Kauhuleffa-spesiaali 3/01

  • Alkukuvat
  • Uutiskuvat
  • Top 50 - 1900-luvun kauhuelokuvien huippuhetket
  • Pasi Jääskeläinen: Morfeuksen kolikot
  • Antikuvat
  • Pasi Jääskeläinen: Tunnustukseni
  • Toni Jerrman: Maitland McDonagh - Kuinka päästä Dario Argentosta nudistileirille
  • Maitland McDonagh: Dellamorte Dellamore ja Michele Soavi
  • DVD-kuvat
  • Pasi Jääskeläinen: Kiviselle armaalle
  • Kutzpah
  • Kalkkunalla on asiaa
  • Juha Ågren: Kathe Koja - Pahat aivot
  • Kathe Koja: Sovitus näkymättömille äänille
  • Elokuvat
  • Espoo Ciné - Méliés d'Argent
  • Kansi: Petri Hiltunen
  •  

     

    MAITLAND McDONAGH


    Kuinka päätyä Dario Argentosta nudistileirille

    Jyväskylän Finnconissa vieraillut Maitland McDonagh on yksi maailman tunnetuimmista elokuvatoimittajista. Nainen, joka jo yli 15 vuoden ajan on tehnyt lukemattomia teräviä arvosteluja, analyyttisiä artikkeleita sekä syväluotaavia haastatteluja niin sanoma- ja aikakausilehtiin kuin kaikkiin tärkeimpiin englanninkielisiin filmijulkaisuihinkin (Fangoria, Premiere, Film Comment etc). Tämän ohessa Maitland toimii TV Guiden nettiversion vastaavana toimittajana, eikä pidä unohtaa, että hänen tekstejään löytyy myös useista alan tietokirjoista. Kokonaisia opuksia häneltä on ilmestynyt kolme, Broken Mirrors/Broken Minds: The Dark Dreams of Dario Argento (1994), Filmmaking on the Fringe: The Good, the Bad and the Deviant Directors (1995) sekä The 50 Most Erotic Films of All Time (1996).

    Kuten kirjalistastakin voi päätellä, McDonagh ei ole tyypillinen jenkkikriitikko, joka suoralta kädeltä tuomitsisi genrefilmit ala-arvoisiksi. Päinvastoin, hän on aina ollut erityisen innostunut kauhu-, kultti- ja underground-elokuvista. Kun Jyväskylässä tarjoutui mahdollisuus haastatella näin mielenkiintoista toimijaa, ei tilaisuutta toki sopinut jättää väliin.

    Kirjoitit Dario Argenton tuotannosta kirjan verran materiaalia. Pidätkö häntä siis Euroopan tärkeimpänä kauhuohjaajana?

    Ilman muuta hän on yksi heistä, ehkä jopa oman aikansa vaikutusvaltaisin kauhuohjaaja. Ei sovi kuitenkaan väheksyä esimerkiksi Lucio Fulcin merkitystä, vaikka minä en hänen elokuvistaan erityisemmin pidäkään, tai Jean Rollinia, joka toi eurooppalaiseen kauhuelokuvaan kauniit fantasiaelementit. Itselleni vain kävi niin, että tˆrmäsin ensimmäisenä juuri Argenton elokuviin, ja niiden voima, visuaalisuus sekä musiikin käyttö lumosivat minut täysin.

    Argenton kautta tutustuin myös ensi kertaa gialloihin, ja ne saivat minut kiinnostumaan muistakin alan elokuvista. Giallo on tosi hieno juttu, Amerikassa ei ole koskaan ollut mitään vastaavaa, meillä elokuvantekijät ovat aina takertuneet paljon tiukemmin suoraviivaisiin mysteereihin. Italiaiset suunnilleen unohtavat koko mysteerin ja keskittyvät sen sijaan uskomattoman rikkaisiin yksityiskohtiin. Osa filmeistä on toki lähes käsittämättˆmiä, mutta siitä huolimatta mukana on aina jotain todella mahtavaa, jonka ansiosta sekavuuden voi hyvinkin antaa anteeksi. Jopa sellaisessa aika heikossa leffassa kuin Torso on kohtauksia, jotka räjäyttävät aivoni kaakkoon.

    Mainitsit aiemmin Argenton vaikutusvallan. Kuinka se mielestäsi näkyy muiden tekijöiden elokuvissa?

    Argentolla on tosiaan ollut huima vaikutus muihin elokuvantekijˆihin. Ei tosin niinkään tarinankerrontapuolella, sillä se joka ottaa mallia hänen juonistaan, on pelkästään hölmö. Mutta menipä katsomaan mitä tahansa hieman suuremman budjetin amerikkalaista kauhuleffaa, ei voi välttyä ajatukselta, että niin valaistukseen kuin tilankäyttˆˆnkin on saatu vaikutteita Argentolta. Uskoisin, että suurin osa näistä tekijöistä vietti nuoruutensa katsellen Argenton elokuvia ja silloinkin kun he eivät kunnioita häntä tietoisesti, tuo tyyli tunkee esiin itsestään - he ovat sisäistäneet sen osaksi kauhuelokuvien kuvastoa. Ja hyvä niin, sillä erityisesti 1970-luvulla, jolloin ihmiset eivät vielä olleet nähneet näitä filmejä, Amerikassa tehtiin kasapäin leffoja, jotka näyttävät aivan paskalta, ne ovat rumia ja halvanoloisia.

    Euroopasta löytyvät sitten tietysti nämä Argenton selkeät suojatit, kuten Michele Soavi ja Lamberto Bava, mutta kyllä vaikutteita ovat ottaneet hyvin monet muutkin euro-ohjaajat.

    Sääli vain, että Argenton oma tuotanto ei viime vuosina ole ollut kummoista. Sleeplesiä en ole vielä nähnyt, mutta esimerkiksi Stendhal Syndrome toimi vain puoliksi ja Phantom of the Opera oli pelkkä tunnepitoinen moka hänen puoleltaan, ensi-ihastuksen turha uusintaversio. Uskon kuitenkin, toisin kuin monet muut, että vielä jonain päivänä hän tekee jälleen erinomaisen elokuvan. Hänen uransa ei ole ohi.

    MAITLAND McDONAGHIN HAASTATTELU JATKUU TÄHTIVAELTAJA 3/01:ssä. Mukana mm. Lucio Fulci, Russ Meyer, nykykauhu, nudistileffat etc...

     

    Grafiikka: Sami Saramäki WWW-toteutus: Kimmo Lehtonen 1999

     

    vanhat numerot palaute tilaus in english FINNCON Scifi-seura yleistä