|
Kutzpah-palsta
on pyörinyt Tähtivaeltajassa jo kohta kymmenen
vuotta. Niinpä oli aika kokeilla jotain uutta.
Keräsimme kokoon joukon Suomen eturivin scifi-tietäjiä
ja annoimme heille tilaisuuden valottaa omia näkemyksiään
kirjauutuuksista. Mielipiteiden ja tyylilajien kirjosta
muodostui yllättävänkin laaja.
Hannu Blommila on kokenut kutzpaaja ja muutenkin
tuttu sekä Mafiasta että Tähtivaeltajan sivuilta.
Hänen suosikkityylilajinsa tuntevat varmasti kaikki,
jotka hänen kanssa ovat puhuneet: Hannu pitää
mistä vaan ja erityisesti kaikesta happopäisestä,
kokeellisesta ja lukijan aivoja ylikuormittavasta.
Grant
Morrisonia lainatakseni: “To those who know that the
inhabitants of heaven and hell are political prisoners…”
Nuoren englantilaisen Steve Aylettin viime vuoden lopulla
ilmestynyt Shamanspace on “…kirja, joka selittää
miksi me olemme täällä, mistä tässä
kaikessa on kysymys ja miksi se pitää tappaa niin
nopeasti kuin mahdollista.”
Jumala on todistetusti olemassa, ja ihmiset janoavat kostoa
entiteetille, joka on tuonut tuskan ja kärsimyksen
maailmankaikkeuteen. Kaiken tämän keskellä
kaksi erillistä okkultistista salamurhaajaryhmittymää
käy salaista sotaansa. Toinen maltillisempi, joka pelkää
jumalan surmaamisen merkitsevän koko maailmankaikkeuden
tuhoa, ja toinen militantimpi, joka paskat välittää.
Jotta mikään ei olisi liian mutkatonta, asioita
on entisestään sotkemassa tarinan irrallinen kanuuna,
mestaritappaja ja nuori höyrypää Alix, jolle
realiteettien rajat ovat pelkkä epäoleellinen
hidaste. Alix tietää, että yksi ainoa luoti
oikeaan paikkaan ammuttuna salamurhaa koko universumin.
Lopulta kuitenkin visio herrastamme kaikkivaltiaasta on
jotain, mitä edes Alix ei ole osannut ennakoida, ja
jotain, jolla ei olisi asiaa Vartiotornin sivuille edes
rankasti sensuroituna.
Shamanspace on ateistin märkä uni ja Mika Ebelingin
pahin painajainen. Mutta oikeastaan vain pinnallisesti tarkasteltuna.
Kristillisten sensibiliteettien kalttaus ei ole Aylettille
mikään itseisarvo. Shamanspacessa on kerroksia
ja syvyyttä, mikä on poikkeuksellista tämän
alalajin teoksissa (joista mm. Michael Moorcock käytti
nimitystä “Shaggy God Stories”).
Skaifai-idistä jumalan tappamisesta on yleensä
käytetty puhtaan poleemisuuden käsikassarana ja
epäonnistuttu surkeasti. Yhtenä esimerkkinä
tulee mieleen Viktor Komanin muutaman vuoden takainen libertanistinen
ja luokattoman tökerö The Jehovah Contract. Aylett
tuntuu tiedostaneen ongelman ja on pyrkinyt aivan toisenlaiseen
näkökulmaan, ehkä jonkinlaiseen surrealistiseen
ja eksistentialistis-filosofiseen unikuvaan todellisuuden
tuolta puolen.
Kirjan kantavana voimana on Aylettille ominainen häijy
ja kyyninen huumorintaju, joka ei varmasti ole kaikkien
makuun. Paikoin kieli on hyvin sarjakuvamaista, välillä
suorastaan vaatien kuvaa tuekseen, kun taas välillä
sitä voi lukea kuin jonkinlaista hardcore/freejazz-henkistä
proosarunoa. Jos Steve Aylettille haluaa vertailukohteita
hakea, päällimmäisenä tulevat mieleen
Langdon Jones, monet muut edesmenneen New Worlds -lehden
kirjoittajat sekä tietysti Jeff Noon.
On sanomattakin selvää, että Shamanspace
on vaikea kirja. Vaikka se on lyhyt (121 sivua) Aylett on
ahtanut siihen aivan järkyttävän määrän
informaatiota. Tätä ei todellakaan lukaista Yyterin
hiekalla tosta-noin-vaan -välipalana uuden Koontzin
jälkeen. Lähes joka sivulla lukijan on otettava
takapakkia, jotta pysyisi kärryillä, ja tätä
ei yhtään helpota kirjan höyryjyrämäisen
h-e-n-g-ä-s-t-y-t-t-ä-v-ä tempo. Ja kun vielä
tuntuu, että kirjan jokainen lause on ennen paperille
pääsyä kulkenut läpi Aylettin hyvin
tiheän laaduntarkkailuseulan, lukijan aivot ovat suuressa
vaarassa ylikuormittua lopullisesti.
Shamanspace on vaikea kirja. Mutta voi herttinen, miten
se on palkitseva! Täydellistä vasta-ainetta nykyään
joka niemen notkosta ja saarelmasta tunkevalle viihdemajoneesille.
Minusta Shamanspace teki Steve Aylett -fanin kertaheitolla.
Se on ehdottomasti yksi viime vuoden parhaita kirjoja, joka
hehkuu kaiken geneerisen jöötin keskellä
kuin pieni ärhäkkä supernova.
“Originality irritates so obscurely that people may
have to evolve to scratch it.
”Tyypilliseen
tapaansa Hannu on taas löytänyt todella oudon
kirjan esittelyynsä. Kirjan, joka hyödyntää
monipuolisesti scifin metodeja ja tehokeinoja ja onnistuu
sekoittamaan lukijan maailmankuvaa. Toistaiseksi meidän
on vain luotettava Hannun sanaa siitä, että Aylett
on saanut vanhasta ideasta irti jotain uutta ja kiinnostavaa.
Ainakin jutun perusteella voisi uskoa, että Shamaspacella
olisi mahdollisuuksia myös scifi-piirien ulkopuolella.
KIMMO LEHTOSEN TOIMITTAMA KUTZPAH JATKUU TÄHTIVAELTAJA
3/02:ssa. Kirjoittajina Antti Oikarinen (Gregory Benford),
Jukka Halme (Lee Hogan), Anetta Pirinen (Steven Barnes)
ja Toni Jerrman (Eric Idle).
|
