Kimmo Lehtonen
Yli uusien rantojen
(Loki)
Kimmo Lehtosen esikoisromaani ilmestyi vuonna 1997. Nyt
kauppoihin on saapunut hänen toinen teoksensa, joka
lopullisesti todistaa, että Lehtonen on suurella todennäköisyydellä
merkittävin kotimainen moderni sf-kirjailija. Yli uusien
rantojen on näet vielä onnistuneempi teos kuin
hyvät arvostelut kerännyt Timbuktun hetket.
Romaani sijoittuu viitisenkymmentä vuotta tulevaisuuteen,
maailmaan joka on hyvin erilainen kuin se, jossa me nyt
elämme. Koko Euroopan autioiduttua ja Yhdysvaltojen
käperryttyä äärifundamentalistisen uskonnollisuuden
kuoreen on kulttuurillinen ja kaupallinen kukoistus siirtynyt
mm. islamilaiseen Pohjois-Afrikkaan. Valtavat pakolaislaumat
ovat vyöryneet länsimaista niin Etelä-Amerikkaan,
Afrikkaan kuin Aasiaankin, eivätkä uudet sukupolvet
enää edes haikaile vanhan elämäntavan
pariin. On koittanut uusi aika ja uudet kujeet.
Romaanin laajan henkilökaartin keskeisiä hahmoja
ovat nuori Nuredin, joka kiertää polkupyörällään
tyhjentyneen Euroopan yliopistokaupunkeja etsien keskustietokoneisiin
mahdollisesti jäänyttä arvokasta dataa; Amazonin
sademetsistä harvinaisten eläinten geenikartastoja
keräävä maqitare-intiaani Mariano Del Miranda;
Australian hyödyttömälle rantakaistaleelle
kyhätyssä auringottomassa ja täyteen ahdetussa
hallikaupungissa asuva jenkkipakolainen Ventura; suurta
geeniteknologiayritystä johtava kunnianhimoinen Madame
Ling-Hu; jne.
Kaikkien heidän kohtalonsa kietoutuvat yhteen tarinassa,
jonka ytimestä löytyy niin geenitutkimusta kuin
avaruuden muukalaisiakin. Silti tärkeimpään
osaan kohoaa moninaisten kulttuurien, ympäristöjen
ja ihmisten kuvaus - kysymys historiasta, sopeutumisesta
ja uusien rantojen etsimisestä. Lehtosen maailmanvisio
on rikas ja siitä riittää koko ajan lisää
opittavaa, oli kyseessä sitten Eurooppaa yhä asuttava
ja kiihkomielisesti kaikkia teknologisia edistysaskelia
vastustava fanaattinen munkkikunta tai japanilaisten ajautuminen
uuden maailmanverkon tarjoamien epätodellisuus-virtuaalien
nistinomaisiksi käyttäjiksi, joille aktuaalisella
todellisuudella ei ole enää mitään tarjottavaa.
Muun hyvän päälle romaani on vielä kirjoitettu
taiten, sen teksti kulkee sujuvasti ja kieli on varsinkin
ympäristöä kuvattaessa tenhoavaa. Pahempia
miinuspisteitä tulee oikeastaan vain kömpelöstä
prologista, joka vaikuttaa olevan kotoisin jostain 50-lukulaisesta
idioottikirjasta, sekä huonosta oikoluennasta, joka
on jättänyt varsinkin romaanin alkupuolelle aivan
liian paljon kirjoitusvirheitä ja epäonnistuneita
lauseita.
Kun tänä vuonna on vielä tuloillaan ainakin
Johanna Sinisalon, Pasi Jääskeläisen ja Risto
Isomäen opukset, niin on todettava, että suomalainen
scifi elää ja voi hyvin - ehkäpä paremmin
kuin koskaan sitten viime vuosisadan alkupuoliskon.
Toni Jerrman
Ken MacLeod
Tähtijaos
(Star Fraction)
(Suom. Eevi Kuokkanen. Loki)
Finnconin kunniaksi pitkään odotettu Ken MacLeod
-esikoissuomennos Tähtijaos saapuu vihdoin lukijoidenkin
ulottuville. Oli jo aikakin, sillä miehen maine maailmalla
tuntuu vain kasvavan kirja kirjalta.
MacLeodin romaani käynnistyy reippaan kiehtovasti luvulla
Pyssymiehestä nousee savu, joka on jo nimensä
puolesta pakkoahmittavaa kamaa. Tutustumme heti teoksen
päähenkilöön, työläisten turvakolhoosissa
työskentelevään turvallisuussoturiin Moh
Kohn sekä tämän tuhdisti tietokoneistettuun
puhuvaan aseeseen. Vihreät barbaarihihhulit ovat hyökkäämässä
yliopiston muistitutkimusta tekevään biologiayksikköön
ja jää Kohnin sekä tämän älyaseen
tehtäväksi pysäyttää heidät.
Muuten hyvä, paitsi että terroristien joukossa
sattui olemaan myös Kohnin ex-tyttöystävä,
eikä kaikki muukaan ollut ihan sitä, miltä
päällepäin näytti...
Tähtijaos tapahtuu lähitulevaisuudessa, jossa
Englannin kuningashuone on Yhdysvaltain ja YK:n väkivaltaisella
avustuksella kaapannut Britannian tasavaltalaisilta. Uudessa
uljaassa maailmassa lopullinen valta tuntuu kuitenkin olevan
Stasisin salaisen poliisin ja tuhoisin laserasein varustautuneiden
Avaruuden puolustusvoimien käsissä. UTA:n eli
Uuden tasavallan armeijan jäänteiden huhutaan
silti suunnittelevan vastavallankumousta mm. erilaisten
vasemmistolaisten militanttiryhmien avustuksella.
Ja aseistautuneita järjestöjä osittain pienempiin
vapaavaltioihin jakautuneessa Britanniassa riittääkin:
hökkelikyliin asettuneet Vihreät taistelevat kaikkea
teknologista kehitystä vastaan, Beulah Cityä hallitsevat
fundamentalistiset kristityt ja Norlontonin anarkokapitalistisella
sekä pirstaloituneella "avaruus"alueella
järjestystä ylläpitävät erilaiset
kukoistavat turvajengit. Politisointi on tunkeutunut kaikkialle,
ismejä sinkoilee suuntaan jos toiseenkin ja kiihkeät
ohjelmapamfletit leviävät kädestä käteen
tai verkon välityksellä.
Tähtijaos on romaani, joka on julmetun tulvillaan ajatuksia,
käänteitä ja toimintaa. Sähäkkä
ja poliittisesti kantaaottava kirja, jonka paikoittaisesta
raskaudesta ja epäuskottavuudesta huolimatta haluaa
lukea yhdellä istumalla loppuun saakka. Huomattavan
erilainen teos kuin keskiverrot scifi-tarinat yleensä.
Ja kielelliseltä asultaankin pääosin kiitettävän
leikittelevä sekä kokeileva.
Mutta mihin ihmeeseen UTA tarvitsee niin paljon silkkiä?
Toni Jerrman
Stephen Baxter
Traces
(HarperCollins)
Englanninkielisten uutuuksien esittely on yleensä
Kutzpahin heiniä, mutta tällä kertaa teemme
poikkeuksen Stephen Baxterin tuoreen novellikokoelman kohdalla.
Onhan Baxter yksi Finnconin kunniavieraista, joten on asiallista,
että hän on kirja-arvosteluissakin esillä,
vaikka Mammutti-trilogian toisen osan suomennos ei aivan
ehtinytkään kuosiinsa ennen tämän numeron
painopäivää. Sitäpaitsi Traces on oiva
osoitus kovan scifin kirjoittajana paremminkin tunnetun
Baxterin monipuolisista kertojanlahjoista.
Jo kirjan niminovelli yhdistää rohkeaa tieteellistä
spekulaatiota ja avaruustutkimusta visioon uudenlaisesta
uskonnosta, jossa ihminen on jälleen kohotettu koko
maailmankaikkeuden keskipisteeksi. Henkisesti köyhtyneet
länsimaat ottavat tämän filosofian innolla
vastaan, mutta todellisuus kaivaa ajatuksen alle kuopan,
jolle ei näy pohjaa.
Avaruudesta siirrytään sitten aitoa elämää
jäljitteleviin virtuaalimaailmoihin tarinassa Darkness,
jossa lordi Byron herätetään henkiin selvittämään
enteelliseltä vaikuttavan synkän runonsa merkityksiä.
Lopputulos yllättää niin novellin tutkijan
kuin lukijankin.
Jäätyneen Maapallon meriin, ihmisten geneettisesti
muovattujen viimeisten jälkeläisten keskelle sijoittuva
The Blood of Angels on yksi kirjan vaikuttavimmista tarinoista.
Kertomuksessa on jotain sellaista fatalismia, tuskaa ja
menetyksen tunnetta, että oikein pahaa tekee.
Koskettavasti ihmiskunnan yleisen mentaliteetin tavoittaa
myös hauska Teräsmies-parodia Good News. Kristus-myyttiäkään
unohtamatta... Siinä puhtoinen supersankari joutuu
tuomiolle laittomasta tunkeutumisestaan geeniyhtiön
tiloihin - ja samalla oikeastaan koko olemuksestaan ja merkityksestään.
Voiko lopputuloksesta olla epäilystäkään?
Erilaisia vaihtoehtohistorioita tavataan lukuisissa novelleissa.
No Longer Touch the Earth on kuvaus maailmasta, jossa Saksa
voitti ensimmäisen maailmansodan ja pallomme todella
sijaitsee massiivisten taivaankaarirakennelmien sisäpuolella
- valtavan keskusakselin kohotessa etelänavalta taivaisiin!
A Journey to the King Planet on viktoriaaninen kertomus
ensimmäisestä avaruusristeilijästä kaikkine
englantilaisesta herrasmieskerhosta tuttuine mukavuuksineen.
Moon Sixissä hypellään useammassakin rinnakkaismaailmassa,
jotka erottaa toisistaan mm. Kuu-matkailun todellisuus.
Ja niin edelleen.
Traces sisältää kaikkiaan parikymmentä
novellia, ja hyviä esimerkkitapauksia haluaisi luetella
loputtomiin. Kaikki nämä tarinat tarjoilevat mieltä
kutkuttavia, uusia ja hämmästyttäviä
kokemuksia sekä sisältävät ihmeen tunnun
ohessa ajateltua tiedettä ja aidonoloisia ihmishahmoja.
Ne jättävät jälkeensä vahvan tunteen
rikkauksista, joita tulvii jossain ympärillämme
- tuosta näkymättömässä lähteessä,
johon vain parhailla kirjailijoilla on avaimet. Kumarrus
Baxterille, että hän on tuonut nämäkin
visiot meidän tavallisten pulliaisten ulottuville.
Toni Jerrman
KIRJA-ARVOSTELUT JATKUVAT TÄHTIVAELTAJA 2/2000:ssa
MM. NEIL GAIMANIN VOIMIN!
|