|
Sandman
Mitä tekee maailman kenties tunnetuin
ja arvostetuin aikuissarjakuvan käsikirjoittaja,
kun hän saa päätyönsä
valmiiksi? Jatkaa luomansa maailman
lypsämistä, kuten teki DC-kustantamo
mm. Dreaming- ja Sandman Presents -lehdillä?
Ryhtyy maineensa turvin suoltamaan vasemmalla
kädellä hutaistuja supersankarisarjakuvia,
kuten Alan Moore? Ei kumpaakaan, sillä
Neil Gaiman ei pelkää uusia
haasteita. Sandmanin päätyttyä
hän on osoittanut tarinankertojan
kykynsä niin novellistina, fantasia-
ja lastenkirjailijana kuin elokuva-,
televisio- sekä radiokirjoittajanakin.
Lehtimiehenä uransa aloittaneelle
Gaimanille mikään viestinnän
muoto ei tunnu ole vieras tai ylittämättömän
vaikea.
Vielä vuosi sitten kuvittelin,
että Tähtivaeltajissa 4/91
ja 3/94 julkaistut laajat Gaiman-haastattelut
olisivat antaneet hänen tuotannostaan
tyhjentävän ja kattavan kuvan.
Miehen siirtyminen sarjakuvien parista
tekstipainotteiseen sekä audiovisuaaliseen
kerrontaan on kuitenkin ollut niin laaja-alaista
ja onnistunutta, että on korkea
aika tuoda hänen uudet seikkailunsa
esiin myös Tähtivaeltajan
sivuilla.
Mutta ennen tätä vielä
muutama sana aikuissarjisten valtiaasta,
vuosina 1988 - 1996 ilmestyneestä
Sandmanista, sekä sarjakuvista
yleisemminkin.
Koko Sandman sai alkunsa yhdestä
ainoasta mielikuvasta: kuolemattomasta
alastomasta miehestä, joka on suljettu
lasiseen häkkiin. Tiesin, että
mikäli välttämätöntä,
hän vain odottaisi kunnes hänet
vanginneet ihmiset olisivat kuolleet,
hän kestäisi pidempään
kuin ihmiselämä. Kaikki muu
syntyi tuon jälkeen, kirjaimellisesti.
Saatuani Sandmanin vihdoin valmiiksi
olin hyvin hyvin tyytyväinen. Se
vei kahdeksan vuotta elämästäni.
Ja nyt kun tuo kahden miljoonan sanan
mittainen käsikirjoitus, tuo 2000
sivuinen romaani on valmis, tyydyn lähinnä
sarjakuvaprojekteihin, jotka valmistuvat
teehetkeen mennessä. Kun ryhdyin
kirjoittamaan Sandmania, siihen kului
kaksi viikkoa joka kuukausi. Loppuun
päästessäni käsikirjoitukset
olivat kasvaneet niin valtavaksi ja
hitaiksi tuottaa, että niiden tekemiseen
meni kahdeksan viikkoa kuukaudesta.
Jouduin kieltäytymään
kaikista muista mielenkiintoisista projekteista,
koska Sandman täytti koko elämäni.
Voi olla, että viiden tai kymmenen
vuoden päästä ryhdyn
johonkin yhtä isoon urakkaan, mutta
sitä ennen minulla ei ole mitään
tarvetta todistaa pystyväni siihen
toistekin. Se olisi vähän
kuin jos Edmund Hillary olisi Mount
Everestin valloitettuaan lähtenyt
heti uuteen yritykseen. Ei, tahdon tehdä
jotain muuta välillä. On aivan
ihanaa, että kun joku soittaa ja
vaikkapa kysyy, kiinnostaisiko minua
tehdä radiosarjaa David Lynchin
kanssa, voin vastata "kyllä".
Stardust
Lopullisesti Neil Gaiman todisti hallitsevansa
myös pitkän proosan vuonna
1998 ilmestyneellä aikuisten saturomaanilla
Stardust. Kyseessä on kiehtova
tarina nuoresta miehestä, Tristan
Thornista, joka matkaa haltioiden valtakuntaan
noutamaan rakastetulleen pudonnutta
tähteä. Noilla maagisilla
mailla hän kohtaa niin moninaisia
seikkailuja kuin keijuja, metsänhaltijoita
ja yksisarvisiakin. Tähden jäljillä
ovat kuitenkin myös Stormholdin
seitsemän lordia (joista neljä
kuolleita) sekä nuoruutta janoava
noitakuningatar (joka on yksi tai yksi
kolmesta), joten mitenkään
helppo Tristanin tehtävä ei
ole.
Stardustissa Gaiman on luonut eläväisen
satumaailman, joka tulvii mielenkiintoisia
yksityiskohtia ja mielikuvituksen lentoa.
Kokonaisuuteen on mahdoton olla ihastumatta,
kun vielä kieliasu yhdistää
taitavasti vanhahtavaa kerrontaa humoristisiin
nykyvirityksiin. Täysosuman kruunaa
Charles Vessin upea kuvitus, joka tuo
mieleen 1800-luvun lopun parhaiden satupiirtäjien
jäljen. Isokokoisen kuvitetun kirjan
lisäksi romaanista on olemassa
myös pelkän tekstin sisältävä
versio.
Stardust lähti liikkeelle halustani
kertoa haltiatarinan aikuisille. Minusta
ei ollut oikein, että aikuisia
tällä tavalla sorsitaan. Lapsille
kirjoitetaan rikkaita ja valloittavia
fantasiasatuja, mutta heti kun täytät
16-vuotta, ne viedään sinulta
pois. Samalla Stardust on fantasiakirja
ihmisille, jotka eivät pidä
nykyfantasiasta.
J.R.R. Tolkien on toki hieno kirjailija,
joka loi uskomattomia tarinoita, mutta
samalla hän onnistui tuhoamaan
koko 1900-luvun fantasiakirjallisuuden.
Taru sormusten herrasta -teoksesta tuli
mallikappale, joka synnytti tuhansien
ja taas tuhansien surkeiden kopioiden
tulvan. Tilkka Tarua, hyppysellinen
Conania ja mitä sitten muistuukaan
mieleen viime Dungeons and Dragons -pelistä.
Stardustilla pyrin sivuuttamaan koko
tämän ilmiön, yritin
ennemminkin kytkeä tarinan siihen
kirjalliseen traditioon, joka jatkui
aina 1930-luvulle asti. Aikaan, jolloin
fantasia ei ollut oma kaupallinen genrensä,
vaan osa koko kirjallista kenttää,
jolloin kirjailija saattoi kirjoittaa
taikuudesta ja haltioista aivan kuin
mistä muusta aiheesta tahansa.
Lisää
Neil Gaimanin uusista tuotoksista, kuten
Neverwherestä, Mononoke Himen englanninnoksesta,
novellikokoelmasta, Lynch-projektista
jne. Tähtivaeltaja 1/99:n laajassa
Gaiman kokonaisuudessa (johon kuuluu
myös suomennettu Gaiman-novelli).
|
