20-VUOTISJUHLANUMERO 2/02

Viime Tähtivaeltajassa arvostelin Astraaliripaska-novellikokoelman ja tulin haukkuneeksi Marko Hautalan siinä julkaistun Alex Schuller -kertomuksen. Nyt mies on kirjoittanut kokonaisen romaanin tuon yksityisetsivän edesottamuksista, ja lopputulos on huomattavasti onnistuneempi.

Kirja sijoittuu pääosin maailmansotien väliseen Berliiniin, joka tarjoaakin eri tahoille repivine ideologisine ja taiteellisine suuntauksineen oivalliset kulissit monisäikeiselle tarinoinnille. Lisää tasoja synnyttävät myyttejä ja mystisiä uskomuksia tulvivat juonenpohjat sekä Schullerin alkuperäinen koulutus - hän on nimittäin itsensä Sigmund Freudin johdolla opiskellut psykoanalyytikko, joka käyttää ihmisluonnon tuntemusta hyväksi tutkimuksissaan.

Kaikki saa alkunsa, kun ylhäisörouva saapuu Schullerin rähjäiseen toimistoon ja palkkaa hänet etsimään kadonneen miehensä. Tämä kansallissosialistisista aatteista innostunut herra oli viime ajat uppoutunut ystävineen tutkimaan germaanisia mytologioita, alkemiaa ja salatieteitä. Pian Schuller huomaa joutuneensa sekoitetuksi vyyhteen, jonka juuret ylettyvän aina muinaisen Konstantinopolin kukistumiseen sekä salaperäiseen Sofian veljeskuntaan asti.

Hautala punoo näistä aineksista arvoituksellisen verkon, jota hänen rationaalisuuteen luottava päähenkilönsä pyrkii tulkitsemaan kuin houreisia unikuvia - lähestymistapa, jonka me lukijat tietysti tiedämme tässä yhteydessä vaaralliseksi virheeksi... Kun vielä tarina ja teksti kulkevat kivasti eteenpäin, vaikka väliin Hautala toki äityykin maalailemaan kielikuviaan hieman liiankin kanssa, niin ei tätä teosta voi kuin suositella.

Esineenä kirja kärsii kyllä muutamastakin pienkustantamoiden helmasynnistä: lukujen toisistaan erottaminen on vaikeaa, ladonta kömpelön oloista ja tavutuksen logiikka jättää paljonkin toivomisen varaa.

Toni Jerrman

Stephen Baxter
Mammutit, kirja 3: Jääluu
(Icebones, Mammoth Book Three)
(Suom. Hannu Tervaharju. Like)

Baxterin Mammutti-saaga päätyy kolmannessa osassaan aitoon scifi-maailmaan eli tässä tapauksessa Marsiin.

Eletään noin vuotta 3000 ja Kadotettujen - kuten mammutit ihmisiä kutsuvat - projekti Marsin maankaltaistamiseksi on kääntynyt iltaruskoonsa. Kylmyys on hitaasti palaamassa, vesi vetäytymässä takaisin maankuoreen ja mahtavat luonnonvoimat tuhoamassa teknologian saavutuksia. Siellä täällä punaisen planeetan pinnalla on kuitenkin yhä reheviä seutuja, joilla moninaiset geneettisesti muovatut elämänmuodot kukoistavat. On kuitenkin vain ajan kysymys, koska Mars vaipuu taas kuolonkaltaiseen uneensa.

Tähän maailmaan herää mammuttinaaras Jääluu, kirjasarjan ensiosasta tutun Hopeaturkin tytär. Uuden todellisuuden lisäksi hän joutuu huolehtimaan mammuteista, jotka jo sukupolvien ajan ovat tottuneet Kadotettujen hoivaan ja ovat hukanneet yhteyden lajinsa muistoihin ja tapoihin. Alkaa vaarojen täyteinen matka halki karun ja murtuneen maan, määränpäänä planeetan toisella puolella sijaitseva viheriä keidas.

Baxter loihtii romaanissaan jälleen elävän kuvan mammuteista ja heidän ikiaikaisesta kertomusperinteestään. Marsin mielikuvitukselliset kulissit, joissa yhtyvät planeetan rajut pinnanmuodostukset, ennennäkemätön eläin- ja kasvikunta sekä ihmisten jälkeensä jättämä teknologia ja koko tuon maankaltaistuksen historia, kohottavat teoksen kiehtovuuden kuitenkin uusiin sfääreihin. Tarinaa ahmii eteenpäin, kohti seuraavaa ihmeen tuntua herättelevää visiota. Kaiken sydämenä on silti aina tuo pieni mammuttiyhteisö, joka traagistenkin tapahtumien myötä löytää oman yhteisöllisyytensä ja tulevaisuutensa.

Mammutit-trilogia pysyy koko mittansa ajan vaikuttavana kokemuksena, jolle voisi ennustella pitkää ikää niin nuorten kuin vanhempienkin lukijoiden keskuudessa.

Toni Jerrman

LISÄÄ KIRJA-ARVOSTELUJA LÖYTYY TÄHTIVAELTAJA 2/02:sta. MUKANA mm. Ruostumaton Teräsrotta, Conan ja Ihmemaa Oz.