FARSCAPE ETC. 4/2000

  • Alkukuvat
  • Uutiskuvat
  • Fantasiaa niin että hitaampaa heikottaa - Jukka Halme
  • Antikuvat
  • Farscape Tähtimatkailun uusi sukupolvi - Toni Jerrman
  • Kutzpah - Anetta Meriranta
  • DVD-kuvat
  • Kalkkunalla on asiaa - Valto Vuorio
  • Kun sankarit laulavat - koko maailma kauhistuu Osa 1: Don Adamsista Lancelot Linkiin Pekka Manninen
  • Elokuvat
  • Kansi: Pasi Juhola
  •  

     
    Karvat
    (Suomi, 1974, mv)

    Ohjaus: Seppo Huunonen
    Ohjaajan assistentti: Anssi Mänttäri
    Käsikirjoitus: Seppo Huunonen - Lionell Whiten romaanin pohjalta
    Pääosissa: Mikko Majanlahti, Arja Virtanen, Eeki Mantere (Viktor Kallborek), Ritva Oksanen.

    ”Karvat on kertomus pienestä miehestä. Tällä pienellä miehellä on hyvännäköinen vaimo, siedettäviä lapsia, kallis koti ja ikävystyttävä joukko ystäviä - lyhyesti sanottuna kaikki on niinkuin pitääkin. Mutta pieni mies ajattelee, että elämällä pitäisi olla jotain muutakin tarjottavana.

    Sitten eräänä yönä...”

    ”Karvat väristen me liikutaan ja kohta hirressä kiikutaan!” laulaa Ritva Oksanen tämän vähälle huomiolle jääneen kotimaisen elokuvaklassikon tunnarissa.

    Karvat on hyvin osuva nimi tälle leffalle, jossa juuri kyseiset ruumiinulokkeet pistävät Mikko Majanlahden esittämän päähenkilön, Pekka Halmeen, elämän mullin mallin. Pekka näet sekoaa lapsenvahtineito Marian kainalokarvoista niin pahasti, että siltä tieltä ei ole paluuta. Yleisimmät luonnehdinnat, mitä Pekka tytöstä filmin aikana kähisee, ovat ”Karrrvat!” ja ”Herrrkkuperrrse!”.

    Järjellistä sisältöä elokuvaan ei ole pahemmin jaksettu lusikoida, mutta tarjolla on sitäkin enemmän surrealistisia juonenkäänteitä, paljasta pintaa sekä suomalaisessa leffamaailmassa harvoin nähtyä veristä väkivaltaa (elokuva siunattiinkin aikoinaan K18-leimalla). Lisää hupia irtoaa 1970-luvun ikonien valtaisasta vyörytyksestä: on aikakautensa kajahtanutta muotia niin asusteiden kuin asuntojenkin puolella, sliizejä bileitä sekä sen hetkisiä isompia ja pienempiä julkkuja (näe Viktor Kallborekin full frontal!). Pikanttina lisänä jo muutenkin oudossa henkilögalleriassa ovat naismafioso ja gangsterikääpiö (ilmeisesti näyttelijäluettelosta löytyvä Pikku-Kalle Hydén -niminen persoona).

    Tarina käynnistyy ystäväperheiden juhliinlähdöllä. Halmeiden kotona vähän toikkaroidaan, ja lapsenvahti pääsee esittelemään kainalokarvoitustaan paitaa riisuessaan. Bileissä sitten tietty ryypätään, kähmitään ja pompitaan alasti uima-altaalla. P. Halme on kuitenkin läpeensä kyllästynyt niin juhliin kuin elämäänsäkin, joten perhe häipyy paikalta. Kotiin päästyä vaimo kehottaa Pekkaa kuskaamaan lapsenvahdin tämän himaan. Autossa istuva Pekka kääntyy kohti katsojaa ja toteaa: ”Tämä oli viimeinen kerta kun näin hänet.”

    Automatkalla Maria pitää Pekalle saarnan työttömyydestä, yksinäisyydestä ja siitä, kuinka kukaan ei ymmärrä Pekkaa... Mihin miehemme toteaa useaan otteeseen: ”Voi hyvä humala!” Tytön kämpillä päädytään tyypilliseen ratkaisuun: ryypätään, tanssitaan, ryypätään vähän lisää ja naidaan. Tuo seksikohtaus on toteutettu parhaalla mahdollisella maulla eli esittelemällä kahta toisiinsa kietoutuvaa nenäliinaa, joiden olisi ilmeisesti tarkoitus markkeerata lakanoita. Ääniraidalta kuuluu huohotusta, kikatusta ja murinaa.

    Aamulla Pekka herää todelliseen yllätykseen: olohuoneen sohvalla makaa miehen ruumis puukko mahassaan ja keittiön pöydällä jököttää salkullinen rahaa. Paikalle saapuu omilla (!) avaimillaan myös Pekan ystävä, jonka Maria tyrmää silitysraudalla. Sitten pariskunta pakenee Espanjaan...

    VALTO VUORION HULVATON KALKKUNA-ESITTELY JATKUU TÄHTIVAELTAJA 4/2000:ssa. TÄTÄ ET HALUA MISSATA!

    Grafiikka: Sami Saramäki WWW-toteutus: Kimmo Lehtonen 1999

     

    vanhat numerot palaute tilaus in english FINNCON Scifi-seura yleistä