China Miéville & Nalo Hopkinson 3/02

  • Alkukuvat
  • Uutiskuvat
  • Jukka Halme: Miévillen manifesti - Modernin tieteisfantasian kärkinimi äänessä
  • Antikuvat
  • Kimmo Lehtonen (toim.): Kutzpah
  • Pirkko Uimonen: Xena - Sankaritar ja esikuva
  • DVD-kuvat
  • Jukka Halme: Sekaisin svedupellejen maassa
  • Elokuvat
  • Kansi: Ville Pynnönen

     

     

    Tällä kertaa käsittelyssä kesän mielenkiintoisimpien Suomi-kiekkojen ja parin ulkomaisen hittileffan ohessa kaksikin eri sarjaa.
    MGM-yhtiön Yhdysvalloissa julkaistu Midnite Movies Collection käsittää kokonaisuudessaan jo lähes 50 mielenkiintoista scifi- ja kauhuelokuvaa 1950-1980-luvuilta. Joukossa on sekä tuttuja että selkeästi harvinaisempiakin pläjäyksiä. Moni leffoista ansaitsee jopa miniklassikon aseman, vaikka toki pääosa tarjonnasta onkin selkeää B-tuotantoa. Näin tyylikkäissä kansissa ja hyvällä kuvanlaadulla varustettuina niitä on joka tapauksessa ollut aiemmin mahdoton nähdä, eivätkä dvd:t ole hinnallakaan pilattu. Esittelyyn valittiin nyt viisi kiintoisaa keskiyönelokuvaa, painottaen erityisesti hämmästyttävän kolossaalisen Bert I. Gordonin kädenjälkeä.
    Myös legendaarinen Samuel Z. Arkoff suolsi aikanaan maailmaan satapäin hervottomia tieteiskauhuhalpiksia. Viime vuonna hänen poikansa Lou Arkoff päätti hyötykäyttää perintöään tuottamalla efektivelho Stan Winstonin ja näyttelijä Colleen Campin kera viisiosaisen Creature Features -monsterileffasarjan jenkkien kaapelikanaville. Elokuvien nimet kaivettiin suoraan 1950-luvulta, mutta kovin paljoa muuta yhteistä näillä pätkillä ei esi-isiensä kanssa ole - mitä nyt alkuteoksia väliin vilautellaan kuvissa telkkarin kautta. Winstonin maskistudio vastasi tietysti kaikkien uusiofilmien hirviöhahmoista, minkä ohessa mukaan saatiin houkuteltua myös joitain suhteellisen tunnettuja näyttelijänimiä. Yleistasoltaan sarja on vankkaa mutta persoonatonta tv-laatua, vaikka joukkoon mahtuu myös pari äimistyttävää ylläriä. Suomalaisilla levyillä leffat nähdään laajakangasmuodossa.
    Ja sitten valitusvuodatuksiin, joista ensimmäinen kohdistuu suomalaiseen dvd-hintapolitiikka. Eräät maahantuojat kiskovat julkaisuistaan säännönmukaisesti lähes 30 euroa, vaikka kyseessä ovat televisiolle tai videolle tehdyt, keskivertoa selkeästi heikompitasoiset halpikset. Eihän tällaisessa ylihinnoittelussa ole järjen häivääkään - samalla rahalla kyseisen levyn vuokraa jo 10–20 kertaa, ja harvoinpa tällaiset tekeleet kestävät edes kahta katsantokertaa. Eli ei kannata sortua kalliiseen!
    Toinen käsittämätön räpellys on tekijänoikeuslain uudistaminen. Julkisuuteen putkahtaneet ennakkotiedot antavat olettaa, että suunnitteilla on laki, joka mm. kriminalisoisi dvd-levyjen aluekoodien kiertämisen sekä kaikenlaisen suojatun materiaalin henkilökohtaisen kopioinnin - eli valtiovalta ryhtyisi pönkittämään suuryhtiöiden rahavirtoja sekä markkinoiden valvontaa polkemalla kansalaisten perusoikeuksia! Puhumattakaan siitä, että lakia pirullisesti tulkitsemalla EU:n ulkopuolisten levyjen maahantuonti, myynti ja jopa ostaminen muuttuisi laittomaksi.
    Tuntuu kuin ihmisiä väkipakolla tungettaisiin piraattimafian syliin, sillä eipä Euroopassa julkaista läheskään kaikkia merkittäviä elokuvia, saati sitten, että ne tulisivat aina yhtä hyvinä versioina kuin jossain muualla päin maailmaa. Valinnanvapauden rajoittaminen pakottaisi alan harrastajat hankkimaan laittomia kopioita, mikä tuskin tuo rahaa leffatuottajien kukkaroon - ellei heillä ole sormensa pelissä siinäkin sopassa.
    Ja tämä on vasta yksi lukuisista lakisuunnitelmista, joilla länsimaita kuljetetaan yhä ahdistavampaan valvontadystopiaan. Nyt on piru merrassa!

    The Breed
    - Rotu
    (Suomi-versio)
    Vampyyrielokuvia on maailma pullollaan. Harvoin sitä kuitenkaan törmää filmiin, joka onnistuu uudistamaan genren konventiota näin mielenkiintoisella tavalla - ja tekee tuon kaiken vielä viimeiseen asti hiotulla tyylillä ja ajatuksella.
    The Breedin tapahtumat sijoittuvat lähitulevaisuuden totalitaariseen valtioon, jossa Kansallisen Turvallisuusviraston lonkerot ulottuvat kaikkialle. Megafonit ja julisteet pauhaavat propagandistisia iskulauseita tyyliin ”Yksityisyys on harhakuva”, ”Ilmianna vihollisesi” ja ”Sota on rauhaa”. Poliisiunivormut ja byrokraattinen virastoarkkitehtuuri tuovat elävästi mieleen vuosikymmenien takaisen fasistisen ja kommunistisen muotin. Myös vaatetus, ajoneuvot ja rapistuva kaupunkikuva on haettu itäeurooppalaisesta menneisyydestä. Vaikutelma on täysivaltaisen tenhoava, kiitos Budapestista löydettyjen aitojen filmauspaikkojen.
    Tarinan pohjakuvioon kuuluvat oleellisena osana vampyyrit, joiden yhteisö on vuosisatojen salailun jälkeen ilmaissut olemassaolonsa maan johtajille. Kaulavaltimoiden puhkomisen sijaan nämä vampyt juovat synteettistä verta ja haluavat elää sovussa ihmisten rinnalla. Rauha on kuitenkin hauras, sillä luottamus toisen osapuolen rehellisyyteen ei ole kovinkaan vahvoissa kantimissa.
    Tähän poikkeavan retrofuturistiseen maailmaan on sitten sijoitettu suhteellisen perinteinen murhamysteeri johtolankoineen, vihjeineen ja juonitteluineen. Tappaja vaikuttaisi vampyyrilta, joten tapauksella saattaa olla merkittäviä poliittisia vaikutuksia. Niinpä tutkimukset annetaan parivaljakolle, jossa on edustaja molemmista roduista. Etsivien välinen rasistinen jännite tuo kuitenkin kuvioihin uutta mutkikkuutta, eikä väärinkäsityksiltäkään vältytä. Kaiken takaa lopulta paljastuva selitys onnistuu sitten yllättämään sekä päähenkilöt että katsojat.
    Matkan varrella ehdimme tutustua niin verenjuojien sadomasokistisiin yökerhoihin kuin syrjäisiin kyläyhteisöihinkin. Filmin luoma kuva vampyyreistä on seesteisen surumielinen ja inhimillinen - sitä värittävät yksinäisyys ja ulkopuolisuus, koko ajan päällä leijuva pelko kansanmurhasta. Vertaus natsiajan juutalaisvainoihin ja -ghettoihin on selkeä.
    Kokonaisuus on visuaalisesti silmiähivelevän kaunis ja älyllisestikin kiehtova, mutta pitää sisällään hieman liikaa muualta pöllittyä materiaalia. Kuvastoa on lainattu suoraan niin Brazilista, Nosferatusta ja Dark Citystä kuin Woolta, Kafkalta ja Borgesiltakin. Toki ”kunnianosoitusten” kohteet on valittu erinomaisen hyvin, mutta kyllä tällainen postmoderni kierrätys selvästi nakertaa filmin omaperäisyyttä.
    Pienistä kauneusvirheistään huolimatta The Breed on kuitenkin paras vampyyrileffa vuosikausiin tässä jää kevyesti Bladetkin toiseksi. The Breed rules!
    Leffa ••••
    Kuva ••••
    Lisät ••
    Breed-dvd olisi kyllä ansainnut selvästi laajemmat lisukkeet. Nyt mukana vain Creature Features -sarjassakin nähdyt trailerit, köyhät filmografiat sekä ohjaaja Michael Oblowitzin ja vampyyripoliisia näyttelevän Adrian ”Highlander” Paulin kommenttiraita. Viimeksi mainittu voisi olla ihan hyvä, ellei Paul koko ajan keskeyttäisi Oblowitzin mielenkiintoisia puheita omilla itsekeskeisillä muisteloillaan. Pää kiinni Paul!


    NORMAALIAKIN LAAJEMMAT DVD-ARVOSTELUT (12 sivua!) JATKUVAT TÄHTIVAELTAJA 3/02:ssa. Mukana mm. LEGEND (dir.cut), STAR TREK 1 (dir.cut), MARS NEEDS WOMEN, FLASH GORDON, CLEOPATRA 2525, IT! THE TERROR FROM BEYOND SPACE etc.

    Grafiikka: Sami Saramäki WWW-toteutus: Kimmo Lehtonen 1999

     

    vanhat numerot palaute tilaus in english FINNCON Scifi-seura yleistä