|
Digitaaliset
kuvalevyt eli DVD:t tekevät vihdoinkin laajempaa tuloaan
myös Suomen markkinoille. Perinteisten VHS-videoiden
kuihtumista ennustellaan ja CD-levyn näköisten
DVD-elokuvien oletetaan lähivuosina valloittavan ainakin
jokaisen vähänkään leffoista kiinnostuneen
harrastajan sydämen. Onhan tarjolla täydellistä
kuvaa ja ääntä, ikuista kestävyyttä
sekä kasapäin ylimääräisiä
lisukkeita ja toimintoja. Mutta tilanne ei välttämättä
olekaan aivan niin yksinkertainen ja ruusuinen kuin mainosmiehet
antavat ymmärtää.
Tähtivaeltajassa
1/97 varoittelin tuolloin käynnistymäisillään
olleen DVD-vallankumouksen varjopuolista. Artikkelin otsikko
'Tuoko DVD sensuurin takaisin?' tuntuu nyt, kaksi ja puoli
vuotta myöhemmin, lievästi sanoen hassunkuriselta
- eihän sensuuri ole tällä välin minnekään
edes mennyt!
Kun tuolloin vielä kuviteltiin, että Suomen täyskaheli
videosensuuri olisi ollut historiaa jo tämän vuoden
alusta lukien, on lakimuutos edelleenkin vain valmisteilla
(tosin mahdollisesti tulossa eduskuntakäsittelyyn vielä
ennen vuoden loppua).
Näkymät ovat kuitenkin synkät. Saatuaan tietää
uudesta, varsin fiksun tuntuisesta lakimuutoksesta, MTV3
käynnisti sitä vastustavan populistisen kampanjan,
jossa kysyttiin tavallisilta kansalaisilta 'tarvitseeko
mielestäsi raaka porno ja väkivalta vapauttaa?'.
Vastauksen näin johdattelevaan lausuntoon nyt tietää
tietysti kysymättäkin. Myös valtaosa puolueiden
eduskuntaryhmien johtajista on ollut uudistusta vastaan,
sen sisällöstä mitään ymmärtämättä.
MTV3 pyrkii siis säilyttämään erikoisoikeutensa
esittää K18-elokuvia mustamaalaamalla videolain
muutossuunnitelmia jo etukäteen. Mutta mikä merkitys
videolain muutoksella tosiasiallisesti olisi, jos vauhtiin
pääsemässä oleva DVD-formaatti lopulta
saa jalansijaa?
Samalla kun pohditaan tuota kysymystä, käydään
läpi vuoden 1997 alun artikkelia ja katsotaan, millä
tavoin siinä maalaillut uhkakuvat ovat tähän
mennessä toteutuneet. Osa silloisista peloista kun
näyttää osoittautuneen täysin aiheettomiksi
- ja osa valitettavan aiheellisiksi.
DVD:n tekninen laatu
Vuoden 1997 alussa
en lainkaan osannut aavistaa, että DVD:n tekninen laatu
voisi olla jotakin muuta kuin täydellistä. Tällä
alueella standardi on kuitenkin tuonut odottamattomia pikkuharmeja.
Lopullinen kuvanlaatu näet riippuu monesta tekijästä,
eikä se suinkaan aina ole studiotasoinen, vaikka mainoksissa
niin väitetäänkin.
Suoraan datavirran kokoon liittyvien ongelmien lisäksi
ainakin Buena Vistan ensimmäisissä Eurooppa-levyissä
esiintyi paljon kuvan häntimistä sekä etenkin
pikselöitymistä: Crimson Tiden vedenalaiskohtauksissa
meri on yhtä neliömäistä pikselipuuroa,
jonka jatkuva liike vetää silmää puoleensa
- katselukokemus on siis mahdollisimman epämiellyttävä.
Kolmas tekninen puute, johon myös toisinaan törmää,
on harsoilmiö: kuvassa näyttää olevan
ikään kuin likainen harso katsojan ja tapahtumien
välissä.
Amerikkalaisetkaan julkaisut eivät ole immuuneja näille
ongelmille. Hyviä esimerkkejä tästä
ovat ainakin jenkkiversiot elokuvista Scarface ja Hitcher
sekä Hunt for Red Octoberin ensimmäinen kerros.
Viimeksi mainitussa kuva on todella onneton noin puoleen
väliin saakka, mutta kun siirrytään levyn
toiselle kerrokselle, kaikki ikään kuin kirkastuu!
Lisää
DVD-asiaa (mm. aluekoodeista, sensuurista, äänijärjestelmistä,
teknisestä laadusta jne) voit lukea Tähtivaeltaja
3/99:n artikkelista by Jukka Halttunen.
|
