Elokuvaspesiaali 3/2000

Aktiiviselle science fictionin harrastajalle Stephen Baxteria tuskin enää tarvinnee pahemmin esitellä. Varsinkaan kun tämä Britannian viime vuosien ehkä merkittävin kovan scifin edustaja vieraili Helsingissä Finncon 2000 -tapahtuman kunniavieraana. Lähes tunnin kestänyt palaveri Baxterin kanssa ei ollut antoisa pelkästään siksi, että se toi kummasti lihaa kirjailijapersoonan luitten ympärille, vaan myös siksi, että mies osoittatui tavattoman miellyttäväksi ja puheliaaksi tuttavuudeksi.
Stephen Baxterin teoksista jo likinäköisempikin huomaa, miten vahva tieteellinen tausta miehellä on. Tässä valossa yksi kiinnostavimpia pointteja onkin se, että hän itse asiassa pyrki astronautiksi vuonna 1991…

SB: Joo, se meni itse asiassa niin, että venäläisillä oli yksi vieraspaikka avoinna MIR-asemalle, ja tätä he tarjosivat mm. englantilaisille astronauteille. Paikka oli pistetty hakuun hieman huvittavalla lehti-ilmoituksella: ”Astronauttia haetaan, aikaisempi työkokemus ei välttämätön.” Ja tietysti minä pistin hakemuksen vetämään koska tunnuin vielä täyttäväni heidän tietyt vaatimuksensa. He etsivät juuri minun ikäistäni, hyväkuntoista henkilöä, jolla on vahva tieteellinen tausta, sillä tieteenharjoittamisesta MIRillä olisi tietysti ollut kysymys. Minua itse asiassa haastateltiin puhelimitse, kaikki meni hienosti, ja näin itseni suurin piirtein jo avaruusasemalla, kun haastattelija pääsi viimeiseen kaiken kaataneeseen avainkysymykseen: Osaanko mitään vierasta kieltä. Ranska olisi riittänyt, sillä sitä hyvin moni venäläinen puhuu. Ja tuohon kielikysymykseen se lopulta kaatui. Olisi kai ollut parempi valehdella osaavansa, sillä olisin todennäköisesti oppinut välttävän ranskan kielikaseteilta viikossa. En usko kuitenkaan, että olisin paikkaa lopulta saanut, vaikka olisin varmasti ollut ainakin ehkä 50-100 parhaan joukossa. Paikan sai lopulta nainen, joka työskenteli makeistehtaalla, ja noin imagon kannalta minusta se oli hyvä asia. Nainen ja tehdastyöläinen. Olisihan se ollut mukavaa nähdä Moskova ja Star City. Sitä paitsi ihmiset ovat ihan suotta epäluuloisia venäläisen avaruusteknologian suhteen, se on itse asiassa suhteellisen luotettavaa, eli varmasti olisin lähtenyt jos olisin päässyt. Tämä nainen oli viettänyt MIRillä noin viikon ja se oli kuulemma ollut hänelle erittäin kiehtovaa aikaa.

-Astronautiksi tuleminen olisi saattanut lopettaa kirjailijanurasi lyhyeen...
SB: Enpä usko. Monista astronauteista on tullut melkoisia julkkiksia. He pitävät esitelmiä, käyvät kouluissa puhumassa lapsille avaruudesta, esiintyvät kaikenlaisissa avajaisissa ja sen sellaista. Sitä paitsi minun kirjailijanurani oli jo käynnissä, ensimmäinen romaanini Raft ilmestyi vuonna 1991. Ja luulen, että astronautin meriitti olisi antanut kirjalliselle uralleni pikemminkin lisäpotkua. Ajattele nyt: Astronautti ja science fiction -kirjailija, sehän olisi tuonut kirjoihini rutkasti lisää autenttisuutta ja auktoritäärisyyttä.

-Olisi myös kiinnostavaa tietää, miten kirjasi on otettu vastaan Amerikassa. Esim. Voyage ja Titan ovat varsin kriitisiä Yhdysvaltain avaruusohjelman suhteen.
SB: Ehkä joskus vähän kahtiajakautuneesti niihin on suhtauduttu. Voyagessa esimerkiksi ideana on eräänlainen vaihtoehtohistoria, missä avaruusohjelma muuttaa täysin suuntaansa Apollo-ohjelman jälkeen. Avaruusukkulan sijaan keskitytään miehitettyyn Mars-lentoon, joka suoritetaan lopulta 80-luvulla ydinkäyttöisillä raketeilla. Tätä itse asiassa suunniteltiin, mutta koko hanke peruttiin lähinnä poliittisista ja taloudellisista syistä. Amerikkalaiset rakastivat Voyagea. Kävin kirjan käsikirjoitusta moneen kertaan läpi ja tarkistin, että kieli olisi tarpeeksi 'amerikkalaista,' henkilöhahmot tarpeeksi amerikkalaisia ja että teksti muutenkin olisi enemmän amerikkalaiseen makuun sopivaa. Monelle nyt nelissäkymmenissä olevalle ja vanhemmallekin amerikkalaiselle ensimmäinen miehitetty Mars-lento oli suuri unelma, ja he ovat edelleenkin pettyneitä, että tuo unelma vietiin heiltä pois. Minä vain puin tuon unelman hieman kaunopuheisempaan muotoon. Ja uskon että moni noista ihmisistä oli kyllä melko tyytyväisiä kirjaan, vaikka olinkin varsin kriittinen Amerikan avaruusohjelman suhteen. Sehän tuntuu usein melko irrationaaliselta, asioita tehdään aivan väärien syiden takia.

Hannu Blommilan tekemä laaja Stephen Baxter -haastattelu jatkuu Tähtivaeltaja 3/00:ssa. Mukana myös Baxterin Finncon-alustus Muuttuva ihminen.