|
A.I.
-Tekoäly
Stanley Kubrick kirkuu haudassaan. Hänen vuosia suunnittelemansa
A.I.-elokuva on muuttunut Steven Spielbergin käsissä
hattaraksi, jossa keskenään epäsopivat ainekset
taistelevat elintilasta - ja lopulta voiton vie se
kaikkein ällöttävin ET-humpuukki.
A.I. lataa teemansa raskaskätisesti esiin jo heti
ensimmäisessä puheenvuorossa. Robottikehittelijä
saarnaa tarpeesta luoda keinotekoinen meka-lapsi, joka osaisi
aidosti rakastaa vanhempiaan. Mutta onko ihmisistä
antamaan vastarakkautta koneelle?
Tästä käynnistyy Twilight Zone -tyylinen
jakso, jossa robopoika annetaan perheeseen, jonka oma lapsi
on vaipunut parantumattomana pidettyyn koomaan. Kun hidastempoisesti
käsitellystä aiheesta on saatu väännettyä
kaikki emotionaalinen sisältö irti, leffa hyppää
yllättäen satumaisesti toteutettuun Pinokkio-tarinaan.
Siinä viaton lapsinukkemme päätyy suureen
maailmaan etsimään haltijatarta, joka osaisi muuttaa
hänet oikeaksi pojaksi. Kaiken tämän voisi
vielä sietää, sillä aina väliin
kuvassa vilautellaan mielenkiintoisiakin visuaalisia ideoita.
Mutta se, että mukaan on ahdettu myös patetiaa tulviva
kiltti alieni -osuus, jossa höpötellään ihmisten
ainutlaatuisesta nerokkuudesta ja aika-avaruudessa elävistä
sieluista, saa kyllä kenet tahansa ällistyneen
raivon valtaan.
Kokonaisuudessaan A.I. on jäsentymätön elokuva,
joka on kuorrutettu pahimmalla mahdollisella Spielberg-siirapilla.
Kubrick kannattaa tässä yhteydessä unohtaa
kokonaan, enkä olisi ihmetellyt yhtään vaikka
Brian Aldiss ja Ian Watson olisivat vaatineet nimensä
vetämistä pois krediiteistä - olisi
ehkä kannattanut.
Toni Jerrman - 2 p
Shrek
Unohtakaa lapsiyleisöä kosiskelevat trailerit ja suomenkieliset
dubbaukset, sillä Antzistäkin vastanneiden tuottajien
valvovan silmän alla valmistunut tietokoneanimoitu
Shrek ei uhkakuvista huolimatta ole Disney-tyylistä
hempeilyä. Pikemminkin kyseessä on oiva parodia
juuri niistä kliseistä, joilla hiirenkorvayhtiön
tuotteet tuppaavat ratsastamaan - vaikka väliin
vitsit toki jäävätkin vessahuumorin asteelle.
Isopäinen ja pienivartaloinen lordi Farquaad (äänenä
mainio John Lithgow) on päättänyt puhdistaa
tiptop-tarkasti hallinnoidun valtakuntansa ärsyttävistä
satuolioista. Puhuvat porsaat, sokeat hiiret, puupojat ja
muut tutut hahmot uudelleensijoitetaan läheiselle suolle,
mikä ei pahemmin ilahduta paikalla asuvaa jättiä
(Mike Myers) - kukapa nyt tykästyisikään,
kun kääpiöt tunkevat ruokapöydälle kuollutta
muijaa ja sängynkin valtaa isoäidiksi pukeutunut
susi!
Sattuma tulee kuitenkin apuun: lordi Farquaad valitsee
taikapeilin orkestroimasta missikisasta vaimokseen lohikäärmeen
vankina olevan prinsessan (Cameron Diaz) ja tarvitsee nyt
jonkun vapauttamaan neitosen pedon kynsistä. Ja diilihän
siitä syntyy: sulle prinsessa, mulle suo.
Shrek sisältää useita hervottomia kohtauksia,
joissa satujen konventiot on heitetty riemukkaasti päälaelleen.
Meno on vauhdikasta, ideat parhaimmillaan nerokkaita ja
huumoria on mukaan lykitty useammankin katsomiskerran edestä.
Eipä kovin paljon paremmasta väliä, mitä
nyt Eddie Murphyn esittämä ärsyttävä
aasi on väliin oikeastikin ärsyttävä
ja paikoin rohkeampikin ote olisi ollut sallittu -
nyt esimerkiksi loppu on turhan vaaleanpunaista marsipaania.
Ja animointihan on sitten viimeisen päälle komeaa
ja täydellisesti sisältöön sopivaa.
Toni Jerrman - 4 p
ELOKUVA-ARVOSTELUT JATKUVAT TƒHTIVAELTAJA 3/01:ssä.
|
