|
|
|
League of Extraordinary Gentlemen
- Herrasmiesliiga
Voin hyvin ymmärtää Alan Moorea, joka on
todennut, ettei koskaan käy katsomassa sarjakuviensa
filmiversioita. Esimerkiksi League-raiskauksen nähtyään
hän ei voisi muuta kuin ampua itsensä - mikä
ei olisi urakehityksen kannalta kovinkaan kestävä
ratkaisu. Joku voisi silti vihjata Moorelle, että seuraavan
kerran, kun hän tapaa leffan käsikirjoituksesta
vastuussa olevan James ”Starman” Robinsonin,
pieni sakinhivutus ja hieman ankarampi turpaanveto olisi
enemmänkin kuin paikallaan.
Kuten ylläolevasta purkauksesta saattaa jo päätellä,
League of Extraordinary Gentlemenin elokuva-adaptaatio ei
ansaitse estottomia hurraahuutoja. Melkeinpä saattaisi
lausua, että päinvastoin. Tämä filmi
kun heittää yli laidan 90 prosenttia siitä,
mikä sarjakuvassa on hyvää, ja talloo sen
lopunkin pitkälti kuraan - sekä lisää
soppaan ison kasan ihan omia idioottimaisuuksiaan.
Oikeastaan elokuvaan on otettu Mooren ja Kevin O’Neillin
erinomaisesta sarjakuvasta vain perusajatus: kerrassaan
merkillisten kirjallisten hahmojen liiga. Kuitenkin niin,
että Allan Quatermainin, kapteeni Nemon, näkymättömän
miehen, Jekyll/Hyden ja Mina Murray-Harkerin muodostamaan
joukkioon on vielä lisätty keikarimainen Dorian
Gray sekä jenkkinuorison lällykkä samaistumiskohde
Tom Sawyer. Samalla alkuperäisten henkilöiden
luonteetkin on muokattu lähes tunnistamattomiksi. Esimerkiksi
Quatermain ei ole leffassa toivottomuuden riuduttama huumeveikko,
vaan Sean Conneryn vetreästi esittämä teräsvanhus.
Ryhmässä kauniimpaa sukupuolta edustava Mina on
sentään pidetty vahvana hahmona - tosin tällaiselle
naisenergialle on täytynyt keksiä selitykseksi
vampirismi...
1800-luvun viime hetkille sijoittuvalla juonella ei sitten
ole vähäisintäkään tekemistä
sarjiksen kanssa. Nyt otetaan yhteen arpikasvoisen peltinaaman
kanssa, joka kehittyneellä aseteknologiallaan yrittää
suistaa alkavan vuosisadan tuhoisaan maailmansotaan. Valitettavasti
tämä sekavia toiminta- ja ammuntakohtauksia tulviva
tarina ei saavuta tavoiteltua pulp-henkeä saati sitten
sen päivittämistä nykymentaliteettiin. Eli
hukattua tuli tämäkin keskeinen osa sarjakuvan
viehätyksestä.
Mutta ei niin huonoa ettei jotain hyvääkin. Elokuvan
Nautilus on vimosen päälle komea ja lavastepuoli
yleisemminkin näyttävä. Myös osa letkauksista
on ihan kivoja, ja parissa henkilöhahmossa välähtää
väliin jopa luonnetta. Joka tapauksessa kannattaa lukea
sarjis vasta leffan jälkeen, jolloin pettymys ei ole
teatterissa niin sieluja syövä.
Kaikkiaan sikasääli. Oikeasti tästä
perusideasta olisi saanut puristettua vaikka minkämoisen
elokuvahelmen.
TONI JERRMANIN JA HANNU BLOMMILAN LEFFA-ARVIOT
JATKUVAT TÄHTIVAELTAJA 3/03:ssa. MUKANA mm. HULK, TERMINATOR
3, IDENTITY ja WRONG TURN.
|
|
