6th Day
-Kuudes päivä
Lähitulevaisuudessa, pikemmin kuin uskotkaan: automaattiohjauksella
varustetut autot osaavat ajaa itsekseen, älykkäät
jääkaapit huomauttavat maidon käydessä
vähiin, nachoille maistuvat geenimuokatut banaanit
ovat arkea, Microsoft haluaisi ostaa yhden USA:n osavaltioista
ja RePet-liikkeet kloonaavat kuolleen lemmikkisi hetkessä
entistä ehommaksi. Ihmiskloonaus ja sen tutkiminen
on kuitenkin kielletty suoraan raamattuun viittaavalla kuudennen
päivän lailla. Mikä ei ole tietenkään
estänyt manipuloivaa ja rahassa kylpevää
suurliikemiestä kehittelemästä salassa tätä
teknologiaa.
Tästä premissistä käynnistyy Arnold
Schwarzeneggerin uusin elokuva 6th Day. Ja vaikka kyseessä
ei olekaan mikään maailmoja mullistava leffa,
on Kuudes päivä silti parasta, mitä Arska
on vuosiin tehnyt. Teoksen maailmaan on jaksettu upottaa
monia kivoja pikku yksityiskohtia eivätkä toimintakohtauksetkaan
ole sitä kaikkein tavanomaisimmin kirjoitettua pakkopullaa.
Myös Roger Spottiswooden ohjaus skulaa ihan mukavasti.
Lisäksi pikakloonaustekniikasta on saatu irti kelpoa
hubaa: ei auta vaikka pahikset lahtaisi kuinka monta kertaa,
parin tunnin päästä he ovat taas kintereillä
- tosin valitellen haamukipujaan (”Rintakehääni
ahdistaa aivan kuin joku olisi ajanut autolla päältäni...”)
tai jatkuvasti toistuvia kampaamolaskujaan.
Itse juonessa Schwarzenegger esittää onnellista
perhe-elämää viettävää helikopterilentäjää,
joka saapuu päivän työrupeaman jälkeen
kotiinsa vain huomatakseen, että paikalla jo onkin
joku aivan hänen itsensä näköinen ja
tapainen hemmo. Ennen kuin Arska ehtii astua ovesta sisään
hänen kimppuunsa käyvät pahikset, jotka ilmoittavat,
että nyt on käynyt pieni erehdys ja hänet
on siitä hyvästä lahdattava. Alkaa takaa-ajojen
ja taisteluiden sarja, joiden kautta miekkosellemme viimein
paljastuu tilanteen koko karmeus. Mutta kuten tunnettua,
Arnoldia eivät iisisti pysäytä edes loputtomasti
uusiutuvien tappajien armeija, joten pian onkin bisnespomon
vuoro kusta pöksyihinsä. ”I might be back!”
Kuudes päivä on huolella tehty, viihdyttävä
ja hauskakin pläjäys, joka tarjoaa muun mukavan
ohessa kaksi Arskaa yhden hinnalla!
Toni Jerrman
Bedazzled
-Pyörryksissä
Alunperin 1960-lukulaisesta, Peter Cookin ja Dudley Mooren
tähdittämästä Saatana-komediasta on
nyt tehty uusi versio. Miksi? on kysymys, joka herää
ensimmäisenä mieleen.
Brendan Fraser esittää pateettista nörttiä,
joka on ihastunut työpaikkansa kaunottareen. Vastarakkaudesta
ei tavallisin menetelmin ole toivoakaan, sillä Fraserin
surkeaa roolihahmoa karttavat aivan kaikki maailmankaikkeuden
henkilöt. Kunnes kuvioihin ilmaantuu Elizabeth Hurleyn
näyttelemä päällekäyvä Paholainen.
Hän lupaa Brenkulle seitsemän toivetta palkkioksi
tämän sielusta. Loputtomiin venytetyn ”en
usko, että olet Piru” -vääntelyn jälkeen
nimi saadaan vihdoin sopimuspaperiin ja elokuva käyntiin.
Kuten arvata saattaa, toiveet vinksahtavat toinen toistaan
kierommin tavoin pieleen. Näissä osioissa leffa
on kekseliäimmillään ja hommasta saadaan
väliin osuvaakin satiiria irti - esim. Fraser rikkaana
eteläamerikkalaisena tilanomistajana on vallan mainiota
pilaa maanosan saippuasarjoista. Valitettavan usein mennään
kuitenkin siitä, mistä aita on matalin. Opetus
on tietysti se, että ansaitsematta saatu raha, ulkonäkö
tai älykkyys ei tuo onnea mukanaan. Kaikki nämä
kokemukset auttavat silti lopulta Brenkkua löytämään
elämänsä suunnan. Ja pälä pälä
pälä...
Liz Hurley on jatkuvasti asuaan vaihtavana ja sääriään
vilauttelevana Paholaisena kuumaa katsottavaa. Näyttelijänä
hän on kuitenkin heikkolahjainen, joten aina kun hän
avaa suunsa, katsoja kiemurtelee tuolillaan häpeästä.
Brendan Fraser pärjää huomattavasti paremmin.
Hän pääsee esittämään useita
toisistaan poikkeavia hahmoja ja vetää kaikki
roolit läpi ilkikurisen liioitellusti mutta silti toimivasti.
Sääli vain, että hahmoille kirjoitettu huumori
on lähes järjestään alakoulutasoista.
Bedazzled on mitätön ja tarkoitukseton leffa,
joka episodimaisen rakenteensakin puolesta sopisi paremmin
tv-sarjaksi kuin elokuvateattereiden kankaalle.
Toni Jerrman
LEFFA-ARVOSTELUT JATKUVAT TÄHTIVAELTAJA
4/2000:ssa.
|
