|
Hyvän kirjan täytyy toimia usealla tasolla. Siinä
on oltava mukaansatempaava juoni, kiinnostavat henkilöt,
uskottava miljöö ja tuoreita ajatuksia. Lukijalle
ja kirjailijallekin pitää jäädä
siitä hyvät muistot.
Mutta kuinka saada selville, miten hyvin yksittäinen
kirja suoriutuu näistä vaatimuksista?
Tähän kirjallisuudenharrastajia aina askarruttaneeseen
kysymykseen on nyt löytynyt ratkaisu, Kutzpah-pistelukukaava!
Sen avulla kirjan tasoista voidaan muodostaa yhtälö,
jolla teokselle saadaan henkilökohtainen arvosana,
eli Kutzpah-pisteluku. Itse kaava on tämä: K =
(juoni) + (henkilöt) + (yhteiskunta) + (filosofia)
+ (lukija) + (kirjoittaja).
Kullekin muuttujalle valitaan arvoksi -1, 0 tai +1 sen mukaan,
onnistuuko kirja kyseisellä tasolla vai onko se siltä
osin peräti yhdentekevä. Positiiviset arvot kompensoivat
epäonnistuneita kohtia ja päinvastoin. Arvoasteikko
on siis -6 ja +6 välissä logaritmisesti siten,
että pistemäärät painottuvat nollan
molemmin puolin. Kutzpah-pisteillä on helppo esittää
kirjan kokonaisvaikutelma, sen muuttujien arvoja tarkastelemalla
voi puolestaan verrata henkilökohtaisia näkemyksiä
tai mieltymyksiä.
Kutzpah-pisteluvun kolme ensimmäistä arvoa ovat
yleisluontoisia ja helposti vertailukelpoisia. Juonitason
eli tarinan tehtävänä on pitää
lukijan mielenkiinto yllä alusta loppuun. Juonta ei
saisi unohtaa hetkeksikään. Erinomainen juoni
koukuttaa lukijan, niin ettei kirjasta tohdi päästää
irti. Kirjan henkilöiden tarkoitus on puolestaan elää
kirjan tarinassa, kokea sen maailmaa sekä toimia tuntojen
välittäjänä (ei selittäjänä).
Yhteiskunnallinen taso määrittelee sitten kirjan
maailman ja miljöön, jonka erityisesti scifissä
olisi oltava riittävän uskottava, jotta se ei
pilaa lukuelämystä. Maailma toimii hyvin, jos
kirjan lopussa jää kaipaamaan lisää
samaan ympäristöön sijoitettuja tarinoita.
Pisteluvun kolme jälkimmäistä elementtiä
ovat hyvin henkilökohtaisia ja kuvaavatkin enemmän
lukukokemuksen herättämiä mielikuvia. Filosofisen
tason tulisi sisältää tuoreita ajatuksia
elämästä, maailmankaikkeudesta ja kaikesta
sellaisesta. Näiden ideoiden ei tarvitse olla uskottavia,
riittää kunhan ne ovat lukijan kannalta tuoreita.
Kirjan pitää myös tavalla tai toisella koskettaa
lukijaa henkilökohtaisesti - tarjota ajatuksia, yhtymäkohtia
elämään ja ennen kaikkea elämyksiä.
Muilta osin kehno kirja voikin kerätä tyylipisteitä
valtavalla lukufiiliksellä. Ja tästä saadaan
siis lukijapisteet.
Viimeisenä, muttei vähäisimpänä:
minulle on aina ollut henkilökohtaisesti tärkeää,
että myös kirjoittajan selkeä motiivi välittyy
teoksesta. Tämä karsii pisteitä muuten hyviltä,
mutta loppujen lopuksi tyhjänpäiväisiltä
kirjoilta.
Nyt tarkastelen muutamaa scifi-romaania Kutzpah-pisteiden
kautta. Mitä ne paljastavatkaan?
William Gibson on viime vuosina juuttunut tuotannossaan
polkemaan samoja vanhoja latuja. Tuoreimmassa kirjassaan
Pattern Recognition hän yrittää kuitenkin
pitkästä aikaa jotain uutta. Jo kirjan kansilehdellä
painotetaan, että se sijoittuu nykyaikaan eikä
ole scifiä. Hyvä niin, Gibsonin kirjoitustyyli
ja tarinankerronta ovatkin aina olleet lähempänä
teknotrilleriä kuin scifiä. Ja tämä
tyyli toimii edelleen, sillä Pattern Recognition
imaisee mukaansa heti alkuriveillä.
Cayce Pollard on trendienmetsästäjä, joka
ottaa tehtäväkseen selvittää netissä
leviäviin salaperäisiin videopätkiin liittyvän
arvoituksen. Nämä lyhyet ja kryptiset, täysin
irrallisilta vaikuttavat videot ovat synnyttäneet kokonaisen
alakulttuurin, jonka jäsenet pohtivat niiden sisältöä
ja merkityksiä netin keskustelufoorumeissa.
Tarinan lähtökohdat ovat hyvin ajankohtaisia.
Gibson kuvailee nettiä yhteisönä ja ihmissuhdeverkostona,
median jakelukanavana. Yksi keskeisimmistä juonielementeistä
on steganografia, tekniikka, jolla digitaaliseen kuvaan
voidaan piilottaa informaatiota.
Taitavasti Gibson maalaa esiin maailman, joka on marginaalissa,
politiikan ulkopuolella, talouselämän käänteiden
yläpuolella, mutta joka on aivan yhtä todellinen
kuin oikeakin. Aikaisemmista kirjoista poiketen oivallukset
ovat nyt luontevia, teennäisyys ja ideoilla kikkailu
ovat jääneet pois.
Vaikka Pattern Recognition ei määritelmällisesti
olekaan science fictionia, vaan nykyaikaan sijoittuva teknotrilleri,
Gibson on säilyttänyt edelleen joitain scifin
hyviä piirteitä - kuten nykymaailman tulkitsemisen
mielikuvituksen luomien yhteyksien kautta. Mikäli Pattern
Recognition saa riittävästi huomiota, se voi hyvinkin
toimia samanlaisena tienraivaajana kuin kokonaisen uuden
sf-aallon aikoinaan synnyttänyt Neurovelho.
K = (juoni = 0) + (henkilöt = 0) + (yhteiskunta = 1)
+ (filosofia = 1) + (lukija = 0) + (kirjoittaja = 1) = 3
KIMMO LEHTOSEN KUTZPAH JATKUU TÄHTIVAELTAJA 2/03:SSA.
MUKANA MM. KEN MACLEOD, GWYNETH JONES, DAVID BRIN JA JAMES
LOVEGROVE.
|
