|
Aasia lihaa Euroopan
Tämänvuotinen Helsingin Filmifestivaali kärsi
normaalia enemmän viimehetken peruutuksista ja aikataulumuutoksista,
mutta loppujen lopuksi tarjolla oli silti huima määrä
kiehtovia elokuvia.
Edellisten vuosien tapaan pääosaan nousi jälleen
aasialainen selluloiditaide. Tällä kertaa kuitenkin
hieman kituvanoloinen Hongkong oli jätetty suosiolla
sivustakatsojaksi ja valikoima painottui erityisesti Japaniin
sekä myös Etelä-Koreaan. Kaikkia Aasia-leffoja
ei mitenkään ollut mahdollista edes tsekata, mutta
ohessa ne lähimmin Tähtivaeltajan aihepiirejä
liipanneet.
Japanista jyrähtää, osa 1
Festivaalin potkaisi liikkeelle koko konkkaronkan upein
elokuva. Sogo Ishiin käsikirjoittama ja ohjaama samuraipläjäys
Gojoe Reisenki räjäytti armotta liat pois katsojien
aivokuorilta ja iski silmämunat täyteen sellaista
vauhdin sekä veren estetiikkaa, ettei paremmasta väliä.
Eletään synkkää aikaa, klaanisodat ja
köyhyys riivaavat Japania. Gojoessa asiat ovat tätäkin
huonommin, sillä siellä riehuu teurastajademoni,
joka öisin pätkii kaulat vaikka kokonaiselta samuraiarmeijalta
- vain tauotta purskahtelevat verisuihkut kertovat, missä
näkymätön lahtaaja kulkee. Asiat saavat kuitenkin
uuden käänteen, kun Benkei, entinen murhaaja ja
nykyinen munkkikokelas, päättää tuhota
demonin.
Yksinkertaiselta kuulostavasta juonesta huolimatta tarinaan
kasvaa koko ajan uusia tasoja niin vallasta syöstyn
kruununperillisen, ammatistaan luopuneen miekkasepän,
rauhaa saarnaavan munkin kuin rosvojoukonkin kautta. Tunnelma
tiivistyy ja purkautuu useaan otteeseen uskomattomiin taistelukohtauksiin,
joissa nopeiden leikkausten, käsivarakameran, kuvakulmien,
kikkailujen ja matalalta hyökyvän musiikin yhteisvaikutus
luo valkokankaalle ennennäkemättömän
tehokasta tyylitykitystä. Ja aina kun on varma, että
tästä ei voi enää paremmaksi mennä,
yllättää seuraava yhteenotto entistäkin
mahtavammalla visualisoinnilla!
Gojoe Reisenki on moderni ja räjähtävä
samuraieepos, jossa kuolleiden lukumäärä
ylittää kevyesti jopa Shogun Assassinin saavutukset.
Hektistä meininkiä tarjoilee myös kolmisen
vuotta sitten Fudohilla (ks. TV 3/97) R&A-yleisöä
kohahduttaneen Takashi Miiken tuore Dead or Alive. Leffa
käynnistyy kuin paraskin rock-video, kun coolit friikit
surmaavat kilpailevia rikollisia striptease-esityksen säestyksellä:
kokaa, moottoripyöriä, paljasta pintaa, veren
lennätystä ja aseiden räiskyntää;
hervotonta liioittelua, vauhtileikkauksia ja neonvaloja.
Täältä pesee ja linkoaa!
Tämän aloituksen jälkeen meno, luojan kiitos,
hieman tasaantuu ja pääsemme tutustumaan paremmin
päähenkilöinä toimivaan nuorten luusereiden
rosmojengiin ja heidän mukaansatempaaviin edesottamuksiin.
Aina väliin Miike kuitenkin loksauttaa katsojan leuat
permannolle äärimmäisillä ammuntajaksoilla
tai yltiöpäisellä ällöllä
(kuten se kohtaus, jossa joukkoraiskattu nainen kelluu paskalla
täytetyssä lastenaltaassa) - lopputaistelusta
nyt puhumattakaan...
Harvemmin sitä on nähty rei’ille ammutun
jätkän repäisevän hyödyttömänä
roikkuvan kätensä irti ja kaivavan vielä
sen jälkeen singon selästään! Tai kuinka
usein pääosin ’realistinen’ rikosleffa
päättyy kaksintaisteluun, jossa koko Japani räjähtää
pieniksi päreiksi!! Uskomatonta!!!
Toni
Jerrmanin Rakkautta & Anarkiaa -raportti jatkuu Tähtivaeltaja
3/00:ssa.
|
