Karvat
(Suomi, 1974, mv)
Ohjaus: Seppo Huunonen
Ohjaajan assistentti: Anssi Mänttäri
Käsikirjoitus: Seppo Huunonen - Lionell Whiten romaanin
pohjalta
Pääosissa: Mikko Majanlahti, Arja Virtanen, Eeki
Mantere (Viktor Kallborek), Ritva Oksanen.
”Karvat on kertomus pienestä miehestä. Tällä
pienellä miehellä on hyvännäköinen
vaimo, siedettäviä lapsia, kallis koti ja ikävystyttävä
joukko ystäviä - lyhyesti sanottuna kaikki on
niinkuin pitääkin. Mutta pieni mies ajattelee,
että elämällä pitäisi olla jotain
muutakin tarjottavana.
Sitten eräänä yönä...”
”Karvat väristen me liikutaan ja kohta hirressä
kiikutaan!” laulaa Ritva Oksanen tämän vähälle
huomiolle jääneen kotimaisen elokuvaklassikon
tunnarissa.
Karvat on hyvin osuva nimi tälle leffalle, jossa juuri
kyseiset ruumiinulokkeet pistävät Mikko Majanlahden
esittämän päähenkilön, Pekka Halmeen,
elämän mullin mallin. Pekka näet sekoaa lapsenvahtineito
Marian kainalokarvoista niin pahasti, että siltä
tieltä ei ole paluuta. Yleisimmät luonnehdinnat,
mitä Pekka tytöstä filmin aikana kähisee,
ovat ”Karrrvat!” ja ”Herrrkkuperrrse!”.
Järjellistä sisältöä elokuvaan
ei ole pahemmin jaksettu lusikoida, mutta tarjolla on sitäkin
enemmän surrealistisia juonenkäänteitä,
paljasta pintaa sekä suomalaisessa leffamaailmassa
harvoin nähtyä veristä väkivaltaa (elokuva
siunattiinkin aikoinaan K18-leimalla). Lisää hupia
irtoaa 1970-luvun ikonien valtaisasta vyörytyksestä:
on aikakautensa kajahtanutta muotia niin asusteiden kuin
asuntojenkin puolella, sliizejä bileitä sekä
sen hetkisiä isompia ja pienempiä julkkuja (näe
Viktor Kallborekin full frontal!). Pikanttina lisänä
jo muutenkin oudossa henkilögalleriassa ovat naismafioso
ja gangsterikääpiö (ilmeisesti näyttelijäluettelosta
löytyvä Pikku-Kalle Hydén -niminen persoona).
Tarina käynnistyy ystäväperheiden juhliinlähdöllä.
Halmeiden kotona vähän toikkaroidaan, ja lapsenvahti
pääsee esittelemään kainalokarvoitustaan
paitaa riisuessaan. Bileissä sitten tietty ryypätään,
kähmitään ja pompitaan alasti uima-altaalla.
P. Halme on kuitenkin läpeensä kyllästynyt
niin juhliin kuin elämäänsäkin, joten
perhe häipyy paikalta. Kotiin päästyä
vaimo kehottaa Pekkaa kuskaamaan lapsenvahdin tämän
himaan. Autossa istuva Pekka kääntyy kohti katsojaa
ja toteaa: ”Tämä oli viimeinen kerta kun
näin hänet.”
Automatkalla Maria pitää Pekalle saarnan työttömyydestä,
yksinäisyydestä ja siitä, kuinka kukaan ei
ymmärrä Pekkaa... Mihin miehemme toteaa useaan
otteeseen: ”Voi hyvä humala!” Tytön
kämpillä päädytään tyypilliseen
ratkaisuun: ryypätään, tanssitaan, ryypätään
vähän lisää ja naidaan. Tuo seksikohtaus
on toteutettu parhaalla mahdollisella maulla eli esittelemällä
kahta toisiinsa kietoutuvaa nenäliinaa, joiden olisi
ilmeisesti tarkoitus markkeerata lakanoita. Ääniraidalta
kuuluu huohotusta, kikatusta ja murinaa.
Aamulla Pekka herää todelliseen yllätykseen:
olohuoneen sohvalla makaa miehen ruumis puukko mahassaan
ja keittiön pöydällä jököttää
salkullinen rahaa. Paikalle saapuu omilla (!) avaimillaan
myös Pekan ystävä, jonka Maria tyrmää
silitysraudalla. Sitten pariskunta pakenee Espanjaan...
VALTO VUORION HULVATON KALKKUNA-ESITTELY JATKUU
TÄHTIVAELTAJA 4/2000:ssa. TÄTÄ ET HALUA MISSATA!
|
