|
|
Matrix
Reloaded
Wachowski-veljesten ensimmäinen Matrix oli yksi 1990-luvun
mielenkiintoisimpia scifi-elokuvia. Aivoja kutkuttavilla ideoilla
varustettu ja innovatiivisella visuaalisuudella kuorrutettu
postmoderni toimintapaukutus. Filmi, joka on jättänyt
lähtemättömän jälkensä elokuvailmaisun
tyylikeinoihin.
Nyt, neljä vuotta myöhemmin, Matrix on ladattu uudelleen.
Odotushorisontti asettui kieltämättä suhteellisen
matalalle, sillä kuinka jo ikoniksi nousseelle esikuvalle
voisi tehdä oikeutta? Koska uusiutuminen ja eteenpäin
meno on filmiteollisuudessa nykyisin kirosana, todennäköisimmin
luvassa oli vain sitä samaa entistä villimmällä
toteutuksella. Matrix Reloadedissa jopa nämä toiveet
alitettiin kuitenkin komeasti.
Juonipuoleltaan elokuva on tyhjää tauhkaa täynnä,
eikä ensileffan älyllisistä ulottuvuuksista
ja hienovaraisista yksityiskohdista näy enää
jälkeäkään. Kaikki tämä on korvattu
kököillä pseudoviisauksilla tyyliin ”Olet
jo tehnyt päätöksesi, mutta nyt sinun on selvitettävä
itsellesi mikä se on”, ”Emme koskaan voi
päästä kokonaan eroon koneista, sillä
mistä muuten saisimme sähköä”, ”Minä
tiedän miksi olet täällä, kysymys kuuluukin
tiedätkö sen itse” ja niin edelleen. Näitä
vakavalla naamalla lausuttuja purukumikorttifilosofioita toistellaan
sitten kerta toisensa jälkeen.
Aikaa tuhrataan myös romanttiseen ihmissuhteiluun, joka
kliseisessä köyhyydessään hakee vertaistaan.
Kyllä rakkaus on kaiken a ja o, ah ja voi, iih ja aah.
Vaikka vaikea sitäkään on uskoa näin pahvinmakuisten
persoonallisuuksien puisevista pähkäilyistä.
Joista surkuhupaisin ei yllättäen olekaan Keanu
Reevesin konemaisesti esittämä Neo vaan Laurence
Fishburne, joka vetää Morpheuksen roolin läpi
kuin koko touhua halveksiva unissakävelijä.
Löperön löysäilyn vastapainoksi tarjolla
on tietysti kasapäin tappelukohtauksia - jotka näin
äärivenytettyinä ovat nekin aikamoisen puuduttavaa
katsottavaa. Muutamaa kivaa visuaalista runkkausta ja jippoa
lukuunottamatta kuljetaan ihan munattomilla poluilla. Vähemmälläkin
uskoisi, että tietokoneanimoituja ihmishahmoja voi pyöritellä
ilmassa mielin määrin. Minne jäivät iskevät
koreografiat ja uudet ideat? Ajatus, että jokainen taistelu
palvelisi ja syventäisi oleellisesti itse tarinankerrontaa?
Matrix Reloadedin lapsellisia hölmöyksiä voisi
tietysti luetteloida vielä muutaman sivun verran, mutta
eiköhän se olisi yhtä turhanpäiväistä
ajan tuhlausta kuin itse elokuvakin. Tulipahan vaan taas todistettua,
että pelkällä rahalla ei luoda edes tusinaviihdettä.
Toni Jerrman - 2 tähteä
TÄHTIVAELTAJA 2/03:SSA MUKANA LISÄÄ
IHAN AITOJEN TEATTERIELOKUVIEN ARVOSTELUJA SEKÄ LAAJEMMASSA
KATSAUKSESSA MIELENKIINTOINEN ANIMATRIX-DVD.
|
|
