|
Pixel
Juice - tarina vailla loppua
Artikkeli
brittiläisestä kirjailijasta, Jeff Noonista alkaa
viime vuonna ilmestyneestä kirjasta Pixel Juice. Jonka
aloittaa ja päättää tarina, joka kertoo kuinka Noon
itse joutui lapsena mielikuvitusmaailman lumoihin.
Pixel Juice ei ole romaani eikä se ole perinteinen
novellikokoelmakaan. Pixel Juice koostuu 51 lyhyestä,
osittain ennen julkaisemattomasta jutusta, jotka eivät
muodosta jatkumoa, mutta eivät myöskään ole täysin
toisistaan irrallisia. Kokonaisuutena ne muodostavat
yhden suuren tarinan samaan tapaan kuin tietokoneen
kuva muodostuu toisissaan kiinni olevista pienistä
pikseleistä.
Pixel
Juice on yksi eriskummallisimmista ja kiehtovimmista
kokoelmista mitä olen koskaan lukenut. Sen joskus
vain parin sivun mittaiset kertomukset avaavat mittaamattomia
mielikuvituksen sfäärejä, ja leikatessaan toisiaan
tarinoiden tunnelmat synnyttävät värejä, joita on
lähes mahdoton kuvailla. Tarinat täydentävät satunnaisesti
toisiaan tai synnyttävät vastakohtia. Tarinat, joiden
nimi on Alphabox, kytkeytyvät jollain tavoin seuraavaan
tarinaan, ja joissakin tarinoissa on jatkeena Dub,
joka toistaa sen tiiviisti rytmiteltynä sanasilppua,
johon lukija itse improvisoi beatin. Silputtu Pixel
Dub Juice kertoo asiaan perehtyneelle lukijan enemmän
kuin aluksi voi aavistaa.
Aloitan
Jeff Noonin uusimmasta teoksesta koska se sisältää
siemenen kaikkiin aikaisemmin ilmestyneisiin kirjoihin.
Pikkutarinoiden kokoelma muodostaa taustakuvan koko
hänen tuotannolleen. Esimerkiksi tarinassa Compass
Bug esiintyvät ensi kerran Scribble, Beetle ja Desdemona,
jotka ovat Noonin esikoiskirjan Vurtin päähenkilöitä.
Vurt
- Trainspotting Cyberpunk
...
Pollen
- dickiläinen tarina Manchesterissa
Jeff Noonin
toinen kirja Pollen (1995) sijoittuu samaan mielikuvitukselliseen
tulevaisuuden Manchesteriin kuin Vurt, eräänlaiseen
Noonchesteriin - yhdistelmään Noonin mielikuvitusta
ja todellista Manchesteria, joka on Noonin koko kirjallisen
maailman keskipiste. Kaikki Noonin kirjat sijoittuvat
tähän Manchesteriin ja kaupungilla on ollut selvästi
suuri merkitys Noonin tuotantoon.
Vuosien
ajan Manchester oli taantuva teollisuuskaupunki Pohjois-Englannissa,
joka sai 80-luvulla erityisen kovasti kokea thatcherilaisen
politiikan vaikutukset. Sosiaalisen syrjäytymisen
ansiosta paikkakunta oli pahimmillaan huumejengien
taistelutanner ja toimettomien ihmisten saattohoitola.
Vasta 90-luvulla mancurien itsetunto on alkanut kohota,
mutta siihen on tarvittu paljon satsausta ja uutta
ajattelua. Noon itse on varmaankin osa tätä muutosta.
Pollenissa
Noonchesteriä asuttavat eriskummalliset ihmisen sekasikiöt:
koiraihmiset, vurt-ihmiset, shadow-ihmiset, zombiet,
jotka ovat taksikuskeja, poliiseja ja radio-dj:tä
- mutta romaanin todellinen päähenkilö on kuitenkin
kaupunki itse. Kirjan henkilöt etsivät toisiaan Manchesterissa,
mutta elävät kaikki eri kartalla. Siten kaupunki muokkaa
tarinan kulkua ja ihmisten elämään eikä päinvastoin.
Vurtissa
vilauteltu tulevaisuusvisio saa Pollenista hieman
enemmän syvyyttä. Sekasikiötkin saavat selityksensä:
Vuosikymmeniä sitten ihmiskuntaa vaivasi sairaus,
joka vähensi syntyvien lasten määrän olemattomiin.
Ihmiskunta oli vähällä kuolla sukupuuttoon, kunnes
sairauteen keksittiin lääke, Fecundity 10. Sen ansiosta
ihmiset saivat taas lapsia, mutta he tulivat myös
monin verroin himokkaammiksi. Ihmiset naivat mitä
vaan ja Fecundity 10:n ansiosta näistä akteista syntyi
ihmisen ja koiran, elävän ja kuolleen, ihmisen ja
vurtin sekasikiöitä.
Pollenin
tarina pyörii kaupungin poliisipäällikön, suurimman
taksiyhtiön johtajan ja radio-dj:n keskinäisen juonittelun
ympärillä. Kirjan päähenkilöt sotkeutuvat mukaan kun
tavallinen poliisi alkaa selvittää tavallisen taksikuskin
kuolemaa. Manchesteria ahdistaa samaan aikaan myös
ennen kokematon siitepölymyrsky, minkä ansiosta kaikki
ovat allergisen heinänuhan kourissa ja kukkia alkaa
kasvaa väkisin mitä uskomattomimpiin paikkoihin.
Polleninkin
tunnelmassa on jotain ainutlaatuista, joka tuo mieleen
vanhat Hitchcockit tai Orson Wellesin rikoselokuvat
synkkine urbaaneine maisemineen ja pikku hiljaa avautuvine
mysteereineen. Pollenissa ei voi olla näkemättä myöskään
henkistä yhteyttä Philip K. Dickin tuotantoon. Dick
on selvästi yksi Noonin vahvimmista kirjallisista
esikuvista, ja Noonia onkin nimitelty 90-luvun Philip
K. Dickiksi - eikä aivan suotta. Hämärtynyt todellisuuskuva
ja vainoharhaisuus ovat läsnä Nooninkin kaikissa kirjoissa,
samoin vastakkainasettelu omnipotentin johtajahahmon
ja kohtalon jalkoihin joutuneen tavallisen ihmisen
välillä. Noon ei kuitenkaan ole naistenvihaaja, eikä
samalla tavalla lohduton kuin Dick-parka aikoinaan.
Kimmo
Lehtosen huima Jeff Noon -artikkeli jatkuu Tähtivaeltaja
2/99:ssä, josta löytyy myös suomennettu Noon-novelli!
|
