Yleisemminkin taiteessa sekä yhteiskunnassa kaikki tyylisuunnat olivat sallittuja ja erilaiset trendit elivät rinnakkain postmodernissa toverihengessä. Myös scifin eri tyylilajit ottivat valtavia harppauksia eteenpäin, muiden mukana kovaa tieteellistä linjaa edustava hardcore-scifi.

Hardcoren keskeisen uudistajan Stephen Baxterin (Time Ships, Titan, Manifold...) olennainen ajatus on ihmisen pienuus maailmankaikkeudessa. Huolimatta vähäpätöisestä merkityksestään syntyvien ja kuolevien galaksien rinnalla ihminen on kuitenkin oman maailmankaikkeutensa keskipiste ja kosmisessakin mittakaavassa tärkeä muille kaltaisilleen. Tähän teemaan Baxter tukeutuu jokaisessa tarinassaan - olkoon se sitten H.G. Wellsin Aikakoneen riemastuttavan johdonmukainen jatko-osa tai vaihtoehtoiseen nykyisyyteen sijoittuva avaruusseikkailu. Inhimillisen kosmologian tematiikka tekee Baxterista yhden 90-luvun suurimmista humanisteista, jonka veroista ei ole aikaisempinakaan vuosikymmeninä nähty - varsinkaan hardcore-scifin piirissä.

Toinen tieteellisen scifin uusia uria aukova kirjailija on australialainen Greg Egan (Quarantine, Permutation City, Distress...). Egan tutkailee maailmaa ihmisen tietoisuuden ulkopuolella. Mikä on ihmismielen ja kvanttien välinen yhteys? Voiko matematiikka kuvata maailmaa täydellisesti? Onko yhtenäisteoria Jumalan salainen ja kielletty nimi? Voiko ihminen hallita geenejään ja meemejään vai hallitsevatko ne ikuisesti häntä? Eganin tarinoissa pääosassa ovat ideat, teoriat ja niiden synnyttämät ajatukset eiv ätkä niinkään henkilöt, joiden tehtävä on lähinnä viestittää ajatukset eteenpäin ja jalostaa niitä kuin tietokoneen mikropiiri.

Eganille maailma on loputon sarja arvoituksia, joiden sisältä paljastuu yhä uusia arvoituksia. Kosmisen totuuden etsintä on kuin Akhilleuksen ja kilpikonnan välinen kilpajuoksu - vaikka Akhilleus kiitää eteenpäin yhä kiihtyvällä vauhdilla, hän pystyy aina vain puolittamaan välimatkan kilpikonnaan tavoittamatta tätä koskaan.

1990-LUVUN KOVIMMAT TEKIJÄT ESITTELEVÄ KUTZPAH JATKUU TÄHTIVAELTAJA 1/01.ssa. MUKANA mm. IAN McDONALD, JEFF NOON, MAUREEN F. McHUGH etc etc.