Luutnantti Blueberryn seikkailut ovat lännensarjakuvien ehdotonta aatelia. Niinpä Jan ”Dobermann” Kounen ohjaamaa, eurooppalaisittain suuribudjettista elokuva-adaptaatiota odotti hieman pelonsekaisin tuntein. Puritaanisimmat Blueberry-fanit saattavatkin vetää leffasta herneen nenään, sillä se ei noudata sarjakuvien luomaa legendaa uskollisesti. Lopputulos on silti huikea kokemus, jota jopa piirtäjänero Jean ”Moebius” Giraud on äitynyt ylistämään Avaruusseikkailu 2001:n kaltaiseksi merkkipaaluksi.

Elokuva käynnistyy nuoren Mike Blueberryn (Vincent Cassel) saapuessa ensi kertaa villiin länteen. Jo samana yönä hän kohtaa riivaajansa, käärmepyssyisen Wallace Blountin (Michael Madsen), ja päätyy niin henkisesti kuin fyysisestikin kuolonkieliin. Blueberryn ottaa hoiviinsa intiaanipoppamies, joka saattaa taikoineen ja opetuksineen miehen mielen jonkinasteiseen tasapainoon. Vuosia myöhemmin, Blueberryn toimiessa pikkukaupungin sheriffinä vanhat haavat kuitenkin aukeavat. Blount ilmestyy takaisin kuvioihin tavoitteenaan intiaanien pyhän vuoren mahtisalaisuudet.

Blueberry-elokuvan tarinakuvioissa on monitasoista rikkautta sekä syvältä luotaavia teemoja. Se on yhtä aikaa sekä kunnon vaihteella kulkeva western että sukellus shamanismin meskaliininhuuruisiin todellisuuksiin. Visuaalinen trippi, joka ottaa kaiken irti maisemien majesteetillisuudesta, kamera-ajojen voimasta ja tietokonetehosteiden mahdollistamista painajaisnäyistä. Vain isolla teatterikankaalla oikeuksiinsa pääsevä kuvasto tykittää katsojan tajuntaan elämää suurempaa tunnelmaa, joka tenhoaa luihin ja ytimiin asti.

Sitten Alejandro Jodorowskyn El Topon ei ole nähty näin hypnoottista lännenelokuvaa. Tervetuloa tuonpuoleiseen!

Toni Jerrman - 5 tähteä

ELOKUVA-ARVOSTELUT JATKUVAT TÄHTIVAELTAJA 1/04:ssä. Mukana mm. Big Fish, Gothika ja Haunted Mansion.