|
Osa 2: Jayne Mansfieldistä John Zacherleyhin
Koko länsimaisen kulttuurin kehitys on kulkenut eteenpäin
vain yhden päämäärän takia. Ihmisen
lopulliseksi tehtäväksi on nimittäin vuosien
varrella paljastunut äänilevyjen tekeminen. Aivan
kaikki maailman ihmiset haluavat tehdä oman levyn,
mutta tietenkään se ei jokaiselta onnistu. Joidenkin
täytyy keplotella itsensä kuuluisuuteen suosittujen
tv-sarjojen tai miljoonia tuottavien elokuvien kautta, ja
vasta sen jälkeen he pääsevät täyttämään
elämänsä todellisen tarkoituksen levytysstudiossa.
Julkkisten tekemien levyjen keräily on maailmalla
taajaan harrastettua ajanvietettä. Ikävä
kyllä joudun rajaamaan tämän artikkelin ainoastaan
niihin levyihin, joita olen uskaltanut kuunnella. Epäilen
nimittäin pahasti, että esimerkiksi Bruce Willis
ja Don Johnson ovat levyttäneet juttuja, joita yhdenkään
ihmisen ei pitäisi kuulla.
Edellisessä osassahan esittelimme mm. sellaisia legendaarisia
iskelmätaivaan tähtiä kuin David Hasselhoff,
Christopher Lee ja Ewokit. Nyt ovat vuorossa niin Vincent
Price, Telly Savalas kuin lukuisat lauleliaat Star Trek
-näyttelijätkin. Teitä on varoitettu.
Little Joe (Pesci):
Little Joe Sure Can Sing!
Tappavien Aseiden komediahelpotuksella ja useampienkin
gangsterielokuvien roistolla on menneisyys! Hän pääsi
jo kymmenvuotiaana tv-sarjaan Startime Kids. Pitkin 1960-lukua
Joe Pesci keikkaili pienissä yökerhoissa taiteilijanimellä
Joe Richie. "Little Joe" hänestä tuli
sen jälkeen, kun joku oli verrannut häntä
kuuluisaan jazz-laulaja "Little Jimmy" Scottiin.
Pesci puhuu elokuvarooleissaan suhteellisen ärsyttävällä
nenä-äänellä, ja voisi tietenkin kuvitella,
että laulajana hän olisi yrittänyt toisenlaista
tapaa äänen tuottamiseen. Niin kuvitellessaan
olisi täysin väärässä. Pesci on
levyllä aivan oma nasaali itsensä.
Vuonna 1968 julkaistu (ja tosiaan aika pateettisesti nimetty)
lp kosiskelee ostajia valitsemalla tulkinnan kohteeksi kolme
sävelmää Beatlesilta ja kolme Bee Geesiltä.
Beatles-osastosta The Fool on the Hill sopii Pescille kuin
nyrkki silmään. Kun laulu on jo valmiiksi jokseenkin
höpsö, ei siitä ole aivan helppo tehdä
tahattomasti huvittavaa. Sen sijaan Got to Get You Into
My Life on tähän yhteyteen hieman liian vakavaa
materiaalia. Siinä vaiheessa, kun Pesci ensimmäisen
kerran lausuu huudahduksen "uuu", rupean aina
nauramaan. Jotenkin nuo muutamat "uuu":t kykenevät
olemaan niin täydellisen epäuskottavia. Fixing
A Hole esitetään rentona viihdejazzina, ja Pesci
itse vaikuttaa ottaneen kappaleeseen oppitunteja Pikkuoravilta.
Hän ei laula suinkaan huonosti, mutta tätä
levyä ei siitä huolimatta kykene vakavalla naamalla
kuuntelemaan.
Brunswick-yhtiön lp:stä ei ole otettu uusintapainoksia,
vaikka Pescin myöhemmän julkkisaseman avulla sitä
olisi voitu saada jopa kaupaksikin. Kyseessä on ehdoton
levyharvinaisuus, mutta eipä se suinkaan tarkoita,
että esiin kaivautuessaan Little Joe Sure Can Sing!
olisi mitenkään kammottavan kallis levy. Keräilylevyt
ovat kalliita, jos niillä on kysyntää, mutta
Pescin äänitteellä sitä ei isommin ole
ollut. Tampereen Aikakone-puodissa hyväkuntoinen cut-out
maksoi 60 markkaa.
Vincent Price:
Witchcraft & Magic
- An Adventure in Demonology
Joitakin levyjä toisaalta on maailmassa liian vähän
ainakin päätellen niiden hintatasosta. Tämä
tuplalevy maksoi Lontoon Intoxicassa 40 puntaa (aikana,
jolloin punta ei ollut aivan kymmenen markan arvoinen -
mutta melkein). Kyseessä ei ole edes mikään
underground-julkaisu, sillä levyn takana on Capitol-yhtiö.
Levytys on tehty vuonna 1969 ja sillä selvästikin
haluttiin päästä mukaan okkultismi-megatrendiin.
Vincent Price ei siis suinkaan pääse laulamaan,
vaan saa käyttää sointuvaa ja hieman huolestuttavan
sävyistä ääntään ihan vain
paperista lukemiseen.
Idean takana on ollut tuottajana toiminut Roger Karshner
ja tekstin on kirjoittanut Terry d'Oberoff... Eikä
tuo teksti ihan höperöä ole, vaikka heti
alussa vedetäänkin esiin väite, että
Englanti voitti Hitlerin itse asiassa maagisessa taistelussa.
Magiikan ja noituuden historiaa esitellään lievien
äänitehosteiden (tuulen vinkunaa ja alkemistista
pulputusta) tuella amerikkalaiseen tv-dokumenttityyliin,
mutta inhottavia yksityiskohtia virnuilevasti korostaen.
Levyn mukana tulleessa vihkosessa annetaan ohjeita taikaympyrän
piirtämiseen ja "loiston käsi" -taikaesineen
valmistamiseen.
Vincent Price osasi kyllä laulaa, mutta jostakin syystä
hänen lauluesityksensä yleensä poistettiin
elokuvista ennen niiden valmistumista. Kenties hänen
kauhunäyttelijän imagoaan ei haluttu horjuttaa...
Vuonna 1972 teattereihin tulleessa elokuvassa Dr Phibes
Rises Again Price laulaa lopputekstin taustalla ikivihreän
Over the Rainbow, mutta videoversioista tuokin laulelma
on tiputettu pois. Vincent Pricen vaikuttavaa ääntä
on käytetty myös sekä Alice Cooperin kappaleella
The Black Widow että tietenkin Michael Jacksonin megahitillä
Thriller. Tuo jälkimmäinen on melkeinpä Price-räppiä.
PEKKA MANNISEN HERVOTON ARTIKKELI JATKUU TÄHTIVAELTAJA
1/01:ssä. MUKANA mm. WILLIAM SHATNER, LEONARD NIMOY,
BRENT SPINER, ROBERT MITCHUM etc etc.
|
