Elokuvaspesiaali 3/2000

Vaikka skotlantilaisen Ken Macleodin urakehitystä ei ehkä ihan komeettamaisena voidakaan pitää, on hän neljän julkaistun romaaninsa ansiosta vakiinnuttanut asemansa yhtenä tämän päivän persoonallisimmista uusista scifi-kirjailijoista, jonka vahvin valtti on terävä tapa havainnoida eri yhteiskuntamallien polittisia muutosvoimia. Ken MacLeod oli myös yksi Finncon 2000 -tapahtuman kunniavieraita, ja oli ilo päästä rupattelemaan tämän tavattoman sympaattisen skotin kanssa.

Ken Macleod tunnetaan puhtaana romaanikirjailijana, mutta huhun mukaan hän on kirjoittanut myös novelleja...
KML: Joo, pitää paikkansa, ensimmäistä kirjoittamaani novellia tarjosin aikoinaan New Worlds Quarterly -lehdelle, joka oli siihen aikaan Englannin ainoa säännöllisesti ilmestyvä scifi-julkaisu. Novelli käsitteli tutkimusmatkailijaa, joka löysi oudon, vieraan planeetan, ja loppuhuipennuksessa kävi ilmi, että tuo vieras planeetta oli Maa. Ymmärrät varmasti, miksi se tuli bumerangina takaisin! Vuosien varrella kirjoitin muutaman lisää, ne olivat kaikki itse asiassa heikkoja esityksiä, joten ei ihme, ettei niitäkään koskaan julkaistu. Mutta sen jälkeen kun ryhdyin kirjoittamaan romaaneja, minulta on itse asiassa tilattu myös novelleja lähinnä mainstream-julkaisuihin. Nämä ovat olleet onnistuneita ja niihin olen tyytyväinen. Minusta on jotenkin helpompaa, jos minulta pyydetään vaikkapa tarinaa siirtokunnasta Kuussa. Se auttaa keskittämään mieleni, ikäänkuin ryhtyisin vain valmistelemaan tilausta. Onkin ollut aika järkyttävää huomata, että kykenen kirjoittamaan novellin 2-3 päivässä. Yhtä pitkään romaanin lukuun saattaa mennä kuukaudenkin päivät. Mutta ehkä se johtuu vain mainstream-julkaisujen korkeista taksoista. Auttaa kummasti keskittymään!

-Noita hylätyksi tulleita novelleja on vähän vaikea kuvitella siinä mielessä, että esikoisromaanisi The Star Fraction on hyvin kypsää jälkeä...
KML: No joo... ja kiitos kohteliaisuudesta, mutta täytyy muistaa, että ennen The Star Fractionia minäkin kirjoitin ne miljoona sanaa silkkaa roskaa. Ne minun miljoona sanaani eivät olleet pelkästään olleet sf-novelleja, vaan myös The Star Fractionin kaksi ensimmäistä luonnosta, kirjeitä, päiväkirjoja, muutama täysin fiktiivinen tietokone-ohjelmoinnin ohjekirja sekä jokunen tekninen kirjoitelma. Eli siinä vaiheessa kun aloitin The Star Fractionin, olin ehtinyt saada jo runsaasti harjoitusta. Kirjoittajaksi tulemisen salaisuus on siinä, että kirjoittaa, kirjoittaa ja jatkaa kirjoittamista.

-Mutta pidät itseäsi kuitenkin enemmän romaanikirjailijana kuin novelistina?
KML: Joo, tällä hetkellä... Mutta kerronpa miksi. Kun tarina kehittyy, aloitan yleensä jostain, joka minusta tuntuu tyylikkäältä idealta, oli kyse sitten yhteiskunnasta tai teknologiasta tai vastaavasta. Ja usein minulla on päässäni myös jonkinlainen luonnos henkilöhahmosta tietyssä tilanteessa ja siitä miten hän siihen päätyi. Itse varsinainen juoni sekä konflikti lähtee kehittymään tuosta. Ja usein se vaatii runsaasti aikaa ja muistiinpanoja ennenkuin siitä kehittyy selkeä tarina. Novellipituuden kanssa joutuu näkemään lähes saman vaivan, mutta siinä joutuu kuitenkin työskentelemään paljon ahtaammassa ja rajatummassa formaatissa.

-Romaanin kirjoittaminen on siis itse asiassa helpompaa...
KML: Kyllä se on. Minulle avautui taannoin mahdollisuus kehittää elokuvaidea, ja se on osoittautunut hyvin vaikeaksi. Minulla on kyllä hirveästi ideoita taustojen, tilanteiden ja teknologioiden suhteen, mutta mitä elokuvayhtiölle pitää tarjota, on puhdas idea tarinasta. Se on osoittautunut aikamoiseksi haasteeksi, josta kyllä aion selvitä, mutta vaikeata se on. Kun olin kirjoittanut The Star Fractionin toisen tai kolmannen luonnoksen, lähetin sen nykyiselle agentilleni Mic Cheethamille. Hän sanoi pitävänsä kovasti ideasta, yksityiskohdista ja taustasta, mutta juoni ja henkilöhahmot tuottivat hänelle vaikeuksia, ne tarvitsisivat lisää työtä. Minä en ymmärtänyt koko ongelmaa, joten kävin käsikirjoituksen uudelleen läpi ja luin samalla kaksi kirjaa aiheesta miten kirjoittaa scifiä. Ja sitten tajusin, että juoni tosiaan puuttui. Tarina tuntui olevan pelkkää sivulausetta, jonka saattoi ymmärtää vasta luettuaan romaanin kolmeen kertaan. Ja niin me tapasimme myöhemmin Lontoossa lounaalla, ja agenttini sanoi: "Ajattele asiaa vaikka näin. Millä iskulauseella mainostaisit tarinaasi vaikka elokuvajulisteessa." Mietin asiaa hetken, ja sitten sanoin, "Se on tarina miehestä joka kuolee, mutta hänen aseensa jatkaa taistelua." Ja Mic innostui. "Se on siinä, ala painua kirjoittamaan MacLeod!"

Hannu Blommilan tekemä laaja Ken MacLeod -haastattelu jatkuu Tähtivaeltaja 3/00:ssa. Mukana myös MacLeodin Kuutamourakointia-novelli.