Ivan
Cardoso on Brasilian lahja 50-luvun tyyliä henkivien
B-elokuvien ystäville. Populaarikuvastonsa läpikotaisin
tuntevana miehenä hän yhdistää tuotannossaan
onnistuneesti klassista kauhukuvastoa, hyväntahtoista
parodiaa ja brasilialaista erotiikkaa. Itse hän
kutsuukin elokuviaan termillä 'terrir', joka on
yhdistelmä sanoista 'terror' ja 'rir', joista jälkimmäinen
tarkoittaa nauramista.
Vakavasti näihin filmeihin onkin vaikea suhtautua,
sen osoittivat hyvin syksyn Rakkautta & Anarkiaa
-festivaaleilla näytetyt elokuvat Secret of the
Mummy (1982), Seven Vampires (1986) ja Scarlet Scorpion
(1990) - niiden tyyli vaihtelee hervottomasta kalkkunasta
oivaan 50-lukupastissiin. Valitettavasti tämän
useampia täyspitkiä genre-leffoja Cardoso
ei ole saanut aikaiseksi, mutta sekalaisia lyhytfilmejä
ja underground-tuotoksia hän on sitten suoltanut
maailmalle sitäkin enemmän.
"Ensimmäinen elokuvani oli super-8 -filmillä
tehty 45-minuuttinen Nosferatu in Brazil (1971), jossa
toin Nosferatun bailaamaan brasilialaisten naisten kanssa
Rion rannoille. Aika hyvä aloitus, vai mitä?
Heh heh hee.'
Bela
and Boris Meet the Shining
Brasilian toisesta kuuluisasta kauhuohjaajasta,
JosŽ Mojica Marinsista eli Coffin
Joesta terrir-hemmomme poikkeaa juuri
humoristisuudellaan ja vanhojen hyvien
aikojen kaipuullaan. Vaikka molempien
miesten leffojen käsikirjoittajana
on usein toiminut sarjakuva- ja scifi-juonijanakin
tunnettu R.F. Lucchetti, ovat lopputulokset
melkein kuin eri maailmoista - Lucchetti
itse on tosin tehnyt tiettäväksi,
ettei hän ole koskaan ollut tyytyväinen
kummankaan ohjaajan tulkintoihin. Modernimmalle
ilmaisulle Cardoso on antanut myöten
oikeastaan vain avoimen eroottisuuden
ja paikoittaisen splatter-pilailun muodossa,
ahdistavaan kauhutunnelmaan hän
ei ole koskaan pyrkinyt.
'Minun sukupolveni kasvoi televisiota
katsoen, ja siksi rakastan 30- ja 40-luvulla
tehtyjä kauhuelokuvia, niitä
näytettiin koko ajan televisiosta
ollessani nuori ja vaikutteille altis.
Pidän kaikenlaisista vanhoista
filmeistä, niin hyvistä kuin
huonoistakin, aina Abbott and Costello
Meet the Mummysta komedioihin, meksikolaisista
painielokuvista science fictioniin.
Suosikkinäyttelijöitäni
ovat Bela Lugosi ja Boris Karloff -
Bela on maailman paras vampyyri! Ja
olisi aivan ihanaa, jos saisin Christopher
Leen näyttelemään johonkin
elokuvaani.'
'Tämä lienee myös yksi
syy sille, että tykkään
itse tehdä nostalgisia elokuvia.
Toisaalta nykyaika ei oikein soveltuisikaan
tämän tyylisille monstereille,
muumioille ja vampyyreille - nyt eletään
sarjamurhaajien, Freddy Kruegereiden
ja muiden uusien hirviöiden aikakautta.
Mutta 50-luvulle kaduilla hiiviskelevät
muumiot ja vampyyrit istuvat vielä
oikein hyvin.'
'Rakastan siis noita vanhoja filmejä,
mutta pidän toki moderneistakin
ohjaajista, kuten Tim Burtonista, Quentin
Tarantinosta ja Francis Ford Coppolasta.
Coppola tosin epäonnistui täysin
Draculansa kanssa, koska hän teki
siitä Coppola-elokuvan eikä
Dracula-elokuvaa. Se ei ole mikään
kauhuelokuva. Tällä saralla
pidän enemmän Stanley Kubrickista,
Shining on loistava esimerkki hyvästä
kauhuelokuvasta.'
'Toisaalta myös esim. Friday the
13th -sarja, jonka kaikki osat olen
nähnyt videolta, oli niin karmaiseva,
että minun oli väliin suljettava
koko televisio. Pelkään kauhuelokuvissa
niin paljon, etten uskalla katsoa niitä
ilman tyttöystävää,
heh heh hee. Kauhun kannalta verellä
mässäilyä tärkeämpi
elementti on kuitenkin elokuvan musiikki,
mikä nykysplatterissa usein unohdetaan.
Ajatelkaapa vaikka, mitä Halloweenista
jäisi jäljelle, jos siihen
vaihtaisi toisen soundtrackin!'
Ekonomiaa
ja kokaiinia
Ulkomailla Brasilia tunnetaan erityisesti
Rion karnevaaleista, ei eläväisestä
elokuvatuotannosta. Jopa sivistyneet
kauhuharrastajat ovat päässeet
tutustumaan Coffin Joen ja Ivan Cardoson
tuotoksiin vasta viimeisten vuosien
aikana, eivätkä asiat ole
olleet 90-luvulla paljon paremmin maan
rajojen sisäpuolellakaan. Syitä
myöhästyneeseen maailmanvalloitukseensa
Cardoso näkee useitakin.
Lisää
Cardososta ja hänen ihanan pimeistä
elokuvistaan & ideoistaan Tähtivaeltaja
1/99:ssä.
|
