2/2000 Millennium Finncon

Kimmo Lehtosen esikoisromaani ilmestyi vuonna 1997. Nyt kauppoihin on saapunut hänen toinen teoksensa, joka lopullisesti todistaa, että Lehtonen on suurella todennäköisyydellä merkittävin kotimainen moderni sf-kirjailija. Yli uusien rantojen on näet vielä onnistuneempi teos kuin hyvät arvostelut kerännyt Timbuktun hetket.

Romaani sijoittuu viitisenkymmentä vuotta tulevaisuuteen, maailmaan joka on hyvin erilainen kuin se, jossa me nyt elämme. Koko Euroopan autioiduttua ja Yhdysvaltojen käperryttyä äärifundamentalistisen uskonnollisuuden kuoreen on kulttuurillinen ja kaupallinen kukoistus siirtynyt mm. islamilaiseen Pohjois-Afrikkaan. Valtavat pakolaislaumat ovat vyöryneet länsimaista niin Etelä-Amerikkaan, Afrikkaan kuin Aasiaankin, eivätkä uudet sukupolvet enää edes haikaile vanhan elämäntavan pariin. On koittanut uusi aika ja uudet kujeet.

Romaanin laajan henkilökaartin keskeisiä hahmoja ovat nuori Nuredin, joka kiertää polkupyörällään tyhjentyneen Euroopan yliopistokaupunkeja etsien keskustietokoneisiin mahdollisesti jäänyttä arvokasta dataa; Amazonin sademetsistä harvinaisten eläinten geenikartastoja keräävä maqitare-intiaani Mariano Del Miranda; Australian hyödyttömälle rantakaistaleelle kyhätyssä auringottomassa ja täyteen ahdetussa hallikaupungissa asuva jenkkipakolainen Ventura; suurta geeniteknologiayritystä johtava kunnianhimoinen Madame Ling-Hu; jne.

Kaikkien heidän kohtalonsa kietoutuvat yhteen tarinassa, jonka ytimestä löytyy niin geenitutkimusta kuin avaruuden muukalaisiakin. Silti tärkeimpään osaan kohoaa moninaisten kulttuurien, ympäristöjen ja ihmisten kuvaus - kysymys historiasta, sopeutumisesta ja uusien rantojen etsimisestä. Lehtosen maailmanvisio on rikas ja siitä riittää koko ajan lisää opittavaa, oli kyseessä sitten Eurooppaa yhä asuttava ja kiihkomielisesti kaikkia teknologisia edistysaskelia vastustava fanaattinen munkkikunta tai japanilaisten ajautuminen uuden maailmanverkon tarjoamien epätodellisuus-virtuaalien nistinomaisiksi käyttäjiksi, joille aktuaalisella todellisuudella ei ole enää mitään tarjottavaa.

Muun hyvän päälle romaani on vielä kirjoitettu taiten, sen teksti kulkee sujuvasti ja kieli on varsinkin ympäristöä kuvattaessa tenhoavaa. Pahempia miinuspisteitä tulee oikeastaan vain kömpelöstä prologista, joka vaikuttaa olevan kotoisin jostain 50-lukulaisesta idioottikirjasta, sekä huonosta oikoluennasta, joka on jättänyt varsinkin romaanin alkupuolelle aivan liian paljon kirjoitusvirheitä ja epäonnistuneita lauseita.

Kun tänä vuonna on vielä tuloillaan ainakin Johanna Sinisalon, Pasi Jääskeläisen ja Risto Isomäen opukset, niin on todettava, että suomalainen scifi elää ja voi hyvin - ehkäpä paremmin kuin koskaan sitten viime vuosisadan alkupuoliskon.

Toni Jerrman

Ken MacLeod
Tähtijaos
(Star Fraction)
(Suom. Eevi Kuokkanen. Loki)

Finnconin kunniaksi pitkään odotettu Ken MacLeod -esikoissuomennos Tähtijaos saapuu vihdoin lukijoidenkin ulottuville. Oli jo aikakin, sillä miehen maine maailmalla tuntuu vain kasvavan kirja kirjalta.

MacLeodin romaani käynnistyy reippaan kiehtovasti luvulla Pyssymiehestä nousee savu, joka on jo nimensä puolesta pakkoahmittavaa kamaa. Tutustumme heti teoksen päähenkilöön, työläisten turvakolhoosissa työskentelevään turvallisuussoturiin Moh Kohn sekä tämän tuhdisti tietokoneistettuun puhuvaan aseeseen. Vihreät barbaarihihhulit ovat hyökkäämässä yliopiston muistitutkimusta tekevään biologiayksikköön ja jää Kohnin sekä tämän älyaseen tehtäväksi pysäyttää heidät. Muuten hyvä, paitsi että terroristien joukossa sattui olemaan myös Kohnin ex-tyttöystävä, eikä kaikki muukaan ollut ihan sitä, miltä päällepäin näytti...

Tähtijaos tapahtuu lähitulevaisuudessa, jossa Englannin kuningashuone on Yhdysvaltain ja YK:n väkivaltaisella avustuksella kaapannut Britannian tasavaltalaisilta. Uudessa uljaassa maailmassa lopullinen valta tuntuu kuitenkin olevan Stasisin salaisen poliisin ja tuhoisin laserasein varustautuneiden Avaruuden puolustusvoimien käsissä. UTA:n eli Uuden tasavallan armeijan jäänteiden huhutaan silti suunnittelevan vastavallankumousta mm. erilaisten vasemmistolaisten militanttiryhmien avustuksella.

Ja aseistautuneita järjestöjä osittain pienempiin vapaavaltioihin jakautuneessa Britanniassa riittääkin: hökkelikyliin asettuneet Vihreät taistelevat kaikkea teknologista kehitystä vastaan, Beulah Cityä hallitsevat fundamentalistiset kristityt ja Norlontonin anarkokapitalistisella sekä pirstaloituneella "avaruus"alueella järjestystä ylläpitävät erilaiset kukoistavat turvajengit. Politisointi on tunkeutunut kaikkialle, ismejä sinkoilee suuntaan jos toiseenkin ja kiihkeät ohjelmapamfletit leviävät kädestä käteen tai verkon välityksellä.

Tähtijaos on romaani, joka on julmetun tulvillaan ajatuksia, käänteitä ja toimintaa. Sähäkkä ja poliittisesti kantaaottava kirja, jonka paikoittaisesta raskaudesta ja epäuskottavuudesta huolimatta haluaa lukea yhdellä istumalla loppuun saakka. Huomattavan erilainen teos kuin keskiverrot scifi-tarinat yleensä. Ja kielelliseltä asultaankin pääosin kiitettävän leikittelevä sekä kokeileva.

Mutta mihin ihmeeseen UTA tarvitsee niin paljon silkkiä?

Toni Jerrman

Stephen Baxter
Traces
(HarperCollins)

Englanninkielisten uutuuksien esittely on yleensä Kutzpahin heiniä, mutta tällä kertaa teemme poikkeuksen Stephen Baxterin tuoreen novellikokoelman kohdalla. Onhan Baxter yksi Finnconin kunniavieraista, joten on asiallista, että hän on kirja-arvosteluissakin esillä, vaikka Mammutti-trilogian toisen osan suomennos ei aivan ehtinytkään kuosiinsa ennen tämän numeron painopäivää. Sitäpaitsi Traces on oiva osoitus kovan scifin kirjoittajana paremminkin tunnetun Baxterin monipuolisista kertojanlahjoista.

Jo kirjan niminovelli yhdistää rohkeaa tieteellistä spekulaatiota ja avaruustutkimusta visioon uudenlaisesta uskonnosta, jossa ihminen on jälleen kohotettu koko maailmankaikkeuden keskipisteeksi. Henkisesti köyhtyneet länsimaat ottavat tämän filosofian innolla vastaan, mutta todellisuus kaivaa ajatuksen alle kuopan, jolle ei näy pohjaa.

Avaruudesta siirrytään sitten aitoa elämää jäljitteleviin virtuaalimaailmoihin tarinassa Darkness, jossa lordi Byron herätetään henkiin selvittämään enteelliseltä vaikuttavan synkän runonsa merkityksiä. Lopputulos yllättää niin novellin tutkijan kuin lukijankin.

Jäätyneen Maapallon meriin, ihmisten geneettisesti muovattujen viimeisten jälkeläisten keskelle sijoittuva The Blood of Angels on yksi kirjan vaikuttavimmista tarinoista. Kertomuksessa on jotain sellaista fatalismia, tuskaa ja menetyksen tunnetta, että oikein pahaa tekee.

Koskettavasti ihmiskunnan yleisen mentaliteetin tavoittaa myös hauska Teräsmies-parodia Good News. Kristus-myyttiäkään unohtamatta... Siinä puhtoinen supersankari joutuu tuomiolle laittomasta tunkeutumisestaan geeniyhtiön tiloihin - ja samalla oikeastaan koko olemuksestaan ja merkityksestään. Voiko lopputuloksesta olla epäilystäkään?

Erilaisia vaihtoehtohistorioita tavataan lukuisissa novelleissa. No Longer Touch the Earth on kuvaus maailmasta, jossa Saksa voitti ensimmäisen maailmansodan ja pallomme todella sijaitsee massiivisten taivaankaarirakennelmien sisäpuolella - valtavan keskusakselin kohotessa etelänavalta taivaisiin! A Journey to the King Planet on viktoriaaninen kertomus ensimmäisestä avaruusristeilijästä kaikkine englantilaisesta herrasmieskerhosta tuttuine mukavuuksineen. Moon Sixissä hypellään useammassakin rinnakkaismaailmassa, jotka erottaa toisistaan mm. Kuu-matkailun todellisuus. Ja niin edelleen.

Traces sisältää kaikkiaan parikymmentä novellia, ja hyviä esimerkkitapauksia haluaisi luetella loputtomiin. Kaikki nämä tarinat tarjoilevat mieltä kutkuttavia, uusia ja hämmästyttäviä kokemuksia sekä sisältävät ihmeen tunnun ohessa ajateltua tiedettä ja aidonoloisia ihmishahmoja. Ne jättävät jälkeensä vahvan tunteen rikkauksista, joita tulvii jossain ympärillämme - tuosta näkymättömässä lähteessä, johon vain parhailla kirjailijoilla on avaimet. Kumarrus Baxterille, että hän on tuonut nämäkin visiot meidän tavallisten pulliaisten ulottuville.

Toni Jerrman

KIRJA-ARVOSTELUT JATKUVAT TÄHTIVAELTAJA 2/2000:ssa MM. NEIL GAIMANIN VOIMIN!