20-VUOTISJUHLANUMERO 2/02

"From behind the moon they come... to invade the earth! Abduct its women! Level its cities!"

Elokuva on kuin mikä tahansa tuote; kun se on valmis, se pitäisi jotenkin myydä kuluttajille. Tässä tehtävässä mainosmiesten moraali todella punnitaan! Toisin kuin saippuaa, kukaan ei automaattisesti tarvitse elokuvia, eikä niiden yleinen laatu usein täytä edes viihdyttämisen peruskriteeriä. Miten siis saada katsojat kiinnostumaan rainasta, jota tekijätkään eivät jaksa katsoa?

Tässä kamppailussa yleisön rahoista elokuvajuliste mieleenjäävine iskulauseineen on näytellyt pääosaa leffahistorian alusta asti. Monista onnistuneista julisteista onkin tullut merkittävä osa pop-kulttuuria, eräänlaisia moderneja ikoneja. Symboleja paitsi elokuvalleen, myös tietylle elämäntavalle, aatteelle tai aikakaudelle. Todellista neron työtä on esim. Alienin pelkistetty, puhtaasti symbolinen juliste. Jopa elokuvan iskulause "Avaruudessa kukaan ei kuule huutoasi" on alan kiistaton klassikko.

Aina markkinamiehet eivät onnistu tehtävässään näin hyvin. Varsinkin scifi-, kauhu- ja fantasiaelokuvat ovat historian saatossa sortuneet maalailemaan huikeasti enemmän kuin olisi ollut järjen mukaan tarpeen. Fantasia on ollut hyvä tapa käsitellä yhteiskunnan tabuaiheita, joten mainokset ovat helposti pyrkineet vetoamaan kaikkein alhaisimpiin vietteihin. Julisteen markkinoima imago voi myös luoda varsin oudon kuvan tavallisestakin genre-elokuvasta. Tässä artikkelissa keskitytään juuri hellyttäviin ylilyönteihin.

Samasta filmistä saattaa liikkua useitakin erilaisia julisteita, joten ei kannata ihmetellä, jos artikkelissa kuvattu versio ei ole sattunut kohdalle. Kyllä se siellä jossain luuraa...

Vertaansa vailla!

Elokuvan alkuaikojen mainosjulisteet olivat kauniisti maalattuja ja värikkäitä. Ne pyrkivät houkuttelemaan katsojia lähinnä iskevillä ja vauhdikkailla kuvilla sekä jännittävillä nimillä. Nopeasti kuitenkin keksittiin lisätä mukaan ylistäviä adjektiiveja sekä vakuutteluja sisällön ylivertaisuudesta. Tässä seurassa sellaiset sanat kuin "Excellent", "Great" ja jopa "Magnificent" ovat tyypillisiä ja rentoja kehuja, joita kuka tahansa saattoi huoletta viljellä. Sadat elokuvat ovat myös väittäneet olevansa jotain, mitä yksikään ihminen ei ole aiemmin nähnyt – ja mikäli nipottaa halutaan, niin oikeassahan ne väitteessään aina ovat. Jos nyt oma kehu haiseekin, niin raha ei!

Nykyään julisteissa lainataan kriitikoita, mutta ennen vanhaan vain taivas oli kattona, kun omaa tekelettä ylistettiin! "The crowning triumph of the motion picture" uskalsi väittää jo The Ghost of Slumber Mountain, tönkkö dinosauruselokuva vuodelta 1918. Niinpä. Joskus kuitenkin onnistunut oman hännän nostatus voi kuulostaa jälkeenpäin suorastaan profeetalliselta, kuten "Eight wonder of the world!" King Kongin (1933) kohdalla.

Japanilainen jättihirviöpläjäys Frankenstein Conquers the World (1965) halusi puolestaan selvästi seurata Kongin karvaisia jalanjälkiä vetämällä mainoslauseen vielä paremmaksi: "He rolled the seven wonders of the world into one!" Tarinassa pikkupoika syö Hiroshimassa radioaktiiviseksi tulleen Frankensteinin hirviön sydämen ja muuttuu tämän kopioksi, tosin isoksi vihreäksi sellaiseksi. Pulttipää ei kuitenkaan lähde Mount Fujia kauemmas, joten maailman ihmeet pysyvät häneltä täysin turvassa.

"The supreme excitement of our time!" toteaa This Island Earth (1954) varsin järkevästi ja juuri sopivat reunaehdot asettaen. Kaikki eivät ole malttaneet pysyä samassa kohtuudessa. "From behind the moon they come... to invade the earth! Abduct its women! Level its cities!" kirkuu juliste elokuvaan The Mysterians (1957). Eikä siinä mitään nokankoputtamista olisikaan, ellei heillä olisi ollut otsaa jatkaa "Greatest science-fiction picture ever conceived by the mind of man. " Todellakin...

Samaa vaatimatonta linjaa edustaa heitto "They dared the most fantastic journey that has ever challanged imagination!" Tästä toteamuksesta on vastuussa harvinaisen seikkailuton seikkailuelokuva City Under the Sea vuodelta 1965. Mitään erityisen pitkää matkaa leffassa ei edes tehdä, koska muinainen babylonialainen kaupunki makaa merenpohjassa sankarin cornwallilaisen kotikartanon vieressä! "Nothing less than a miracle in motion pictures" jaksaa myös vakavalla naamalla väittää The 3 Worlds of Gulliver, joka tosiasiassa kuuluu Ray Harryhausenin heikoimpiin tuotoksiin.

Voihan tietysti olla, että ylisanoihin on joskus syypäänä vain tekijöiden viaton, harhautunut optimismi. Väitteensä mukaan esimerkiksi The Woman Who Wouldn’t Die (1964) "...Will live forever as a masterpiece of suspense!" Onko kukaan koskaan kuullut tästä elokuvasta? Haloo?

PETRI HILTUSEN PITKÄ, HERVOTON JA VÄRIJULISTEIN KORISTELTU ARTIKKELI JATKUU TÄHTIVAELTAJA 2/02:ssa. Jautaa!