|
Universumin rakentaminen
on yksi scifin tärkeimmistä elementeistä.
Usein kirjat onnistuvat tai epäonnistuvat sen perusteella,
miten tarinan maailma on rakennettu. Juoni, henkilöhahmot
ja yksittäiset miljööt toimivat vain, jos
lukija pystyy eläytymään ympäristöön,
johon ne on sijoitettu. Joskus pelkkä hyvin luotu maailma
riittää vangitsemaan lukijan mielenkiinnon.
Kiehtovan universumin luomisen ei pitäisi olla ahkeralle
kirjailijalle mikään ongelma, mutta siinäkin
voi helposti epäonnistua. Yksinkertaisin tapa mennä
metsään on täyttää maailma kliseillä
ja toivoa, etteivät lukijat huomaa mitään.
Toinen on takertua yhteen ideaan ja jankuttaa sitä
tarinan alusta loppuun. Kolmas virhe on aliarvioida lukijaa
ja selittää aivan kaikkea aivan liikaa. Huonoja
esimerkkejä on olemassa vähintään yhtä
paljon kuin hyviäkin.
Scifin historia on täynnä omaa luokkaansa olevia
universumisteja. Burroughsin Mars-kirjat ovat jääneet
joka pojan mieliin juuri kiehtovan kokonaisuutensa ansiosta,
eivät niinkään uskottavien henkilöidensä
takia. Tolkienin ja Howardin kautta maailmojenrakennus tuli
myös fantasiakirjallisuuteen, jossa se elää
edelleen vahvana.
Uudemman sukupolven kirjailijoista onnistuneina universumisteina
tulee mieleen Dan Simmons, jonka Hyperion on oppikirjaesimerkki
totaalisesta maailmasta, sekä Iain M. Banks, jonka
Culture on yksi suurimman skaalan mukaan rakennetuista scifi-maailmoista.
Tähän Kutzpahiin olen kerännyt muutamia tuoreempia
esimerkkejä hienoista kirjallisista universumeista.
John Varleyn
Eight Worlds -maailma on onnistunut utopia. Tähän
tulevaisuuteen, jossa ihmiskunta on karkotettu Maasta, sijoittuu
myös Varleyn uusin romaani Golden Globe.
Varleyn taito universumistina perustuu siihen, ettei hän
koskaan kuvaa normaalia elämää täydellisessä
maailmassa. Hän kuvaa sopeutumattomia yksilöitä,
jotka elävät yhteiskunnan laitamilla tai sen ulkopuolella.
Näin tarinoihin saadaan etäisyyttä, johon
lukijan on helppo samaistua, ja siksi Varleyn utopia toimii.
Golden Globe on tarina Peter Panista, joka haluaa kasvaa
aikuiseksi. Kirjan päähenkilö ja minä-kertoja
on Sparky Valentine, klassisen teatterikoulutuksen saanut
näyttelijä, joka aloittaa uransa lasten tv-sarjan
vekkulina sankarina. Sparkyyn tutustutaan Kharonissa, Neptunuksen
kuussa, jossa hänellä on samassa esityksessä
sekä Mercution että Julian rooli.
Tästä alkaa seikkailu, jossa lukija seuraa takaa-ajetun
Sparkyn matkaa aurinkokunnan halki kohti Kuuta. Sparky ei
luonnollisestikaan siirry aivan normaalisti avaruusjahdilla
paikasta A paikkaan B. Ei, vaan hän hankkii kyytejä
esittämällä fiksun koiransa kanssa nukketeatteria,
piiloutumalla ihmeelliseen matka-arkkuunsa sekä kaappaamalla
aurinkokunnan ylellisimmän huvialuksen. Samalla hän
kohtaa niin ihmisiä, jotka eivät elä normien
mukaan, kuin Kharonin mafian palkkaamia murhaajiakin, jotka
palaavat yhä uudestaan ja uudestaan hänen kintereilleen.
Matkan aikana lukijalle paljastuu pala palalta myös
Sparkyn menneisyys. Muun muassa se, että hän on
yksi maailman rikkaimmista ja uransa huippuaikoina myös
tunnetuimmista ihmisistä, joka nyttemmin kiertää
aurinkokuntaa näyttelemällä milloin milläkin
salanimellä. Hänen menneisyydessään
on jokin salaisuus, joka Varleylle tyypillisellä tavalla
pysyy kutkuttavana arvoituksena aina tarinan loppuun asti.
Kuten odottaa saattaa, Varley ei taaskaan petä. Hän
luo tarinansa ainutlaatuisen tarkasti sekä tasapainoilee
hienosti toiminnan ja filosofoinnin välillä -
ja tämänkin kirjan jälkeen lukija jää
himoamaan lisää. Varleyn maailma on yksinkertaisesti
niin kiehtova ja todentuntuinen, ettei paatuneinkaan scifi-harrastaja
voi olla jäämättä sen lumoihin. Universumisteista
Varley on aikamme kiistaton ykkönen.
Bruce Sterling
taas on hyvä osoitus siitä, kuinka kovan luokan
kirjailijakin voi kompastella maailmansa luomisessa. Esimerkiksi
viitisen vuotta sitten ilmestynyt Heavy Weather epäonnistui
siksi, että sen maailma on tylsä, sekava ja paikoin
yliselitetty.
Aivan toisenlainen on Sterlingin uusin teos, Distractions,
joka sekin sijoittuu lähitulevaisuuden Yhdysvaltoihin.
Tällä kertaa Sterling on kuitenkin paneutunut
miljööseensä huolella.
Kimmo Lehtosen
tuoreita scifi-uutuuksia esittelevä Kutzpah jatkuu
Tähtivaeltaja 3/99:ssä.
|
