"Pohjimmiltaan kaikki, mitä kirjailijoista tarvitsee tietää, löytyy heidän kirjoistaan. Se, mitä minä olen, on kirjoissani. Se, että olen amerikkalainen, joka on asunut suurimman osan elämästään Euroopassa, ja että kirjoitan outoja tarinoita, joissa koirat puhuvat ja lapset lentävät, on vähemmän tärkeää kuin se, mitä lukijat saavat irti kirjoistani. Jos siis haluat tutustua minuun, pyydän, että tartut johonkin kirjaani ja luet siitä 50 sivua - jos sen jälkeen haluat vielä jatkaa, niin tervetuloa maailmaani, ja jos et, niin heido."

Viime kesäisen Finnconin pääkunniavieraana loisti Itävallassa asuva jenkkikirjailija Jonathan Carroll. Hän on kerännyt maagisen omaperäisillä kirjoillaan uskollisia faneja ympäri maailman, ja Suomen vierailun myötä lukijakunta kasvoi varmasti jälleen useammalla sadalla ihmisellä.

Tähtivaeltajassa on Carrollin teemoja ja tuotantoa käsitelty jo pariinkin otteeseen (ks. 3/94 & 2/01), joten kun nyt aukeni erinomainen tilaisuus haastatella miestä itseään, ei mahdollisuutta toki sopinut jättää käyttämättä. Kiehtovista tarinoistaan tuttu kirjailija ei mielellään paistattele julkisuuden valokeilassa, mutta kysymyksiin hän vastasi avoimen rennosti ja väliin hyvinkin innostuneesti - osaten myös näpäyttää ärtyneen kommentin, mikäli oli eri mieltä kirjojensa tulkinnasta.

Koirat, ja erityisesti pitbullterrierit, ovat nousseet lähes tavaramerkiksesi. Et ole kuitenkaan tyytynyt ihan tavallisiin koiriin, sillä kirjoissasi nämä koirat usein myös puhuvat. Miksi käytät juuri puhuvia koiria?

Koska tapanani on käsitellä elämän normaaleja asioita muuttamalla ne epänormaaleiksi. Niin että ne ovat osin tunnistettavia, mutta niissä piilee myös taianomainen elementti, joka järkyttää lukijaa. En käytä kirjoissani avaruusaluksia vaan puhuvia koiria. Kyseessä on yllättäen kirjaan ilmestyvä tuore näkökanta, joka toivottavasti herättää lukijan ja saa hänen ajatuksensa kääntymään tavallisesta poikkeaville urille.

Yhdistät tarinoissasi fantastisia aineksia erittäin realistisesti kuvattuihin henkilöihin, tunteisiin ja vastaaviin. Kuinka päädyit tällaiseen erilaisten genrejen yhdistelmään?

Kirjoitan asioista, jotka tempaisevat minut mukaansa. Tarina saattaa olla kulkemassa johonkin suuntaan, mutta mikäli mieleeni juolahtaa yhtäkkiä tehdä täyskäännös, niin sen myös teen. Luotan kirjailijanvaistooni sen verran, että uskon tuon kiepsautuksen toimivan. Oli kyseessä sitten vaikka se, että päähenkilö astuu alakertaan ja kohtaa oman seitsentoistakesäisen itsensä tai puhuvan koiran tai oikeastaan mitä vain. Olen toiminut näin aina Land of Laughsista asti. Mitä tahansa vaistoni sanookaan, niin tottelen sitä, en koskaan jarruttele tyyliin "Ei, ei, tuota en kyllä kokeile".

Käytät kirjoissasi myös paljon uskonnollisia ja yliluonnollisia elementtejä. Miksi pidät niitä niin tärkeinä tarinan kertomisen kannalta?

Tässä palataan taas tuohon herättämis-aspektiin. Haluan, että ihmiset heittävät kirjaa lukiessaan volttia, paukauttavat päänsä taaksepäin huudahtaen: "Mitä ihmettä!" Pidän siitä ajatuksesta. Yleensä kirjoja lukiessa tuudittautuu eräänlaiseen kaavaan, ja tämän turvallisuuden tunteen haluan rikkoa. Eräs ystäväni totesi kerran, että siinä missä jotkut kirjailijat tavoittelevat lukijan aivoja, toiset mahoja, minä pyrin "Häh!"-reaktioon. Rakastin Hiipivä tiikeri, piilotettu lohikäärme -elokuvassa kohtausta, jossa hahmot ensi kertaa juoksevat ylös seinää, olin ihan "Wau!". Mikäli voin antaa tuon saman kokemuksen lukijoilleni, olen tyytyväinen.

Kirjoissasi esiintyy usein taikuutta. Uskotko, että magiaa on todella olemassa vai onko kyseessä asia, jonka me ihmiset tuomme maailmaan rakkauden ja toisista välittämisen kautta?

Kyllä maailmassa on taikuutta, vaikka emme usein sitä huomaakaan, koska se on liian maanläheistä. Ihmiset olettavat, että taikuus on jotain räiskyvää, kuten ihmeitä tekevät henkiolennot tai lentävät lehmät, mutta näin asia ei ole. Todellista taikuutta on se tunne, kun rakastut ensi kertaa tai kun sinulle tapahtuu jotain hienoa aivan yllättäen. Se ihana ja hullaannuttava tunne, joka näistä seuraa. Mikä voisi olla sen taianomaisempaa?!

Fantastisten elementtien ohessa kirjojesi keskeisin painotus tuntuu olevan juuri rakkaudessa ja laajemminkin elämässä ja kuolemassa. Ovatko nämä mielestäsi ihmiselämän tärkeimmät asiat?

Ovat todellakin. Ja hän, joka sen unohtaa, voi varautua shokkiin. Liian moni ihminen elää elämänsä kuin unissakävelijä, he vain toistavat monotonisesti tiettyä kaavaa, syövät, käyvät töissä, nukkuvat ja katsovat televisiota - ja sitten se kaikki on yllättäen ohi. Jokaisella ihmisellä olisi velvollisuus ajatella näitä asioita ja pohtia, mikä hänen asemansa elämän suuressa mosaiikissa on. Mikä on tämän kaiken tarkoitus - ja tällä en tarkoita jumalia ja muita - vaan mikä on kaiken tarkoitus juuri hänelle. Mitä olet oppinut? Mihin olet matkalla? Mitä haluat elämältä? Kuinka voit auttaa muita? Ja niin edelleen. Jos käytät vähänkin aikaa näiden asioiden pohtimiseen, elämäsi on entistä rikkaampi. Saatat toki tulla surullisemmaksi, mutta olen varma, että sen jälkeen elämäsi on kallisarvoisempi.

Jotkut ihmiset ovat valittaneet, että kirjani ovat aika synkkiä ja että niissä käsitellään liikaa kuolemaa - no haloo! Siis sehän on meillä kaikilla edessä. Ja kyllä kuolemaakin on parempi ajatella ennakkoon, ettei se pääse yllättämään. Eräs ystäväni, joka työskenteli sairaalan ensiapuosastolla, kertoi minulle aikanaan mielenkiintoisen tarinan. Hän kysyi minulta, josko tietäisin, mikä ilme ihmisillä yleensä on kuolemansa hetkellä. Vastasin: "En tiedä, kivulias?". Mihin hän totesi: "Ei, yllättynyt. Jopa hyvin hyvin sairaat, jotka tietävät viime sekuntiensa olevan käsillä, ovat lopulta aina 'Mitä, minäkö muka?'"

Ei kuolemaa tarvitse miettiä joka minuutti, mutta kyllä se kannattaa ottaa huomioon. Niin saa elämälleen lisää merkitystä ja syvyyttä. Hyvä ystäväni on kuolemaisillaan syöpään, ja hänen näkökantansa elämään on selvästi toisenlainen. Enkä tarkoita tällä mitään "elä elämääsi kuin viimeistä päivää" -asennetta, vaan sitä kuinka eri tavoin ja eri vinkkelistä hän näkee maailman.

LAAJA JA IHASTUTTAVAN PALJASTAVA JONATHAN CARROLL -HAASTATTELU JATKUU TÄHTIVAELTAJA 4/01:ssä.