Sanomattakin
on selvää, ettei Suomessa kirjoiteta science
fictionia - paitsi joihinkin pieniin kulttuurijulkaisuihin,
joita arvostavat vain alan antaumuksellisimmat harrastajat.
Tämänkertainen Kutzpah ei kuitenkaan mene merta
edemmäs kalaan, vaan ryhtyy rohkeasti syväluotaamaan
kotimaisen scifin tilaa.
Heti Johanna Sinisalon perään Finlandia-palkinnon
Canal Grandella voittanutta Hannu Raittilaa on kutsuttu
Veijo Meren pojaksi.
Raittilan uusin Atlantis-romaani (2003) sijoittuu "tämän
päivän" Suomeen, jonnekin seuraavan nousukauden
tuolle puolen. Taitava it-suurliikemies Mika Saarilahti
vaihtaa alaa ja hänen uudet suunnitelmansa paljastuvat
pikkuhiljaa, kun kirjan useat henkilöhahmot - kuvanveistäjä,
mainosmies, kansantieteilijä ja maansiirtotyöläinen
- kuvailevat tilanteen kehittymistä omilta kanteiltaan.
Atlantista olisi lähes mahdotonta pitää scifinä,
ellei Saarilahden bisnesidean takana olisi jotain spekulatiivista.
Hän näet visioi itäsuomalaisen järven
rannalle, ammoin uponneen kylän naapuriin, elämyspuistoa,
joka sisältäisi näytöksiä Suomen
pitkästä historiasta. Niin teemapuisto kuin
itse Saarilahtikin teknologisen uusrenessanssiajan arkkityyppinä muistuttavat
kovasti esim. Philip K. Dickille tyypillistä maanisen
omnipotenttia hahmoa sekä todellisuudesta irtautumista.
Myös suurten suunnitelmien tuhoutuminen kataklysmisessä loppuhuipennuksessa
on jotenkin hyvin scifististä, sanoisinko jopa ballardmaista.
Raittilan askeettinen mutta tarkka kuvaus ei kuitenkaan
jätä mitään mielikuvituksen varaan
- jokainen pajukon läpi kulkeva polku kuvaillaan
pikkumaisen tarkasti, jopa usean kertojan näkökulmasta.
Ehkä juuri tämä suomalaisille hyvin tyypillinen
pedantti kuvaaminen sekä ehdoton luottamus kertojan ääneen,
ovat niitä seikkoja, jotka tekevät scifistä maamme
kirjailijoille niin vieraan lajityypin.
Atlantiksen keskeinen teema on idän venäläisyyden
ja lännen ruotsalaisuuden välissä olevan
suomalaisuuden pohdiskelu. Suomen ainutlaatuinen asema
kahden kulttuurin myrskyisällä rajalla selittää meikäläisyyden
kummallisia erityispiirteitä, kuten itseriittoisuuden
ja kehnon itsetunnon. Täällä pohjantähden
alla -tyyppisen itsetutkistelun sijasta Raittila on lähtenyt
hakemaan kansallisten ominaispiirteiden alkusyitä jostain
ulkopuolelta. Tyytymättä siihen, että suomalaiset
ovat mitä ovat, Raittila ehdottaa, että suomalaiset
ovat mitä ovat, koska ruotsalaiset ja venäläiset
ovat meidän tällaisiksi muovanneet.
KIMMO LEHTOSEN SUOMI-KUTZPAH JATKUU TÄHTIVAELTAJA
2/04:ssä. Mukana mm. JOHANNA SINISALO, JUHA RUUSUVUORI,
HEIMO SUSI ja JUKKA PAKKANEN.
|
