Elokuvaspesiaali 3/2000

Millennium Finnconin live-Kutzpahissa syytin ihmisiä siitä, etteivät he olleet itse lukeneet kirjoja, vaan olivat tulleet paikan päälle kuulemaan, minkälaista hyvä scifi oikeastaan tällä hetkellä on. En kuitenkaan tuominnut heitä, sillä onhan aivan ymmärrettävää, ettei kukaan nykyisin jaksa lukea kirjoja.
Kirjojen lukeminen vie paljon aikaa, päiviä, joskus jopa viikkoja, jos välillä täytyy tehdä muutakin kuin syödä ja nukkua. Se on aikaa, jonka voisi käyttää paremminkin, esimerkiksi elokuvissa käymiseen tai liikuntaan. Kirjat ovat sitä paitsi kalliita, yhden hyvän kirjan hinnalla saa viisi tuoppia olutta tai siideriä. Ennen kaikkea kirjojen käyttöliittymä on hyvin vanhanaikainen - niiden resoluutio on todella huono, ne ovat yleensä mustavalkoisia, käyttäjän on itse käännettävä sivuja ja lukemiseen tarvitaan valoa. On käsittämätöntä, että ihmisille vielä nykyäänkin tyrkytetään jotain tuollaista. Eihän kirjoissa ole edes räiskyviä erikoisefektejä tai soundtrackia.
Joissakin kirjoissa, joita olen viime aikoina lukenut, on kuitenkin musiikkia. Yksi niistä on Jeff Noonin romaani Needle in the Groove. Muistatte varmaan Noonin mm. Tähtivaeltaja 2/99:n artikkelista, jossa suosittelin hänen kirjojaan - erityisesti novellikokoelmaa Pixel Juice, joka on minkä tahansa mittapuun mukaan viime vuosikymmenen paras scifi-kokoelma. Jeff Noon on yhdessä Ken MacLeodin kanssa yksi tämän hetken omaperäisimpiä brittiscifistejä.
Needle in The Groove on punkin jälkeisen sukupolven synnintunnustus, unelma, painajainen tai jotain sinnepäin. Sen päähenkilö on basisti Elliot, joka siitettiin samana päivänä, kuin punk kuoli manchesterilaisella klubilla, konsertissa, jossa soittivat kaikki viimeiset punkbändit ja joka päättyi täydelliseen katastrofiin.
Melkein kolmekymppisenä Elliot liittyy bändiin, joka sekoittaa keskenään Manchesterin rikasta musiikillista perinnettä alkuaikojen rockista, glamin ja punkin kautta 90-luvun tekno- ja klubimeininkiin ja pyrkii luomaan siitä jotain uutta ja mullistavaa. Tapahtumat sijoittuvat lähitulevaisuuteen, mutta kirjassa ei silti ole kovinkaan paljon scifiä. Se scifi, joka siinä on, on sitten sitäkin hienovaraisempaa ja tehokkaampaa. Jeff Noon luo taas kerran uuden kuvitteellisen Manchesterin, jonka kadunnimet muistuttavat kaupungin pitkästä musiikillisesta historiasta tyyliin New Order Road tai Morrissey Garderns. Elliot kavereineen hakee musiikillista inspiraatiota käyttämällä väärin musiikin tallentamiseen tarkoitettua plasmaa, joka vie heidät hallusinatiiviseen todellisuuteen.
Tarinan lähtökohtana on joukko henkilökohtaisia arvoituksia, jotka kulminoituvat yhteen ja samaan iltaan - iltaan, jolloin punk kuoli. Kuten kaikissa Noonin kirjoissa, niin tässäkin parasta on dialogi, joka vie tarinaa taitavasti eteenpäin ja elävöittää henkilöitä. Groove tuntuukin enemmän 275 sivua pitkältä biisin sanoitukselta kuin romaanilta. Kirja on rytmikästä ajatuksenvirtaa, jossa ei ole normaaleja välimerkkejä vaan laulunsanoista tuttuja säkeitä. Ja tekstin taustalla soi koko ajan musiikki, jota Noon kuvaa erittäin taitavasti viittaamalla erilaisiin musiikkityyleihin ja kappaleisiin. Noonin viitteisiin ja lukijan omiin mielikuviin rakentuva musiikki alkaa todella soida lukijan päässä.
Toinen kirja, joka on viime aikoina jäänyt soimaan päähäni, on Georg Foyn Memory of Fire. Foy on amerikkalainen kirjailija, josta on muutaman romaanin myötä kehittynyt kiinnostava uusi tuttavuus. Foyta voisi ehkä parhaiten kuvata maagisen scifin edustajaksi. Vertailukohdaksi kelpaa hyvin brittiläinen Ian McDonald.
Memory of Fire kertoo nuoresta naissäveltäjä Soledadista, joka hylkää turvallisen elämänsä ja pakenee anarkistien hallitsemaan kaupunkiin, eräänlaiseen Christianian karibialaiseen vastineeseen. Kaupunkia hallitsevat kaikenlaiset toisinajattelijat, salakuljettajat, hakkerit, taiteilijat ja muut, jotka elävät järjestäytyneen ja globalisoituneen yhteiskunnan ulkopuolella.
Tuosta värikkäästä ja vaarallisesta paikasta Soledad lähtee hakemaan inspiraatiota sävellystyölleen. Hän tutustuu Jorge Echeverriaan, karismaattiseen runoilijaan, joka on yksi eripuolilla maailmaa toimivien anarkistien pääajattelijoista. Soledad ryhtyy säveltämään musiikkia Jorgen runoihin ja lopputuloksena on mestariteos, joka leviää nopeasti ympäri maailmaa ja rytmittää tarinaa siitä eteenpäin.
Jorge kuolee, kun viranomaiset yrittävät hajottaa kaupungin, ja Soledad joutuu pakenemaan kalifornialaiseen suojakaupunkiin. Vasta kun viranomaiset hyökkäävät sinnekin, Soledad tajuaa, että häntä on käytetty hyväksi ja päätyy taistelemaan kohtaloaan vastaan.
Memory of Fire on hyvin toimiva ja kiehtova kirja, jonka vahvin osa on sen miljöökuvaus. Foy kuvailee taitavasti karibialaisella saarella olevaa Bamaka-kaupunkia, joka on täynnä mielikuvituksellisia yksityiskohtia - kirkkaita värejä, voimakkaita tuoksuja, ääniä ja kieltä, joka on sekoitus englantia, ranskaa ja espanjaa, sekä tietysti musiikkia, jotka kaikki yhdessä herättävät kirjan maailman eloon.

Kimmo Lehtosen live-Kutzpah jatkuu Tähtivaeltaja 3/00:ssa, mukana mm. Stephen Baxter ja Ken MacLeod