03/05: Harry Harrison, John Varley, Caitlin R. Kiernan

  • Alkukuvat
  • Uutiskuvat
  • Jukka Halme: Lukemattomia kirjoja
  • Juha Ågren: Caitlin R. Kiernan - Kynnyksellä
  • Antikuvat
  • Sarjakuvat
  • Hannu Leskinen & Vesa Vitikainen: Kersantti Napalm - Viidakon värit
  • Haudan partaalta
  • Johanna Sinisalo: James Tiptree, Jr. -palkinnon kiitospuhe
  • Dvd-kuvat
  • Toni Jerrman: Harry Harrison - Sana yhä hallussa
  • Kutzpah
  • John Varley: Barbiemurhat
  • Vesa Sisättö: Interaction, Glasgow - Kännissä ulkomailla
  • Elokuvat
  • Toni Jerrman: Espoo Ciné 2005

    Kansi: Kimmo Isokoski

  •  

     
    Norman Spinrad on aina ollut kirjallisen kentän kapinallinen. Mies, joka on rohkeasti ottanut kantaa arkoihin asioihin niin romaaneissaan kuin esseissäänkin. Asimov’s Science Fiction -lehden huhti-toukokuun numerossa 2005 hän nostaa jälleen kissan pöydälle, kun pohtii kärjekkäästi scifi-kustantamisen ja markkinoinnin nykytilaa. Heti aluksi hän rusikoi englantilaisella kielialueella lisääntyvää käytäntöä, jossa kriitikoille ei viitsitä lähettää arvostelukappaleita sf-teoksista - mikä tietysti johtaa siihen, ettei niistä myöskään kirjoiteta missään.

    Tästä Spinrad pääsee toiseen huolestuttavaan trendiin, eli useiden asemansa vakiinnuttaneiden scifi-nimien vaikeuksiin saada kirjojaan ylipäätään julki. Erityisesti kirjallisesti ja älyllisesti kunnianhimoinen sf tuntuu yhä useammin päätyvän pienkustantajien talliin tai jäävän kokonaan julkaisematta - kun pokkarihyllyt samaan aikaan täyttyvät sadannen polven Tolkien-klooneista ja elokuva- sekä televisiosarjoihin pohjautuvista rumppahuteista. Tai sitten kirjat markkinoidaan jonain muuna kuin science fictionina.

    Onko tieteiskirjallisuus siis ajautumassa samaan tilaan kuin missä kauhu on kärvistellyt jo viimeiset kymmenen-viisitoista vuotta? Moni 1980-luvun lopulla ja vielä 1990-luvun alussakin hulppeita määriä myynyt kauhukirjailija on nyttemmin joutunut vaihtamaan genreä tai pistämään uudet teoksensa ulos äärimmäisen rajoitettuina erikoispainoksina. Esimerkinomaisesti voisi mainita vaikkapa brittiläisen Stephen Gallagherin, jonka 1980-luvun lopun romaanit olivat bestsellereitä ympäri maailman. Hänen uusin kirjansa, tämän syksyinen The Spirit Box saapuu puolestaan käsiimme Subterranean Pressin julkaisuna, jonka painos on kokonaista 750 kappaletta! Ja jotkut ex-myyntitykit joutuvat tyytymään vielä tätäkin pienempiin levikkilukuihin.

    Norman Spinradilla on myös omakohtaisia kokemuksia uudesta markkinatilanteesta. 1990-luvun alkupuolella hän kirjoitti lähes tuhatsivuisen romaanin He Walked Among Us, jota hän on joissain yhteyksissä kutsunut jopa uransa parhaaksi saavutukseksi. Kirja ei kuitenkaan kelvannut yhdellekään isommalle amerikkalaiselle kustantamolle, eikä Spinrad itse innostunut pienkustantamoiden tarjoamista alle tuhannen kappaleen painoksista. Niinpä romaani onkin saatavilla englanniksi ainoastaan tilausten perusteella printattavana versiona.

    Kohtelustaan suivaantuneena Spinrad on sittemmin kirjoittanut vain viihteellisiä historiallisia fantasioita, joilla pystyy hankkimaan edes jonkinlaisen elannon. Siitäkin huolimatta, että hän pitää juuri science fictionia antoisimpana ja tärkeimpänä kirjallisuudenlajina. ”Science fiction ei ole pelkästään visionääristä kirjallisuutta, joka parhaimmillaan ylittää sen yhteiskunnan rajat, jossa se on luotu. Se on myös käänteentekevää kirjallisuutta, joka pystyy - niin kuin se on aina toisinaan tehnyt - jopa edistämään noiden yhteiskuntien kehitystä.”

    Mutta entä itse He Walked Among Us -romaani? Vastaako se Spinradin esittämään haasteeseen? Onko kyseessä hukattu mahdollisuus mullistaa maailmaa?

    TONI JERRMANIN KUTZPAH PÄÄSEE VAUHTIIN TÄHTIVAELTAJA 3/05:ssä. Mukana NORMAN SPINRADIN ohessa STEVE AYLETT, STEPHEN BAXTER ja ROBERT REED.

    Grafiikka: Sami Saramäki WWW-toteutus: Kimmo Lehtonen 1999

     

    vanhat numerot palaute tilaus in english FINNCON Scifi-seura yleistä