03/05: Harry Harrison, John Varley, Caitlin R. Kiernan

  • Alkukuvat
  • Uutiskuvat
  • Jukka Halme: Lukemattomia kirjoja
  • Juha Ågren: Caitlin R. Kiernan - Kynnyksellä
  • Antikuvat
  • Sarjakuvat
  • Hannu Leskinen & Vesa Vitikainen: Kersantti Napalm - Viidakon värit
  • Haudan partaalta
  • Johanna Sinisalo: James Tiptree, Jr. -palkinnon kiitospuhe
  • Dvd-kuvat
  • Toni Jerrman: Harry Harrison - Sana yhä hallussa
  • Kutzpah
  • John Varley: Barbiemurhat
  • Vesa Sisättö: Interaction, Glasgow - Kännissä ulkomailla
  • Elokuvat
  • Toni Jerrman: Espoo Ciné 2005

    Kansi: Kimmo Isokoski

  •  

    Interaction, Glasgow
    Kännissä ulkomailla

    Tähtivaeltajan luottoreportteri Vesa Sisättö päästettiin ulkomaille! Ei olisi pitänyt. Tämähän siitä seurasi.

    Myöhäisillan aurinko roikkuu Pirkkalan taivaalla väsyneenä kuin puoliksi paistettu kananmunalätty. Astelen sisään lentoaseman ovista. Ehdin harrastaa lentokenttätoimia, ts. jonottaa ja odottaa, vain muutaman minuutin ennen kuin saan seuraa: Kummari ja Kivelä poukkaavat paikalle. Itse asiassa jonossa näkyy muitakin tuttuja kasvoja. Meitä on näköjään useampia tervejärkirajoitteisia scifistejä, jotka ovat päätyneet matkaamaan Glasgow’n sf-maailmanconiin ns. kamikaze-vaihtoehdolla Tampere-Stansted-Glasgow. Urheiluksi tämän vaihtoehdon tekee yön viettäminen Stanstedissä.

    Konetta odottaessa vertailemme matkalukemisia: minulla on suurin, nimittäin liki kilon painoinen Susanna Clarken Jonathan Strange & herra Norrell. ”Tehkää nyt jotain hauskaa”, kehotan matkatovereitani. En aio unohtaa, että olen tällä reissulla ainoastaan kirjoittaakseni siitä röpötysraportin Tähtivaeltajaan.

    Ryanairin karjakone tuuppaa meidät yllätyksettömästi Stanstediin. Perillä käynnistän kännykkäni. Siihen ilmestyy erikoinen teksti: ”Spektre tervehtii”. Mitä! Ovatko kansainväliset tamperelaiset scifistit jo jäljilläni?! Spektreläiset ovat taatusti istuttaneet tämän subliminaalisen viestin kännykkääni tehdäkseen minusta tahdottoman robotin maailmanvalloitusarmeijaansa! Lupaan itselleni selvittää asian.

    Hortoilemme öisellä lentoasemalla. Väsymys alkaa painaa, sillä Suomessa vietetään jo pikkutunneista suurimpia. Ohitamme lentokenttämyymälöitä. ”Tuolla olisi shampoota juotavaksi”, totean Kivelälle ja Kummarille syystä, joka jää epäselväksi itsellenikin.

    Leiriydymme lopulta rahanvaihtokioskin eteen. Arvelemme paikan rauhalliseksi, sillä kioski tuskin avautuisi ennen aamua. Päätän tehdä kirjallisuudentutkimusta eli tutkia sopiiko Jonathan Strange & herra Norrell -opus päänaluseksi.

    Heräämme noin puolen tunnin jälkeen siihen, että kello on kolme ja rahanvaihtokioski avataan. Alan ymmärtää Jeesusta, joka ajoi rahanvaihtajat temppelistä.

    Kun lentokone nousee Stanstedista kohti Glasgow’ta, päämme painuvat taakse ja jäävät sinne. Vieno kuorsaus täyttää matkustamon.

    Taivaallinen säde osuu Vyötiäiseen

    Prestwickin lentokentältä on tuollaiset 50 kilometriä junalla Glasgow’hun. Kaupungin lähestyessä maisemaan työntyy neuvostoaikaisia kerrostalokomplekseja ja rappeutuneita kyberpunk-teollisuusrakennuksia. Perillä rautatieasemalla on maailmansotien aikaisen alienin patsas.

    Hajaannumme kohti hotelleja. Tiedän, että hotellini check-in-aika on vasta kello 15, eli kuuden tunnin päässä tulevaisuudessa. Mutta kysynpä silti turhaan, olisiko jo vapaata huonetta.

    Jotain tehdäkseni alan raahautua kolmen kilometrin matkaa kohti SECCiä. Sitä voisi ainakin rekisteröityä coniin ja syödä aamiaista.

    Matkalla alkaa sataa. En huomaa sitä, sillä kävelen tiheän puistokujanteen alla. Skotlannissa on hyviä puita - suomalaiset puut kun vuotavat lähes järjestään. Pähkäilen puun alla, pitäisikö minun jatkaa kävelyä vai odottaa sateen mahdollista taukoamista. Minulla on toki ollut sateenvarjo joskus 1990-luvun alussa, mutta se hukkui.

    Lopulta päätän, että koska sade jatkuu todennäköisesti koko conin ajan, minun ei kannata viettää sitä puun alla. Lähden nestemäistä sumua muistuttavaan ilmanalaan. Viiden minuutin kuluttua - kun olen jo läpimärkä - sade taukoaa. Eikä oikeastaan ala uudestaan koko conin aikana (varmistin sen ostamalla seuraavana päivänä sateenvarjon).

    Paitsi että olen märkä, totean olevani myös eksyksissä. Äkkiä aurinko kuitenkin murtautuu pilvimuurien läpi ja valaisee kultaisella hohteellaan SECCin tunnistettavan Armadillon eli Vyötiäisen. Jee! Tämä Meggerson-tyyppisellä hiukkaskondensaattorilla varustettu risteilijähän on muutaman vuorokauden kuluttua viemässä scifi-kansaa tutkailemaan maailmankaikkeuden ihmeitä.

    VESA SISÄTÖN VILLI ja KAUNIISTI KUVITETTU GLASGOW-RAPORTTI RÄJÄYTTÄÄ TAJUNNAN TÄHTIVAELTAJA 3/05:ssä.

    Grafiikka: Sami Saramäki WWW-toteutus: Kimmo Lehtonen 1999

     

    vanhat numerot palaute tilaus in english FINNCON Scifi-seura yleistä