|
|
David
Gemmell
Legenda
(Legend)
(Suom. Mika Renvall. Jalava)
Herooisen fantasian muotti on lihaksikas ja verellä vuorattu.
David Gemmellin Legenda-romaani onkin jokaisella sanallaan
häpeilemättömän melodramaattinen, miehekäs
ja taistelunhaluinen. Se on myös brutaali ja konstailemattoman
yksinkertainen. Häkellyttävän mukaansatempaava
ja aivan saatanan hieno fantasiaromaani.
Druss on vanha mies, legendaksi kutsuttu soturi, jonka kädessä
heiluva kirves on niittänyt enemmän hurmeista satoa
kuin moni keski-ikäinen maanviljelijä on korjannut
viljaa. Drussin kotimaa Drenai on veltostunut ja väsynyt
valtakunta, kaukana kunniansa päivistä, ja pohjoisen
villit nadiirit uhkaavat sen turvallisuutta. Nämä
kiistelevät heimot ovat yhdistyneet Ulric-kaanin johdolla
ja mahtava sotajoukko suuntaa kulkunsa eteläiseen Drenaihin.
Ainoa reitti kulkee kapean solan kautta, jonka poikki on rakennettu
seitsemän muurin muodostama Dros Delnochin voittamaton
linnoitus. Mutta kuinka sen pieni varuskunta kykenisi vastustamaan
Ulricin nadiirilaumojen hyökyaaltoa?
No, Drussin avullapa hyvinkin! Luvassa on lähes koko
kirjan mittainen taistelukuvaus, jossa miekat halkovat kalloja,
seipäät lävistävät ruumiita ja isot
kirveet murskaavat jäseniä. Gemmell tuo taistelun
niin lähelle lukijaa, että tämä voi haistaa
sitkeän ja imelän veren sieraimissaan. Mutta koska
sota ei ole koskaan vain tappamista, vaan myös taktiikkaa,
pelkoa/rohkeutta ja yksilöiden tarinaa, Gemmell luo kymmeniä
henkilöhahmoja, joiden elämää ja kuolemaa
hän kuvaa taiten.
Gemmellin henkilöt ovat lihaa ja verta. Rehellisen monisärmäisiä,
arkkityyppisiäkin tavallaan, mutta missään
vaiheessa he eivät sorru mustavalkoiseen ja ennalta-arvattavaan
kaavaan. Voimakas sankari voi tiukan paikan tullen romahtaa
täydellisesti, itseään täynnä oleva
pikku paskiainen voi yllättää ja pelastaa hetken
mielijohteesta vihaamansa ihmisen, kuka tahansa kirjan henkilöistä
voi kuolla koska tahansa - ja niin tapahtuukin.
Ei Legenda tietenkään ole mitään korkeakirjallisuutta.
Gemmell tietää, mitä osaa, ja hänen faninsa
tietävät, mitä odottaa. Hänen kirjansa
eivät ehkä herätä ajattelemaan syntyjä
syviä, mutta oman filosofiansa ja totuutensa kanssa ne
ovat ehdottomia ja tosia. Miehen on oltava mies, kykeni hän
nostamaan miekkansa tai ei, ja itselleen sekä ympäristölleen
on oltava rehellinen.
Legenda on myös Gemmellin esikoisteos, jota vaivaavat
esikoiskirjalle tyypilliset virheet, kuten kiireinen lopetus
ja selkeä punaisten lankojen etsiminen romaanin puoliväliin
saakka. Mutta kun tapahtumat pääsevät tietyn
pisteen ohitse, ei kirjaa pysäytä kukaan tai mikään.
Legenda on upea teos, jonka suomentaminen on vuosien odottamisen
jälkeen hieno suoritus Jalavalta. Vielä kun kirjan
takakannen tekstin olisi kirjoittanut ihminen, joka on lukenut
itse teoksen (samaa voi valittaen sanoa myös Jukka Murtosaaren
kannesta), ja käännökseen olisi panostettu
hieman enemmän, niin tämä olisi täyskymppi.
Nykyiselläänkin Legenda on erinomainen avaus Drenain
tarut -sarjalle, jonka soisi löytävän yleisönsä.
Jukka Halme
KIRJA-ARVOSTELUT JATKUVAT TÄHTIVAELTAJA 3/03:ssa.
MUKANA mm. ALASTAIR REYNOLDS, BORIS HURTTA, MICHAEL SWANWICK,
NEIL GAIMAN ja VONDA McINTYRE.
|
|
