Stefano
Benni
Elianto (Elianto)
(Suom. Laura Lahdensuu. Loki)
Stefano Benni voitti parin vuoden takaisen Tähtivaeltaja-palkinnon
pienoisromaanin mittaisella
kirjallaan Baol. Yli 400-sivuisen Elianton myötä
suomalaisille lukijoille avautuu tilaisuus
uppoutua tämän italialaisen kirjailijaneron maailmoihin
huomattavasti pidemmäksi aikaa. Ja kun
niissä on kerran vaellellut, näyttäytyy normaali
arki seuraavana aamuna sitäkin harmaampana ja
kaipuu takaisin ilotulitemaisen mielikuvituksen syövereihin
saa lähes fyysisten tuntemusten
muotoja.
Olipa kerran Nova Republican valtakunta, jota kontrolloi
jättimäinen supertietokone eli
parabioottinen päätöksentekoyksikkö.
Tehokkuus, enemmistöön lukeutuminen ja hallituksen
televisiokanavien katselu olivat ehdottomia hyveitä
tässä kahdenkymmenen, laillisesti toisiaan
murhaavan presidentin maassa. Ja nyt oli koittanut aika
laajentaa ajatusmalli myös ympäröiviin
kreivikuntiin, muuttaa luostarit VIP-asiakkaiden vuoristohotelleiksi
ja sairaalat heidän
fitness-keskuksikseen. Kunhan vain Nova Republicanin ylivertaiset
edustajat ensin
päihittäisivät kilpakumppaninsa Itsenäisyysotteluiden
kulttuuri- ja urheilulajeissa.
Kahdeksannen kreivikunnan ainoa toivo säilyttää
itsemääräämisoikeutensa on nuori Elianto,
tuo
pizzerioiden Einstein, laitakaupungin Descartes ja biljardisalien
Arkhimedes. Hän on kuitenkin
maannut viimeiset kaksi vuotta sairaalassa kärsien
tappavasta elonkuolosta. Asian korjaamiseksi
kolme hänen ystäväänsä – Hunajasuu,
Iri ja Rangio – päättävät lähteä
pitkälle matkalle halki
kahdeksan Muun maailman.
Samaisissa suunnissa ovat liikkeellä myös legendaarista
taistelijaa etsivä usvasoturi Fuku
Tiikerinsilmä sekä ihastuttava demonikolmikko,
jonka tehtävänä on löytää
historian, unet,
mahdolliset tapahtumat, amatöörivideot, lemmenviestit
ja aivan kaiken muunkin tallentava
Kofs-olento.
Elianto-romaani tulvii riemukkaita ideoita, hervottomia
hahmoja ja taianomaisia maailmoja. Se
on täyteen ahdettua tarinankerrontaa, jota siivittää
terävä poliittinen satiiri ja piikikäs
yhteiskuntakritiikki. Samalla se on kuitenkin myös
fantastinen satu, jossa koskaan ei voi
tietää, mitä seuraavan kulman takana odottaa.
Poseidoniassa törmätään pirullisiin,
mutta
ystävällisiin merirosvoihin, jotka käyttävät
Aerosmith-paitoja ja stetson-hattuja, Neikosissa
käydään ikuista sotaa sponsoreiden myötävaikutuksella
ja Mediumissa vain keskinkertaisuus ja
samankaltaisuus on sallittua.
Tämän rikkaan ja runollisen teoksen ääressä
nauru on herkässä. Vertailuja voisi heitellä
vaikkapa Douglas Adamsin ja Terry Pratchettin tai Stanislaw
Lemin Kyberiaksen suuntaan, mutta
mikään niistä ei tekisi täyttä
oikeutta Bennille. Elianto on jotain vielä näitä
suurempaa.
Erityiskiitoksen ansaitsee suomentaja Laura Lahdensuu,
joka on suoriutunut yli-inhimillisiä
kykyjä vaativasta käännöstyöstä
vallan mainiosti.
Toni Jerrman
KIRJA-ARVOSTELUT JATKUVAT TÄHTIVAELTAJA 2/01:ssä.
MUKANA mm. MICHEL FABER ja GUY GAVRIEL KAY.
|
