02/05: M. John Harrison, Hoawrd Waldrop, Amicus

  • Alkukuvat
  • Uutiskuvat
  • Jukka Halme: Lukemattomia kirjoja
  • Jukka Halme: M. John Harrison - Valaistu mestari
  • M. John Harrison: Neonsydänmurhat
  • Antikuvat
  • Sarjakuvat
  • Veli Loponen & Vesa Vitikainen: Kersantti Napalm - Se alkoi Detroitista!!!
  • Kutzpah
  • Dvd-kuvat
  • Haudan partaalta
  • Sterax III
  • Jukka Halme & Jan Hlinovsky: Howard Waldrop - Vaihtoehtoisen maailmanhistorian professori
  • Jukka Halme & Jan Hlinovsky: Howard Waldrop - "Ei koskaan samaa tarinaa kahdesti"
  • Howard Waldrop: ME
  • Ilja Rautsi: Amicus - Episodikauhun uranuurtaja
  • Elokuvat

    Kansi: Kari Sihvonen

  •  

    Howard Waldrop - Vaihtoehtoisen maailmanhistorian professori

    Howard Waldrop on niitä kirjailijoita, jotka saavat tarkat lokeroinnit ja genremäärittelyt tuntumaan tarpeettomilta. Hänen tarinansa ovat spekulatiivista fiktiota termin parhaassa merkityksessä, vaikka joidenkin mielestä ne muodostavat aivan oman genrensä. Waldropin lukijakunta on suppea, mutta uskollinen: amerikkalainen kustantamo voi olla melko varma, että myy hänen kirjaansa3000 kappaletta, mutta 4000 kappaleen painos on jo liikaa.

    Jos Waldropin tuotantoa yrittää luonnehtia muutamalla sanalla, niin vaihtoehtohistoria, populaarikulttuuri ja hemmetinmoinen taustatyö varmaan esiintyvät listalla. Myös mieheen itseensä liittyy voimakkaita mielikuvia: köyhyysrajan alapuolella elävä nälkätaiteilija, intohimoinen kalastaja jolla on käsittämätön aksentti ja vaatekaappi kuin b-luokan scifisarjasta, asuu joen rannalla olevassa hökkelissä ilman puhelinta tai jääkaappia… listaa voisi jatkaa loputtomiin. Useimmat näistä mielikuvista perustuvat todellisuuteen, joskin vaatekaappiosuus voi olla hieman liioiteltu.

    Waldropin tarinat eivät ole kaikkia varten. Ne vaativat yleensä jonkinlaista panosta myös lukijalta, ja lopputulos on toisinaan palkitseva, toisinaan turhauttava. Sellaista ihmistä ei olekaan, joka ymmärtäisi ensi lukemalta kaikki Waldropin tarinat. Jokaisella on varmasti jokin kertomus, jonka luettuaan jää vain ihmettelemään, mistäköhän tässä oikein oli kyse; mikä tarinoista kellekin toimii tai ei toimi riippuu monesta tekijästä, joista pienin ei varmastikaan ole yleissivistyksen kattavuus.

    Waldrop tunnetaan siitä, että hän voi käyttää yhden novellin taustatyöhön vuosikausia, ja tästä on helppo löytää yhteys tarinoiden ajoittaiseen vaikealukuisuuteen. Toisaalta hänen ideansakin liikkuvat välillä sen verran korkeissa sfääreissä, että perässä pysyminen voi olla työlästä. Ei kuitenkaan kannata pelästyä, sillä tuotantoon mahtuu myös paljon helposti lähestyttävää tavaraa.

    Esimerkiksi Man-Mountain Gentian -novelli (1983) kertoo zen-sumopainijoista, jotka työntävät vastustajan kehästä ajatuksen voimalla - ja tekee sen paljon kauniimmin ja hienovaraisemmalla huumorilla kuin voisi tällaisesta aiheesta kuvitellakaan. Horror, We Got (1979) puolestaan käsittelee sitä, mitä juutalaiset (jotka salaa hallitsevat maailmaa) saavat aikaiseksi, kun he keksivät aikakoneen. Hitlerin tappaminen kehtoon olisi ihan liian lempeää. Nämä kaverit tekevät oikeasti kaikki ne pahat teot, joista juutalaisia on kautta aikojen vääryydellä syytetty.

    Hirtehinen novelli pilailee antisemitististen salaliittoteorioiden kustannuksella, mutta tekee sen niin poliittisesti epäkorrektilla tavalla, että julkaisukanavaksi tuli puolipakosta pienlehti Shayol, kuten Waldrop tuonnempana haastattelussaankin tarkemmin kertoo. Shayol oli muutenkin se lehti, jossa Waldrop aikanaan julkaisi villeimmät juttunsa - yleensä edes tarjoamatta niitä hyvin maksaville suurille lehdille kuten Omnille. Osa näistä Shayolissa ja muissa hämärissä pienkustanteissa julkaistuista teksteistä kuuluukin eittämättä kirjailijan parhaimmistoon.

    JUKKA HALMEEN JA JAN HLINOVSKYN KATTAVA WALDROP-ARTIKKELI JATKUU TÄHTIVAELTAJA 2/05:ssä - TÄYDENNETTYNÄ WALDROP-HAASTATTELULLA JA NOVELLISUOMENNOKSELLA!

    Grafiikka: Sami Saramäki WWW-toteutus: Kimmo Lehtonen 1999

     

    vanhat numerot palaute tilaus in english FINNCON Scifi-seura yleistä