Kauhuleffa-spesiaali 3/01

  • Alkukuvat
  • Uutiskuvat
  • Top 50 - 1900-luvun kauhuelokuvien huippuhetket
  • Pasi Jääskeläinen: Morfeuksen kolikot
  • Antikuvat
  • Pasi Jääskeläinen: Tunnustukseni
  • Toni Jerrman: Maitland McDonagh - Kuinka päästä Dario Argentosta nudistileirille
  • Maitland McDonagh: Dellamorte Dellamore ja Michele Soavi
  • DVD-kuvat
  • Pasi Jääskeläinen: Kiviselle armaalle
  • Kutzpah
  • Kalkkunalla on asiaa
  • Juha Ågren: Kathe Koja - Pahat aivot
  • Kathe Koja: Sovitus näkymättömille äänille
  • Elokuvat
  • Espoo Ciné - Méliés d'Argent
  • Kansi: Petri Hiltunen
  •  

     

    Pierre Boulle
    Apinoiden planeetta
    (La planËte des singes)
    (Suom. Outi Nyytäjä. Like)

    Nyt kun Tim Burtonin tuore elokuvaversio on ansiokkaasti onnistunut pilaamaan koko Apinoiden planeetta -konseptin, on enemmänkin kuin paikallaan, että Pierre Boullen alkuperäisesti kirjasta on otettu maineen puhdistava uusintapainos. Tätä alunperin vuonna 1964 suomennettua teos voi näet hyvällä omallatunnolla kutsua nerokkaaksi klassikoksi - ainakin jos unohdamme hieman lapsellisesti kirjatun kehyskertomuksen.

    Perusasetelmahan on kaikille tuttu: Maasta lähtenyt retkikunta juuttuu planeetalle, jossa ihmisten ja apinoiden roolihahmot ovat kääntyneet päälaelleen. Siinä missä karvaiset sukulaisemme puhuvat ja ajavat autoilla ovat Homo Sapiensit pelkkiä aivottomia villejä, joiden käytöstä ohjaavat puhtaasti eläimelliset vaistot.

    Kuvaukset hymyyn kykenemättömistä ihmisistä vajaamielisine katseineen ovat hätkähdyttävää luettavaa, joten ei ihmekään, että kirjan visio kiihdytti aikanaan koko maailmaa ja omaa vieläkin kestävää iskuvoimaa. Myös päähenkilön yritykset todistaa älykkyytensä sekä apinakulttuurin historia tarjoavat tilaisuuden useisiin ajatuksia herättäviin kohtauksiin - sekä tietysti herkulliseen yhteiskuntakriittiseen piikittelyyn.

    Juonellisesti kirja sisältää yhä yllättäviä paljastuksia, vaikka vuoden 1968 elokuvaversio noudatteleekin romaanin tarinaa kiitettävän uskollisesti. Nykypäivänä Boullen ajatukset ihmisten älyllisen taantuman merkeistä tuntuvat myös entistä profeetallisemmilta: "Ei enää kirjoja, salapoliisiromaaneistakin on tullut älyllisesti liian rasittavia. Lapsekaskaan elokuva ei enää kiinnosta meitä."

    Unohda Burton ja tarraa kaksin käsin kiinni todelliseen Apinoiden planeettaan.

    Toni Jerrman

    Eoin Colfer
    Artemis Fowl
    (Artemis Fowl)
    (Suom. Jaakko Kankaanpää. WSOY)

    Harry Potterin megasuosion innostamina vähän joka toista nuorille suunnattua fantasiakirjaa on ruvettu mainostamaan noitapojun manttelinperijänä. Niin myös Artemis Fowlia. Vertailu on tässäkin tapauksessa pelkkää markkinamiesten kehittelemää silmänlumetta.

    Aivan tavanomaista formaattifantasiaa ei silti ole luvassa, pikemminkin epäuskottavista lähtökohdista rakentuvaa toimintaräiskintää, joka hakee tyylilajinsa Hollywood-elokuvista ja videopeleistä.

    Artemis Fowl on kuulun rosmosuvun vesa, 12-vuotias rikollisnero, joka on saanut internettiä selaamalla selville, että keijuja on todella olemassa. Hankittuaan käsiinsä Maapallon sisuksiin vetäytyneen satuväen kaikki salaisuudet paljastavan kirjasen, hän ryhtyy laatimaan ovelaa suunnitelmaa näiden omistaman kullan kaappaamiseksi.

    Jotta lukijat varmasti tajuaisivat, että nyt ei olla tekemisissä perinteisen satuaineksen kanssa, on kirjailija kehitellyt keijuille taikuuden oheen valtaisan teknologia-arsenaalin: on ydinaseita, lentoreppuja, näkymättömyyskilpiä ja selvästikin mustiinpukeutuneilta miehiltä kaapattuja muistintyhjennyslaitteita. Muutamia pieniä yksityiskohtia - kuten maatajärsiviä ja -piereviä kääpiöitä - lukuunottamatta keijuyhteiskunta on poliiseineen, liikenneruuhkineen ja baareineen mielikuvituksettoman ihmismäinen.

    Varsinkin kirjan alkupuolella asetelman hölmöys ja kerronnan yksioikoisuus tökkivät pahasti silmään. Kun sadan sivun jälkeen päästään kiinni humoristiseen action-kamaan, tulee tarinaan lopulta edes jotain potkua. Silti kokonaisuus jää vain osin viihdyttäväksi nuorison pulp-fantasiaksi, joka tarjoaa lähtökohdan lukemattomille jatko-osille.

    Toni Jerrman

    KIRJA-ARVOSTELUT JATKUVAT TƒHTIVAELTAJA 3/01:ssä. Mukana niin Suomi-kamaa, uutta scifiä ja fantasiaa kuin vanhoja klassikkojakin.

     

    Grafiikka: Sami Saramäki WWW-toteutus: Kimmo Lehtonen 1999

     

    vanhat numerot palaute tilaus in english FINNCON Scifi-seura yleistä