|
|
| |
 |
 |
 |
|
|
|
Sekaisin
svedupellejen maassa
|
|
|
|
|
|
Ruotsin
kansallinen Swecon järjestettiin viime kesäkuussa
Linköpingissä. Lähes 80 osallistujaa keränneen
ConFuse 2002:n kunniavieraita olivat kirjailijatähdet
China Miéville ja Gwyneth Jones. Paikalla oli myös
Suomen sf-fandomin virallinen edustaja, NoFF-keräyksen
tuotoilla paikalle lähetetty Jukka Halme.
Antakaahan kun kerron teille tarinan. Karistin vähän
aikaa sitten Suomen pölyt kengistäni, loikkasin
mannertenvälisen ohjuksen lailla (toisessa luokassa)
yli Atlantin ja vietin vuoden kaukana Lännen ääressä.
Sitten terroristit latistivat bileet ja Immigration offiserit
potkivat kaikki epäilyttävät elementit ulos
Omenapiiras-valtiosta. Ei auttanut vaikka asuinkin New Jerseyssä.
Pois oli mentävä ja palattava koto-Suomeen. Vaan
tuskin olin ehtinyt hieman toipua stressaavasta kotiutumisestani,
kun kaikki tulivat nöfnöttämään.
Senkin siat! Kyseessä oli kuitenkin vain joku kummallinen
salaliitto saada Jukkahoo uudelleen pois Suomesta, mutta se
onnistui vain puolittain. Ovelana poikana, katsokaas, tein
salakavalan paluun!
"Junassa on kiertävä ravintola, josta voi ostaa
virvokkeita." Helvetin huonoa palvelua, kun ei enää
ole edes ravintolavaunuja. Ja se kiertävä tarjoilukärry
tuli meikäläisen kabiiniin vasta Espoon pysäkin
jälkeen! Onneksi oli omat "mehut" ostettuna
Valintatalon vihreässä kassissa.
En tiedä minne Blommilan Hannu oli ehtinyt kadota sitten
eilisen Mafian, mutta junassa miestä ei näkynyt
mailla halmeilla (heh heh!). Ellei hän sitten ollut onnistunut
yhyttämään legendaarista ravintolavaunua? Oli
miten oli, Turun päässä minun oli ihan itse
navigoitava autonkuljettajan virkaa toimittavan Ben Roimolan
pakeille. Olin tuskin onnistunut asemalaiturille kaatumaan,
kun kaksi helvetin petoa yrittivät syödä minut.
Uikutettuani tovin sikiöasennossa nämä paholaisen
pelivälineet tyytyivät syömään toisen
kenkäni riekaleiksi. Eipä aikaakaan kun nahkaremmejä
heilutteleva mieshenkilö ilmestyi puuskuttaen paikalle.
Benhän se siinä, en vain ollut heti tunnistaa kun
mies oli vesiselvän oloinen. Pedotkin olivat Benin, Xena
ja Viiru. Basenjeja kuulemma. Belsebuubeja pikemminkin.
En halua puhua Turusta enempää kuin on pakko, joten
mennään suoraan laivaan. Tietysti niin nopeasti,
etten ehdi käydä tyhjentämässä pankkitiliäni,
mutta onhan se Nordea Ruotsissakin. Eikö niin?
Hannu, joka varmaankin tuli laivalle samaan aikaan meidän
kanssamme, oli luultavasti pokannut jonkun naaraan, kun sitä
ei taaskaan näkynyt missään. Ben oli tässä
vaiheessa jo siinä tilassa, etten oikein uskaltanut kinata
vastaan, kun hän halusi mennä laulamaan karaokea.
Pahat kielet ovat väittäneet Beniä absolutistiksi.
Todellisuus voi tuskin olla yhtä kaukana totuudesta kuin
tässä tapauksessa. Ruokaillessamme mies ei syönyt
juurikaan mitään, mutta piripintaan kaadettu lasi
kirkasta vajeni sellaista vauhtia, että siinä olisi
voinut luulla olevan vettä kupissa. Mutta ei Benin tapauksessa.
Laivamatka oli aika tapahtumaköyhä. Ostimme saatanasti
viinaa Benin Visa-kortilla; mietimme pitäisikö viedä
svenssoneille tuliaisviinoja ja päätimme ettei,
sekä sammuimme aikanamme jonnekin. Hauta sammui ilmeisesti
jonnekin aivan muualle kuin meidän hyttiimme. Aamulla
nukuimme niin myöhään kuin se vain oli mahdollista
ja kielsimme tietävämme yhtään mitään
öisestä konsertista laivan alakansilla. Onneksi
hyttiemäntä ei nähnyt Benin kitaraa ja marakasseja.
Autossa huomasimme sitten, että olisimme hyvin voineet
nukkua vaikka tunnin pidempään. Ainakin edessämme
olleen auton kuljettaja teki niin.
Tukholmassa meidän tarkoituksenamme oli syödä
aamiaista ja löytää Zbigniew Vigulidis, latvialainen
sf-fani, joka oli myös matkalla Confuseen. Ben oli sopinut
baltin kanssa, että tämä selväpäisempänä
voisi ajaa Linköpingiin, ja Ben voisi keskittyä
kaatamaan takapenkillä sihijuomaa kaksin käsin kurkusta
alas.
Ahrvid Engholm onnistui kuitenkin pilaamaan hyvän suunnitelman
soittamalla ja kertomalla, että latvialaiset olivat vaihtaneet
Zbigin toiseen tämän siskon äkillisen sairastapauksen
takia (ilmeisesti pernan diodi) ja Tallinnan lautalla olisikin
tulossa Edo Vainiks. Lauttarannassa löysimme sitten Edon
sijaisen, hyvin yksinäiseltä ja eksyneeltä
vaikuttavan Arturs Tomsonsin, joka oli edellisenä päivänä
liittynyt Latvian SF seuraan ja saman tien heitetty junaan
kohti Tallinnaa. Ohjeinaan etsiä Tukholman satamasta
joko Sven Buibuladis ja Jannis Halmegieviz tai sitten soittaa
Alvar Engelhomidukselle.
JUKKA HALMEEN HERVOTON SWECON-RAPORTTI JATKUU
TÄHTIVAELTAJA 3/02:ssa - VALOKUVIN.
|
|
