|
Henkilökohtainen Finncon X - Eurocon 2003
-tilitys
Finncon X - voiko näin massiivisesta scifi-tapahtumasta
sanoa mitään tyhjentävää? No, ei!
Paljon huumorilla höystettyjä paneeleja, mielenkiintoisia
ihmisiä, hyvää juttuseuraa ja hauskanpitoa
kokonaista kolme päivää. Finnconista puhutaan,
ja pitkään!
Turku ja Finncon pitää kokea kokonaisvaltaisesti.
Siksipä jo torstaina oli edessä seitsemän
tuntia ilmastoimatonta junamatkaa Mikkelistä kohti
rannikkoa, hikisiä kanssamatkustajia sekä olutta.
Ja VR:n traditioita noudattaen juna oli tietenkin puoli
tuntia myöhässä.
Ensimmäinen näky Turun asemalla oli Ben Roimola,
joka seisoi laiturilla iso Finncon-juliste kourassaan odottamassa
jotakuta ulkomaankontaktia. En kuitenkaan jäänyt
tarkkailemaan tilanteen kehittymistä, vaan heitin tavarani
Soikkelin Markun kämpille ja suuntasin lattiamajoituspaikkaan,
jossa oli kuuleman mukaan bileet alieneille. Juhlien miinuspuoli
oli se, että olutta ei ollut myytävänä,
ja tarjoilupöydälläkin oli vain simanpohjat
ja leivänjämät jäljellä. Aktiiviseen
biletykseen valmistautuneelle tämä pyhäkoulumeininki
oli pienoinen pettymys, mutta ehkäpä oli yöpyjille
mukavampaa, ettei kukaan riehunut tai laatoittanut makuupusseja
pilalle.
Pakenin paikalta Soikkelin Kupittaan vähälähetystöön
katselemaan 28 päivää myöhemmin -leffaa.
Rauhallinen ilta oluen ja veriroiskeiden seurassa olikin
mukava tapa virittäytyä tunnelmaan.
Yön sain viettää ihan yksin, minä ja
kymmenen pientä verenimijää. Ilmeisesti isännällä
oli kammionsa kätköissä oma geenimanipuloitu
ötökkäkanta: ne olivat pieniä mutta
ilkeitä. Ei tarvinnut käydä conin verenluovutuksessa.
Kosminen joutsenkylä
Perjantaina con-tiloissa oli tarjolla rajoitetumman yleisön
ohjelmaa niin scifi-tutkijoille kuin -kirjailijoillekin.
Tieteiskirjoittajien tapaamisessa Michael Swanwick istui
luentopöydän päällä jalat ristissä,
elehti vauhdikkaasti ja puhui. Ja asiaa riitti puolentoista
tunnin ajan.
Miehen mielenkiintoisin heitto koski käsikirjoitusten
kääntämistä: Swanwick oli vakuuttunut
siitä, että muutaman vuoden kuluttua käännösohjelmat
ovat niin hyviä, että kirjailijan on mahdollista
teettää niiden avulla tekstistään raakakäännös
vaikkapa englanniksi tai norjaksi. Sen perusteella kustantaja
voi sitten päättää, haluaako tilata
kirjasta kaunokirjallisen käännöksen. Swanwickin
mielestä tämä koituu eurooppalaisten hyödyksi,
kun taas angloamerikkalaisilla markkinoilla kilpailu tulee
kiristymään.
Swanwick puhui myös paljon amerikkalaisten julkaisupolitiikasta
ja siitä, kuinka vaikeaa nykyään on saada
tekstinsä julki. Kaiken edellytyksenä on hyvä
agentti, joita ei luonnollisesti istu joka oksalla. Ja koska
hyvät agentit ovat kysyttyjä, tarvitaan agenttien
agentteja, jotka esittelevät potentiaalisia käsikirjoituksia
eteenpäin. Pernaruttoepisodin takia monet kustantamot
saivatkin hyvän tekosyyn ilmoittaa, etteivät ne
enää ota luettavaksi kirjeitse lähetettyjä
käsikirjoituksia.
Tilaisuuden jälkeen menimme ruokailemaan lähistöllä
sijaitsevaan Teiniin. Ruoka oli maistuvaa mutta palvelu
hidasta. Napostelua myös häiritsi ranskalainen
alieni, jota kohteliaisuussyistä tietenkin tuli jututettua,
vaikka välillä olikin tulkintavaikeuksia.
Ruokailun jälkeen sitten illan juhliin. Cosmic Comic
Caféssa oli jo pöytäkaupalla populaa ja
meininki erittäin jees, vaikka henkilökohtainen
jääkaappi tai viilennysmoodilla varustettu kokovartalokondomi
olisi tullut tarpeeseen. Keskustelu poukkoili kuten hyvässä
scifi-seurassa pitääkin. Zip Lappalainen tähtäili
kamerallaan (se on vähän sama asia kuin riehuisi
aseen kanssa), ja voi vain toivoa, että nuo hikinaamaiset
kuvat on deletoitu vekottimen muistista. Jossakin vaiheessa
tuli liuettua uinumaan: majapaikan verenimijät olivat
lisääntyneet kahdella miespuolisella yöpyjällä,
mutta varoituksista huolimatta kumpikaan ei kuorsannut,
mikä oli kiva juttu.
ANNE LEINOSEN HERVOTTOMAN HAUSKAKSIKIN YLTYVÄ
FINNCON-RAPORTTI JATKUU TÄHTIVAELTAJA 3/03:ssa.
|
