|
Pitch Black
-Pimeän uhka
Mielenkiintoista. Heikosta alustaan huolimatta Pitch Blackistä
kasvaa lopulta kesäkauden paras scifi-filmi. Toki kyseessä
on aika pienimuotoinen elokuvatapaus, joka lähtee liikkeelle
lukemattomia kertoja käytetystä alienmaisesta
sf-kauhukuvastosta, mutta mukaan on saatu hyvännäköistä
menoa ja omaperäistäkin tvistiä.
Elokuva käynnistyy idioottimaisia sävyjä
sisältävällä, rasittavan sekavasti toteutetulla
kohtauksella, jossa ihmislastia kuljettava kaupallinen avaruusalus
joutuu meteorimyrskyn uhriksi ja syöksyy autiolta vaikuttavalle
erämaaplaneetalle. Sitten surraan pökkelösti
kuolleita ja esitellään hieman friikahtanut päähenkilöjoukko,
johon kuuluvat yli-inhimilliseltä vaikuttava ja kovisuhoa
harrastava rangaistusvanki (Vin Diesel), tätä
vahtimassa oleva palkkionmetsästäjä (Cole
Hauser), aluksen naispuolinen kakkoskapteeni (Radha Mitchell),
eksentrinen antiikkikauppias, muutama pyhiinvaellusmatkalla
oleva muslimi jne.
Tässä vaiheessa katsoja kiemurtelee vielä
vaivautuneena tuolissaan, mutta vähitellen ohjaaja
David Twohy alkaa saada otetta niin tarinaan kuin henkilöhahmoihinkin.
Juttuun tulee kiinnostavia jujuja alkuun vain vilaukselta
nähtävien muukalaisolentojen kautta, planeetta
osoittautuu kolmen aurinkonsa takia normaalia ajatellummaksi
ja hieman pilakuvilta vaikuttaneet hahmotkin saavat yhä
enemmän lihaa luidensa päälle - jopa niin,
että tapahtumien pyörteissä heistä kaikista
paljastuu uusia, ennalta-arvaamattomia puolia.
Enempiä ei juonesta haluaisikaan paljastaa, mutta luvassa
on ainakin kaikkialle tunkevaa pimeyttä, julmetun komeita
ja ehdottoman tappavia alieneita sekä useita visuaalisesti
näyttäviä kohtauksia. Jännitystä,
kuolemaa ja coolia asennetta. Yllätyksiä.
Toni Jerrman
Mission to Mars
-Operaatio Mars
Alun televisioleffamaisen ja periamerikkalaisen grillikohtauksen
ajan luulin, että kyseessä on vain väkinäinen
pila ja että jatkossa tyyli muuttuisi. Eihän mikään
Brian De Palman ohjaama elokuva voi sisältää
tällaista patetiaa tai näin ääliömäisiä
henkilöhahmoja... Ja jälleen tuli todistettua,
kuinka väärässä sitä voi ihminen
olla.
Vuonna 2020 NASA lähettää ensimmäisen
miehitetyn avaruusaluksen Marsiin. Poppoo joutuu kuitenkin
lähes elävältä vaikuttavan hiekkatornadon
ahmimaksi. Perään pistetään pelastusretkikunta,
jonka jäsenistä yksi viettää kaiken
aikansa murehtien kuollutta vaimoaan, toinen esitellen aluksen
pyöriviä sisuksia aivan Avaruusseikkailu 2001:n
tyyliin ja loput tanssahtelemalla painottomuudessa.
Sitten koittaakin huisin 'jännä', pitkitetty ja
irrallinen toimintakohtaus, jossa mukamas kokeneet astronautit
käyttäytyvät tyhmemmin kuin keskivertoteini
perjantaikännissä. Viimeisenkin terän kaikelta
avaruusactionilta vie epätoivoinen yritys luonnonlakien
noudattamiseen: innottoman ohjauksen ansiosta kaikki tapahtumat
vanuvat pitkäpiimäiseksi puuroksi, jota ei jaksa
haukottelematta seurata.
Paksuin paska heitetään kuitenkin tuulettimiin
Marsin pinnalla, josta löytyy kuin löytyykin valtaisa
naamapatsas - ja sen sisuksista kyynelehtivä alienhologrammi!
"Life reaches out for life." No, jo on vittu!
Tämä leffa on ylitotinen, siirappinen, huonosti
näytelty ja ohjattu mitättömyyden pökäle.
Kuin huomattavasti keskivertoa heikompi scifi-romaani 50-luvulta.
Jollain on pettänyt arvostelukyky pahasti. Mission
to Mars ei olisi koskaan saanut päästä teatterilevitykseen
asti.
Toni Jerrman
LEFFA-ARVOSTELUT JATKUVAT TÄHTIVAELTAJA 2/2000:ssa
mm. HONGKONGIN FILMIFESTIVAALIEN VOIMIN!
|
