|
Kun jokin fantasiakirjasarja
myy vuodesta toiseen paremmin kuin useimmat, saa jäljittelijöitä
ja
kateellisia vihaajia enemmän kuin monilla kilpailijoillaan
on kannattajia (eikä asialla ole
Tolkienin perikunta), asiaan on syytä perehtyä
Tähtivaeltajan sivuilla.
Tarkoituksella harhaanjohdettuja lukijoita kehotetaan pahoinvoinnista
huolimatta jatkamaan, vaikka juuri nyt paljastuu, että
kyseinen fantasiamaailma on lähtöisin roolipelistä.
Ei, en aio käsitellä Dungeons and Dragons -perhettä
reiluine ja tyhmine barbaaritaistelijoineen tai kaoottisneutraaleine
puolihaltiavarasillusionisteineen. Minua kiinnostaa enemmän
todellinen maailma, maailma jossa hyvätkin ovat melko
pahoja, lohikäärmeitä ei juuri ole ollut
olemassakaan, vampyyrit pakoilevat ihmisiä ja ihmissusia
ei erota naapurista kulmakarvojen perusteella.
White Wolfin World of Darkness on juuri tällainen vaihtoehtoinen
todellisuus. Tämä 'Pimeyden maailma' eroaa kovin
vähän planeettamme oikeasta historiasta, paitsi
milloin tekijät ovat ymmärtäneet todellisuuden
väärin tai halunneet ottaa vaikkapa inkvisitiosta
tai toisesta maailmansodasta jotain mehukkaampaa irti. Koko
joukko eri kansojen mytologioita on tietysti tavalla tai
toisella totta. Tuhansia sivuja osin ristiriitaista materiaalia
vampyyrien, ihmissusien ja maagien tekemisistä Eedenistä
maailmanloppuun. Tulkittavaa riittää kuin Raamatussa
ikään, aikoi tässä maailmassa sitten
pelata tai kirjoittaa siihen sijoittuvaa fiktiota. Aloitetaan.
Kun Kain Abelin
tappoi
White Wolf Inc.
julkaisi Vampire: The Masquerade -roolipelin noin vuonna
1991 (kirjoittaja on viettänyt tuon ajan toisessa tasku-universumissa,
joten artikkelin vuosiluvut ovat osin hiukan imaginaarisia).
Vampyyrit ovat todellisia. Nämä ikuiseen pimeyteen
tuomitut saalistajat ja ihmiskarjan hyväksikäyttäjät
joutuvat nykypäivänä kuitenkin elämään
piilossa ja naamioitumaan ihmiskunnalta. Valtaväestö
ei ole enää vuosisatoihin uskonut yliluonnolliseen,
eikä aktiivisesti jahdannut yön lapsia. Koko tilanne
on vampyyrien itsensä tekemä vastahakoinen päätös,
sillä kirkon ja muiden ilonpilaajien vastarinta kävi
koko lajille vaaralliseksi joskus mukavan synkeän keskiajan
jälkeen. Tämä ei tietenkään estä
vanhoja vampyyreitä manipuloimasta poliitikkojen ja
kauppiaiden vähäisiä hengenlahjoja haluamiinsa
suuntiin, eikä vielä vanhempia vampyyreja ohjailemasta
nuorempiaan sotkemaan toistensa bisneksiä. Maapallo
pyörii ja historia muovautuu vanhusten sekavien päämäärien
törmäillessä toisiinsa.
Tämä toisten kaltaistensa ohjailemisella käytävä
pyhä sota on perusta Vampiren maailmaan sijoittuvalle
keräilykorttipelille, joka julkaistiin vuonna 1994
nimellä Jyhad. Silloinkin markkinoita hallinnut keräilykorttipelien
isä ja äiti, Magic the Gathering ei tosin saanut
vampyyreiltä kyytiä, mutta on tälle alan
pioneeria monimutkaisemmallekin valtataistelulle koko joukko
kannattajia riittänyt. Nykyään korttipeli
kulkee nimellä Vampire: The Eternal Struggle.
Vampire-roolipeli on 'storytelling game of personal horror',
eli kauniina ajatuksena on se, että pelaajat ovat pelinjohtajan
mukana tarinassa, joka etenee synkästä ja vaarallisesta
maailmasta huolimatta niin, että pelaajat viihtyvät,
vaikka hahmot voivatkin olla tuhon partaalla. Visuaalisesti
näyttävä tai tarinan kannalta looginen ratkaisu
ohittaa mekaanisen nopanheittelyn. Sääntöjä
on rutkasti eri tilanteisiin, mutta niistä sopii joustaa,
kun tarina sitä vaatii. Tärkeintä on pelata,
viihtyä ja eläytyä. (Olen itse asiassa sitä
mieltä, että tämän pitäisi päteä
kaikkeen roolipelaamiseen...)
Jotkut väittävät, että Kain oli ensimmäinen
vampyyri, tuomittu veljensä murhan takia vaeltamaan
yössä ikuisesti. Hänen verensä perilliset
ovat sukupolvi sukupolvelta heikompia kainiitteja, viimeiset
generaatiot jo niin lähellä tavallista kuolevaista,
etteivät pysty edes lisääntymään.
Monet välttelevät pahaenteiseltä kalskahtavia
nimiä vielä enemmän ja kutsuvat kohtalotovereitaan
vain kaltaisikseen (kindred). Tiettävästi kaikkein
varhaisimpien sukupolvien kainiitit, ne joita pidetään
eri klaanien perustajina, ovat joko tuhoutuneet tai kenties
makaavat maan sisässä odottamassa sopivaa hetkeä
herätä ja syödä muut suihinsa. Voit
valita, pelkäätkö tulevaa hysteerisesti,
koitatko tasoitella kaikkein vanhimmille tietä oman
pelastuksen toivossa, liitytkö niihin, jotka koittavat
etsiä ja tuhota nämä nukkuvat pedot, vai
jätätkö mokomat akkojen höpinät
heikkopäisten murehdittavaksi. Useimmiten pääset
kuitenkin pelaamaan nimenomaan niitä melko lailla nuorimpia
ja heikoimpia kaltaisia, joilla ei yksin ole paljonkaan
käsitystä asioista saati valtaa isoihin kuvioihin.
Päätettäväksesi jää, millä
tavoin ja kuinka paljon elämää tuhoat, jotta
itse voit jatkaa kuolemanjälkeistä olemassaoloasi.
Ari Veintien
tuhottoman laaja World of Darkness -artikkeli vampyyreineen,
ihmissusineen, maageineen etc jatkuu Tähtivaeltaja
3/99:ssä.
|
