| Ne,
jotka vierailivat viime Finnconissa Jyväskylässä,
saattoivat törmätä siellä Suomen ulkoministeriön
kustannuksella paikalle toimitettuun puolikuuroon ja pitkähköön,
walesilaisittain englantia murtavaan mieshenkilöön,
joka totteli (silloin kun kuuli) nimeä Dave. Hiljainen
mies, kuolettavan hauska. Juo mielellään olutta
(mieluummin ”real ale”) ja lukee science fictionia.
Pyromaani.
Dave
on julkaissut vuodesta 1979 lähtien (pientä hengähdystaukoa
lukuunottamatta) kuukausittain ilmestyvää sf-uutislehti
Ansiblea. Joka on anagrammi sanasta ”lesbian”,
kuten Christopher Priest aikoinaan (kuuleman mukaan hirmuinen
virne kasvoillaan) yllättyneelle päätoimittajalle
paljasti. Siitä lähtien Dave on aina halunnut
kysyä Ursula LeGuinilta, joka alunperin keksi termin
hainilaistarinoihinsa, josko sanalla on joku salainen merkitys.
Dave syyttää lehden olemassaolosta legendaarista
sf-fania Peter Robertsia, joka päätettyään
lopettaa oman Checkpoint-uutislehtensä, houkutteli
Daven Pimeälle puolelle maagisilla sanoilla: ”Hei
Dave, sinähän olet sellainen nuori, yksinkertainen
ja helposti johdateltavissa oleva fani...”
Ansible
on voittanut neljä kertaa parhaan fanzinen Hugo-palkinnon
ja ilmestyy nykyisin nettiversiona. Ansible on enemmän
kuin uutislehti. Se on samalla sf-fandomin älyllisen
kipakka juorulehti, herjauksia kaihtamaton piikki fandomin
välilihassa. Sekä ”Thogin mestariluokan”
-sitaattien näyteikkuna, jossa esille joutuvat ne kirjailijoilta
paperille lipsahtaneet arveluttavat sananvalinnat sekä
suoranaiset lapsukset – jotka tekstistä erilleen
otettuina ovat aivan erityisen hauskoja ja... noloja. Thog
on armoton. Ja hauska.
Haastattelu:
Olet
legendaarinen sf-harrastaja. Kuinka urasi fanina oikein
käynnistyi?
Opiskeluaikanani
Oxfordin yliopiston sf-klubin tyypit kertoivat minulle Lontoon
perinteisistä science fiction -tapaamisesta, joita
oli järjestetty eri pubeissa aina vuodesta 1946 lähtien
(ne jatkuvat yhä). Aloittelevana sf-kirjoittajana minua
luonnollisesti kiinnosti vierailla pubissa. Noissa tapaamisissa
fanit läiskivät minulle kouraan nuhruisia pikku
fanzinemonisteitaan ja uhkailivat, että minun piti
lähettää heille vastineeksi omani. Eli toveriryhmän
painostus ajoi minut julkaisemaan juttujani.
Miksi
universumin tuhoaminen on niin hauskaa?
Varmastikin
jokainen fani, joka lapsuudessaan luki paljon avaruusoopperaa,
tuntee intomielistä sydämentykytystä kohdatessaan
sellaisia visioita kuin keinotekoiset supernovat, luhistuvat
mustat aukot, galakseja hävittävät gammasädetykit
tai ahnaasti sykkivät energiakimput. Henkilökohtaisesti
en ole vielä koskaan räjäyttänyt palasiksi
koko maailmankaikkeutta, mutta niin Stephen Baxter kuin
Jack Chalker ovat. Ja Greg Eganin viimeisin romaani kertoo,
kuinka se pamautetaan taivaan tuuliin hitaasti (tuhoisa
aaltorintama laajenee mitättömällä puolen
valonnopeuden vauhdilla...).
Olet
vuosien saatossa paljastanut Ansiblen sivuilla yhden jos
toisenkin sf-kirjailijan pimeän puolen. Uskaltaisitko
kertoa meillekin mielenkiintoisia ja/tai herjaavia anekdootteja
henkilöistä, jotka ovat käyneet Suomessa
Finncon-festivaalien kunniavieraina?
JUKKA
HALMEEN JA TONI JERRMANIN TOTEUTTAMA DAVID LANGFORDIN LAAJA-ALAINEN
ESITTELY- JA HAASTATTELUARTIKKELI JATKUU TÄHTIVAELTAJA
1/02:ssa.
|
