|
|
Kutzpahissa
on aina silloin tällöin etsitty luotettavaa tietä
kirjanirvanaan. Näin vierailevana kutzpaajana täytyy
myöntää, että itse olen huomannut parhaaksi
ratkaisuksi kulkea tämän palstan viitoittamaa reittiä.
Kimmon kirjoitusten perusteella suoritettu metsästysretki
kirjakaupassa tuottaa harvemmin pettymyksiä.
Toinen hyväksi havaitsemani polku on ollut pistää
kassiin Tähtivaeltajassa laajemmin esiteltyjen kirjailijoiden
teoksia. Ja tämä on se suunta, jota lähdemme
nyt hetkeksi tarpomaan. Eikä luvassa ole ensimmäistäkään
sudenkuoppaa, vaan pelkkää päivänpaistetta
ja autuaallisia lukukokemuksia.
Tässä numerossa haastateltu, viime syksyisten Tähtivaeltaja-päivien
kunniavieras Alastair Reynolds on esiintynyt Kutzpaheissa
toki aiemminkin (2/01, 4/01 & 4/02). Aivan vuoden alussa
häneltä ilmestyi kahden pienoisromaanin kokoelma
nimeltään Diamond Dogs, Turquoise Days. Sen tarinat
sijoittuvat luontevasti samaan laajaan maailmankaikkeuteen
kuin romaanienkin tapahtumat.
Reynoldsia on usein kutsuttu goottilaisen avaruusoopperan
mestariksi, ja Diamond Dogs -kertomuksessa hän ottaa
ilakoivasti kaiken irti tittelin ensimmäisestä määritteestä.
Tarinan kulissit ja roolimiehitys ovat kuin suoraan 1800-luvun
goottilaisista kauhulukemistoista siirrettynä tietysti
scifistiseen kontekstiin.
Heti kärkeen lukija kuljetetaan barokkimaisesti koristellulla
ja norsunluisin ohjaimin varustetulla lentoaluksella Chasm
City -romaanista tutun Yellowstone-planeetan uumeniin. Siellä
häntä odottavat mekaanisten hevosten vetämät
synkät vaunut sekä pahaenteinen kartano. Talossa
kohdataan tarinan keskushenkilöt, joihin kuuluvat mm.
lihan ja metallin korkeinta yhteyttä tavoitteleva hullu
tohtori, mallinnemanipuloijiksi kutsuttujen muukalaismielten
muokkaama nainen sekä pirunsarvistaan tunnettu, äärimmäisiin
haasteisiin ihastunut illan isäntä.
Teoksen lukuisia itsetietoisia populaarikulttuuriviittauksia
edustaa myös tehtävä, jonka sankarit saavat
setvittäväkseen. Tuntemattoman alien-rodun rakentama
massiivinen torni on kuin Cube-elokuvan kuutiolabyrintti,
jossa huoneesta pääsee seuraavaan vain ratkaisemalla
toinen toistaan monimutkaisempia matemaattisia palapelejä.
Väärästä vastauksesta seuraa äärimmäisen
nopea ja tappava reaktio, joka verottaa niin retkikunnan ruumiinosia
kuin henkiäkin.
Ja kaikki tämähän on koristettu sanaparilla,
joka on nostettu David Bowien samannimiseltä scifi-levyltä
visiosta, johon tarinassakin lopulta päädytään.
Postmodernista kierrätyksestään huolimatta
Diamond Dogs on omillaan seisova kokonaisuus, jota ahmii innoissaan.
Reynolds kirjoittaa sujuvaa tekstiä ja osaa kuljettaa
hyvin perusteltua kertomustaan ilman turhia luppohetkiä.
Pakkomielteidensä ohjaamien päähenkilöiden
luonteet ja motiivit ovat nekin uskottavia. Puhumattakaan
niistä moninaisista välkyistä scifi-ideoista,
joita teos sisältää.
Kirjan toinenkin pienoisromaani jatkaa musiikkilinjoilla tällä
kertaa otsake on kotoisin Echo and the Bunnymenin kappaleesta.
Muutoin Turquoise Days onkin sitten vähemmän sisäpiirisiittoinen
tarina. Reynoldsin aiempaan tuotantoon se kytkeytyy lähinnä
siten, että siirtokunta, jossa tarina tapahtuu, perustetaan
Redemption Ark -romaanin viime metreillä.
Toni Jerrmanin Kutzpah jatkuu Tähtivaeltaja
1/03:ssa. Mukana Reynoldsin kokoelman jälkimmäinen
tarina, Jeff VanderMeerin surrealistisen omaperäinen
Veniss Underground sekä M. John Harrisonin koko scifi-kirjallisuuden
mullistava Light!
|
|
