|
Night Visions -elokuvafestivaalit
jatkavat ahkeraa porskutustaan. Kesäkuun alussa jo
seitsemättä kertaa järjestetyn koko yön leffamaratonin
kohokohtia olivat tällä kertaa Wachowski-veljesten
Matrix sekä Ronnie Yun Bride of Chucky. Yleisöä ihastuttivat
myös mm. humoristiset splatter-klassikot Bride of
Re-Animator ja Blood Diner. Mielettömin kaappaus oli
kuitenkin kauhu-maestro Dario Argenton uutuus Phantom
of the Opera (Oopperan kummitus) sekä miehen itsensä
rahtaaminen ensimmäiselle Suomen vierailulleen!
"Tehdessäni
elokuvia yritän palata niihin tunteisiin, joita koin
lapsena. Muistan yhä, kuinka uhkaavan tuntuista oli
kulkea iltahämärissä pitkin kotimme vanhoja käytäviä
huoneeseeni - se jätti lähtemättömän jäljen. Myös
koulu oli pelottava paikka. Olin aivan varma, että
opettajani oli noita ja että hän halusi tappaa minut.
Suspiria-elokuvan koulukuvaus onkin juuri sellainen
kuin millaisena oman kouluni koin."
Argenton
muuhun tuotantoon verrattuna Phantom of the Opera
kulkee kesyn romanttisilla ja jopa humoristisilla
linjoilla. Argento on selvästi pyrkinyt luomaan mainstream-yleisölle
aukeavan historiallisen pukudraaman, jota on vain
sieltä täältä pippuroitu verisillä kauhuaineksilla.
Niinpä tämä Gaston Leroux'n alkuperäiselle romaanille
suhteellisen uskollinen teos tuokin vahvasti mieleen
Lon Chaneyn 20-luvulla tähdittämän klassisen mykkäversion
- vaikka toteutus toki onkin modernisoitu paljaammalla
erotiikan ja väkivallan kuvauksella.
"Vanha
Phantom of the Opera oli lapsena suosikkikauhuelokuvani.
Se avasi minulle oven uusiin uskomattomiin ja aiemmin
tuntemattomiin maailmoihin. Todella outoihin paikkoihin,
joita kansoittivat kummitukset ja joissa ihmiset tappoivat
toisiaan. Sillä hetkellä löysin luonteeni pimeän puolen
ja aloin käydä eräänlaista dialogia oman sisäisen
pahuuteni kanssa. Se kosketti minua syvästi. Päädyttyäni
oikeaksi ohjaajaksi olenkin jo vuosia miettinyt, että
ehkä jonakin päivänä minäkin teen tästä tarinasta
oman versioni."
1800-luvun
lopulla Pariisin suuren oopperatalon käytävillä ja
sen alaisissa valtavissa katakombeissa vaeltelee Julian
Sandsin tunteella esittämä 'kummitus'. Alunperin rottien
kasvattamasta hylätystä lapsesta on tullut maanalaiseen
valtakuntaansa sulkeutunut erakko, jonka olemassaolosta
kertovat vain oopperassa kiertävät huhut ja sielua
kylmäävät tuulenvireet. Hän, joka uskaltautuu näihin
vetisiin tunneleihin rotta- tai kummitusjahtiin, voi
olla varma pikaisesta kuolemastaan.
"Ihmiset
ovat yrittäneet keksiä syitä siihen, miksi elokuvissani
on aina niin paljon eläimiä, miksi vettä ja teattereita
- tai värejä, verhoja ja niin edelleen. En tiedä itsekään
vastausta. Ne tulevat alitajunnastani, jostain hyvin
syvältä, ja niiden merkitys on perinpohjainen, mutta
en edes itse tiedä miksi. Miksi filmeissäni esiintyy
niin usein äitejä, äidin ja tyttären suhteen pohdintaa?
En tiedä."
Asia Argento
on nuori laulajatar, jonka ääneen ja ulkomuotoon kummituksemme
palavasti rakastuu. Asiaa repivät kuitenkin kahtalaiset
voimat: toisaalta hänen pimeä puolensa, joka innolla
antautuu Julian Sandsin houkutuksille, toisaalta se
viattomampi osa, joka kaipaa aurinkoon ja hakee tukea
komeasta nuoresta herrasmiehestä. Onko vilpittömästä
rakkaudesta voittamaan sielun pimeyttä?
Dario
Argenton haastattelu ja Phantom of the Opera -esittely
by Tuomas Riskala & Toni Jerrman jatkuu Tähtivaeltaja
2/99:ssä.
|
