China Miéville & Nalo Hopkinson 3/02

  • Alkukuvat
  • Uutiskuvat
  • Jukka Halme: Miévillen manifesti - Modernin tieteisfantasian kärkinimi äänessä
  • Antikuvat
  • Kimmo Lehtonen (toim.): Kutzpah
  • Pirkko Uimonen: Xena - Sankaritar ja esikuva
  • DVD-kuvat
  • Jukka Halme: Sekaisin svedupellejen maassa
  • Elokuvat
  • Kansi: Ville Pynnönen

     

     
    Xena - sankaritar ja esikuva

    Rosvojoukko uhkaa ilkeän sotaherran käskystä maalaiskylää, kun äkkiä ilman halkaisee kimeä huuto! Paikalle ilmestyy voltilla pitkä ja tumma nainen lyhyemmän blondin kaverinsa kanssa. He eivät aikaile, vaan antavat pahiksille kunnolla turpaan. Roistoille ei jää muuta vaihtoehtoa kuin luikkia häntä koipien välissä karkuun... Tumma soturinainen ja blondi jatkavat matkaa seuraavaan seikkailuun kyläläisten kiitokset korvissaan...
    Muinaisten jumalien, sotaherrojen ja kuninkaiden aikaan...
    Päähenkilönsä mukaan nimetyssä televisiosarjassa soturiprinsessa Xena taistelee ystävineen pahiksia vastaan fantasianomaisessa menneisyydessä. Päällisin puolin kokonaisuus saattaa näyttää sillisalaatilta jo pelkästään tapahtumapaikkojen vaihtuvuuden takia - Kreikan ohessa jaksoja on sijoitettu niin Kiinaan, Britanniaan kuin Intiaankin. Lisäksi sarja on täynnä myyttihahmoja sekä jumalia, ja tarinoiden tyyli vaihtelee komediasta tragediaan, spagettiwesternistä kungfu-irrotteluun.
    Pohjansa kertomukset ammentavat enemmän tai vähemmän tietoisesti käytetyistä vanhoista myyteistä, joita hyödynnetään niin suorina tarinalainoina kuin pinnan alla piilevinä vihjeinäkin. Itse Xena on kuin Peppi Pitkätossu: väkivahva, hauska, ovela ja reipas esimerkki kaikille tytöille - ja pojille myös. Tämän hulabaloon keskellä pohditaan sitten elämää suurempia kysymyksiä, kuten uudelleen syntymää, uskollisuutta ja parannuksen tekemistä. Oivallisesti valittu näyttelijäkunta ja asiansa osaava tuotantokaarti viimeistelevät sarjan toimivuuden.
    Xena ilmestyi kuvaruutuihin ensimmäistä kertaa vuonna 1996, ja sen tekeminen loppui vuonna 2001 kuuden kauden jälkeen. Suomeen MTV3:lle sarja tuli syksyllä 1997, mutta liiallisesta väkivallasta syytettynä se siirrettiin TVTV!:lle ja sittemmin Subtv:lle. "Liika väkivalta" korostui, kun pelottavia ja julmiakin tapahtumia täynnä oleva sarja sijoitettiin Maikkarin ohjelmakartassa lastenohjelmien keskelle, lauantaihin puolen päivän tienoille.
    Xenan suosiosta kertoo paljon fanitoiminnan runsaus: Suomessa harrastajilla on mm. oma postituslista ja maailmalta löytyy aiheeseen keskittyneitä sivustoja lukematon määrä. Lisäksi innokkaimmat harrastajat kirjoittavat lähinnä nettiin omia fanfiction-tarinoita. Kunnon kulttisarjan tyyliin Xenan ympärille järjestetään tapaamisia, joita suurimpia kunnioittavat läsnäollollaan sarjan näyttelijät. Xenasta on tehty myös akateemista tutkimusta sekä kirja faneista, joiden elämään sarjalla on ollut suuri vaikutus.
    Sekasortoinen maa tarvitsi sankaria...
    Xena on taisteluissa karaistunut naissoturi, joka omantunnontuskien seurauksena tekee parannuksen, kääntää selkänsä rosvoamiselle ja merkityksettömälle tappamiselle. Seikkailujensa aikana hän päätyy kuitenkin useaan otteeseen silmäkkäin menneisyytensä kanssa, kun hän kohtaa aiempien tekojensa uhreja.
    Sarjan tapahtumat käynnistyivät siitä, kun Xena yrittää hylätä vanhan elämänsä, mutta joutuu samantien pelastamaan joukon kyläläisiä sotaherra Dracon kynsistä. Kyläläisten keskuudessa on myös Gabrielle, joka karkaa lopulta Xenan mukaan ja kasvaa tulevien tapahtumien myötä suureksi taistelijaksi. Parivaljakon saumatonta ystävyyttä koettelevat monet traagisetkin tapahtumat, mutta lopulta uskollisuus voittaa aina kaikki esteet. Monet ovat nähneet naisten ystävyydessä myös fyysisen rakkauden piirteitä, mikä on luonut sarjaan uudenlaista jännitettä.
    Yhdessä Xena ja Gabrielle matkaavat ympäri muinaista Kreikkaa muistuttavaa maailmaa, joka on täynnä myyttisiä jumalia ja hirviöitä. Minne tahansa naiset menevätkin, aina löytyy apua tarvitsevia ihmisiä. Harmia aiheuttavat niin rosvojoukot, jumalten juonet kuin kostonhimoiset pahiksetkin. Useimmiten ahdistelijat eivät pärjää sankarittarille, joiden ylivoimaisuus ja nokkeluus on näille liikaa.
    Sarjassa on käytetty huomattavat määrät erilaisia myyttiaineksia, sillä kreikkalaisten ja intialaisten jumalien lisäksi seikkailijattaret kohtaavat niin zarathustralaisia demoneja, kristillisiä enkeleitä, taolaisia oppeja kuin pohjoista shamanismiakin. Helpoimmin tunnistettava myyttihahmo on usein nähty, Kevin Smithin esittämä kreikkalainen sodan jumala Ares. Hän ei poikkea paljon alkuperäisten myyttien kuvaamasta hahmosta - molemmat nauttivat väkivallasta ja sodasta. Lipevä ja ylimielinen jumala onkin vähän väliä punomassa juonia niin Xenan kiusaksi kuin kaaoksen ja sodan aikaansaamiseksikin.
    Koska Xena on alunperin Hercules-sarjan spinoff, on myös tämä muskeliurho luonnollisesti vieraillut sarjassa - ja toisinpäin. Roomalaisittain Herkules, kreikkalaisittain Herakles on tunnetuimpia kreikkalaisia sankarihahmoja, jonka isä on ylijumala Zeus. Myytistä poiketen Kevin Sorbon esittämä Hercules on puhtoinen ja hyveellinen maitopoika: alkuperäinen Herkules/Herakles kun mm. pukeutui leijonantaljaan ja tappoi sekopäissään perheensä. Osana hyvitystyötään heeros teki kuuluisat kaksitoista urotyötään ja lopulta kuoli, kun toinen vaimo vahingossa myrkytti hänet.
    Hercules tuskin olisi kelvannut originaalissa muodossaan televisiosarjan ideaaliksi muskelimieheksi, joten muutokset ovat sallittuja ja pakollisia. Myyttien sankareita ja jumalia on käytetty muutenkin paljon elokuvissa eikä heitä läheskään aina ole kuvattu myyteistä luettavalla karulla ja julmalla tavalla. Aistittavissa on lähinnä kulloisenkin tekijän - ja varmasti vielä yleisön ja filmiyhtiöiden - näkemysten, vaatimusten ja tarkoitusten mukainen lopputulos.


    PIRKKO UIMOSEN MYYTTINEN XENA-ARTIKKELI JATKUU TÄHTIVAELTAJA 3/02:ssa

    Grafiikka: Sami Saramäki WWW-toteutus: Kimmo Lehtonen 1999

     

    vanhat numerot palaute tilaus in english FINNCON Scifi-seura yleistä