|
|
|
|
 |
|
George R.R. Martin tunnetaan yhtenä 1970-luvun parhaista
scifi-novellisteista ja 1980-luvun kauhukertomusten mestarina.
Nykyisin häntä kutsutaan kuitenkin eeppisen fantasian
pelastajaksi. Mistä on miehen maine tehty?
Kun nuori journalistiopiskelija pyysi opettajaltaan lupaa
suorittaa Skandinavian historian kurssin kaunokirjallisella
työllä tutkielman sijaan, opettaja suostui. Lopputuloksena
oli kertomus Suomen sodasta ja Suomenlinnan piirityksestä.
Opettaja piti siitä niin paljon, että antoi kurssista
parhaan arvosanan ja tarjosi lisäksi kertomusta opiskelijan
puolesta lehteen julkaistavaksi. Näin sai George Raymond
Richard Martin ensimmäisen ammattimaisen hylkäyskirjeensä.
Journalistiopiskelija suoritti myös luovan kirjoittamisen
kursseja, ja syntyneellä materiaalilla hän alkoi
hankkia hylkäyskirjeitä omatoimisestikin. Ennen
pitkää, erinäisten kommellusten jälkeen
(tarina katosi postissa, toinen yritys meni perille mutta
vastaus katosi postissa jne.) ensimmäinen juttu kävi
kaupaksi, ja scifi-kertomus nimeltä The Hero julkaistiin
Galaxyssa helmikuussa 1971.
Samana vuonna journalistinalku valmistui ja myi toisenkin
kertomuksen, joka sekin hukkui kertaalleen postissa, tällä
kertaa osoitteena lehti Fantastic Stories. ”Aluksi luulin,
että saadakseen jutun myydyksi se pitää aina
lähettää kaksi kertaa”, vitsailee Martin.
Pikkuhiljaa novelleja meni kaupaksi siinä määrin,
että George R. R. alkoi pitää itseään
kirjailijana, vaikka hankkikin elantonsa milloin opettajana,
milloin shakkiturnausten toimitsijana.
Martinin ensimmäinen Hugo tuli vuoden 1974 parhaasta
pienoisromaanista tarinalla A Song for Lya. Mies ei tosin
ollut henkilökohtaisesti palkintoa pokkaamassa, koska
sen vuotinen maailmancon pidettiin Australiassa eikä
matkusteluun ollut varaa. Hugoja on sittemmin tullut jokaisessa
lyhyen proosan sarjassa, ja niiden lisäksi Martin on
voittanut kaksi Nebulaa, kymmenkunta Locusta ja erinäisiä
fantasia- ja kauhukirjallisuuden palkintoja (World Fantasy
Award, Bram Stoker Award, Balrog Award...).
Martin ei olekaan turhan tarkka siitä, pidetäänkö
häntä scifi-, fantasia- vai kauhukirjailijana. Lapsena
hän luki peräjälkeen supersankarisarjakuvia,
Heinleinia ja Lovecraftia - tarinoita, joita hänen isänsä
kutsui ”oudoiksi jutuiksi” - ja kaikki nämä
vaikutteet näkyvät hänen tuotannossaan. Suosikkikirjailijakseen
Martin nimeää Jack Vancen.
Perimmäisten kysymysten äärellä
George R.R. Martinin esikoisnovellikokoelma A Song for Lya
and Other Stories ilmestyi vuonna 1976. Se ei ehkä ole
miehen kokoelmista paras, mutta tällä hetkellä
ainoa, joka löytyy uusintapainoksena. Kirja sisältää
uran alkuvaiheiden kertomukset The Herosta Hugo-palkittuun
niminovelliin. Tarinoiden taso vaihtelee - nimikertomuksen
lisäksi edukseen erottuvat tiivis toimintapaketti Override
(1973) ja hitaan tunnelmallinen With Morning Comes Mistfall
(1973), joka oli aikoinaan Martinin ensimmäinen Hugo-
ja Nebula-ehdokas.
Martinin tyypillisiä teemoja ovat ihmisluontoon kuuluva
epävarmuus sekä yksinäisyys - oltiin sitten
eristäytyneillä avaruusasemilla tai vilkkaissa asutuskeskuksissa.
Hän pohtii useissa kertomuksissa kysymystä, onko
ihmisen parempi elää uskoen kauniisiin valheisiin
vai tietäen varmuudella karu totuus. With Morning Comes
Mistfall -novelli pohjautuu juuri näiden kahden filosofian
ristiriitaan. Se kertoo mystisestä aaveplaneetasta, joka
tarjoaa seikkailijoille unelmien lomakohteen, ja tutkimusryhmästä,
joka haluaa selvittää lopullisen totuuden aaveiden
olemassaolosta, muuttaa romanttisen arvoituksen kylmiksi tosiasioiksi.
A Song for Lya on puolestaan kertomus nuoresta telepaattipariskunnasta,
joka saa tehtäväkseen selvittää vieraan
uskonnon olemuksen - uskonnon, jonka seuraajat valitsevat
tietoisesti hitaan kuoleman antaen ruumiinsa loiseläinten
ravinnoksi. Käännynnäisten määrä
on pieni, mutta kasvava, ja viranomaiset kokevat asian ongelmalliseksi.
Vieras kulttuuri on vanhempi kuin ihmiskunta, mutta sen kehitys
on pysähtynyt lapsen asteelle. Tämä kansa ei
ole koskaan rakentanut koneita tai avaruusaluksia, vaan se
on keskittynyt viljelemään maata, lisääntymään,
nauttimaan elämästä - ja luopumaan siitä
vapaaehtoisesti aivottoman lihansyöjäparasiitin
avustuksella. Novelli liikkuu perimmäisten kysymysten
äärellä, mutta Martinille tyypilliseen tapaan
ei anna vastauksia, vaan panee miettimään.
JAN HLINOVSKYN LAAJA MARTIN-ARTIKKELI JATKUU TÄHTIVAELTAJA
3/03:SSA.
MUKANA MYÖS MARTININ HAASTATTELU SEKÄ MAINEIKKAAN
”RISTIN JA LOHIKÄÄRMEEN TIE” -NOVELLIN
SUOMENNOS! |
|
