Viime vuoden marraskuun Locus-lehdessä julkaistiin Rob Chilsonin kunnianhimoinen yritys määritellä science fiction kuvailemalla sitä kirjallisessa kontekstissaan. Chilson ei yritäkään keksiä scifistä määritelmää, joka pitäisi sisällään kaiken tarpeellisen jättämättä mitään epäselväksi, vaan luo scifille rajat vertailemalla sitä muihin kirjallisuuden lajeihin. Hänen kartallaan on suuri saari keskellä koko avaraa kirjallisuuden merta, joka on nimeltään mielikuvituksellinen kirjallisuus. Saarella on ikään kuin kaksi kukkulaan, joista toinen on fantasia ja toinen on science fiction - näiden välissä on pseudo-scifi, joka pitää sisällään mm. Tähtien Sodan ja muun viihteellisen avaruusoopperan.
Chilson erottaa scifin ja fantasian toisistaan yksinkertaisesti toteamalla, että science fiction käsittelee ideoita ja fantasia mielikuvia. Tähtien sodat kuuluvat ensisijaisesti fantasiaan, koska niissä visuaaliset mielikuvat ovat tärkeämpiä kuin kerronnassa olevat spekulaatiot. Samoin suurin osa muustakin elokuva- ja tv-scifistä, tietokonepeleistä puhumattakaan.
Toisin sanoen Chilsonin kaavion mukaan kaikki mielikuvituksellinen kirjallisuus, joka perustuu ideoihin eikä mielikuviin on scifiä.

Chilsonin määritelmään sopii mainiosti Ian McDonaldin uusin romaani, joka on jatko-osa pari vuotta sitten ilmestyneelle Chagalle. Mikäli oikein muistan, kirjoitin Kutzpahissa vuonna 1995, etten oikein pitänyt Chagasta, koska se ei tuntunut oikealta McDonaldilta.
Chaga kertoo kansainvälisestä uutisankkurista, Gaby McAslanista, joka raportoi Afrikan sydämeen pudonneen vieraan elämän, Chagan leviämistä. Gaby joutuu tapahtumien keskipisteeseen, kosketuksiin mielikuvituksellisen syövänkaltaisen eliön kanssa ja lopulta moraalittoman länsimaisen tieteellisen, sotilaallisen ja poliittisen salaliiton raiskaamaksi. Noin, nyt paljastin kirjan koko juonen.
Koska Gaby ei henkilönä ole kiinnostava, on Chagassa liikaa ihmissuhdelatteuksia ja harvaa pulputusta. Molemmat McDonaldille hyvin epätyypillisiä piirteitä verrattuna miehen aiempaan tiiviiseen juonenkehittelyyn ja impressionistiseen henkilökerrontaan. Mutta kaikki käy ilmeiseksi, kun ymmärtää, että Chaga on tarkoitettu trilogianmittaisen tarinan aloitukseksi.
Kertomus jatkuu nyt kirjassa Kirinya. Välissä on kulunut muutama vuosi: Gaby on kieroutunut narkkari, tyttärensä halveksima ja miesystävänsä piinaama. Gabyn ex-mies otti ja lähti avaruuteen, kaverit hylkäsivät ja elämä on muutenkin kuin pelkkää rannalle ajautunutta mädäntyvää merilevää. Chagana tunnettu käsittämätön eliö jatkaa leviämistään muuttaen kaiken kohtaamansa elollisen - kasvit, ihmiset, eläimet - joksikin aivan muuksi, pelottaviksi symbiooteiksi. Chaga on jo vallannut eteläisen pallonpuoliskon ja uhkaa nyt koko ihmiskunnan sivistystä. Seurauksena on sota, jossa ensimmäisen kirjan tapaan pahan valtakuntaa edustaa YK.
Chagan toi maahan BDO (big dumb object = suuri vaikeneva kappale, eli lukuisista kirjoista tuttu ajatusleikki, tyhjä jättimäinen avaruusalus, joka saapuu jostain kuin lahjana ihmiskunnalle). BDO:ta on vasta alettu tutkia kansainvälisin voimin ja...
Kirinya saa minulta vain arvosanan erittäin kiva. Chagan tapaan siinäkin on osia, jotka toimivat, paikoitellen jopa erinomaisesti. McDonald esittelee muutamia kiinnostavia uusia henkilöitä ja juonessakin on ovelia mutkia. Kokonaisuus ei kuitenkaan, harmillista kyllä, tyydyttänyt ainakaan tätä vanhaa McDonald-fania. Jokseenkin pelonsekaisella uteliaisuudella odotankin trilogian kolmatta osaa, jossa muukalaiset todella astuvat kuvaan.
Kirjan loppupuolen tapahtumapaikkana on muuten Helsinki, jossa käydään viimeiset kriittiset kansainväliset neuvottelut ennen suursodan syttymistä. Muistan McDonaldin jättäneen Kiriyan käsikirjoituksen kustantajalle jo ennen Finncon-matkaansa, joten on melkoinen kunnianosoitus, että mm. Suomenlinna on niin paljon esillä kirjassa. Vastaavista aikaisemmista tapauksista poiketen McDonald on käyttänyt Helsinkiä tarinan kulissina melko uskottavasti ja muutenkin onnistunut paikalliskuvauksessa.

Kimmo Lehtosen Kutzpah jatkuu Tähtivaeltaja 1/99:ssä.