|
The Lord of the Rings: The Fellowship of the Ring
-Taru Sormusten herrasta: Sormuksen ritarit
Yksi sormus löytää heidät, se yksi
heitä hallitsee,
se yksi heidät yöhön syöksee ja pimeyteen
kahlitsee.
Heti kärkeen on sanottava, että Peter Jacksonin
filmiversion ensimmäinen osa tavoittaa J.R.R. Tolkienin
fantastisen vision paremmin kuin olisi voinut kuvitellakaan.
Tämä elokuva on tehty rakkaudella, pieteetillä
ja alkuteoksen henkeä kunnioittaen - unohtamatta kuitenkaan,
että kyseessä on valkokangastuote, jossa pätevät
erilaiset kerronnalliset säännöt kuin proosassa.
Lopputulos hurmaa varmasti sekä kirjaan perehtymättömät
että Tarunsa sata kertaa lukeneet.
Tuhansia vuosia aiemmin päihitetty pahuus on jälleen
nostamassa päätään ihmisten, velhojen,
kääpiöiden, haltioiden ja hobittien kansoittamassa
Keski-Maassa. Sauron, Mordorin Musta Ruhtinas kokoaa örkkiarmeijoita
ja lähettää palvelijoita etsimään
voimansa keskipistettä, Valtasormusta. Rauhaisaan maalaiselämään
tottuneella Frodo-hobitilla ja hänen ystävillään
on edessä pitkä ja vaarojen täyttämä
matka, mikäli he mielivät estää Sauronin
maailmanvalloituksen.
Uuden-Seelannin monipuolisissa maastoissa kuvattu filmi
tarjoaa katsojalle Keski-Maan ja sen asukit juuri sellaisina
kuin ne on voinut sielunsa silmin kuvitella. Niin Kontu,
Rivendell, Morian kaivokset, Lothlórienin metsä,
Rautapiha kuin monet muutkin eepoksen keskeisistä tapahtumapaikoista
on loihdittu valkokankaalle uskottavasti ja upeasti - väliin
näiden näkymien edessä henki aivan salpautuu.
Juonellisesti alkuperäistä tarinaa on tietysti
jouduttu tiivistämään ja muokkaamaan, jotta
monisatasivuinen vyyhti on saatu tiivistettyä kolmeen
tuntiin - poissa ovat mm. Tom Bombadil ja seikkailut Hautakeroilla.
Leikkauksista ja siirroista huolimatta kertomuksen olennaisimmat
osat ovat tallella ja muutokset ovat niin tyyliuskollisia,
ettei lopputuloksesta löydy valittamisen aihetta -
mitä nyt velho Sarumanin ajautuminen pahan palvelukseen
käy ehkä turhan yksioikoisesti.
Kerronnan ja lavasteiden ohessa myös henkilöhahmojen
ulkoasu maskeja, puvustusta ja näyttelijöitä
myöten saa täydet pisteet. Ian McKellen (Gandalf),
Viggo Mortensen (Aragorn), John Rhys-Davies (Gimli), Sean
Bean (Boromir), Orlando Bloom (Legolas), Sean Astin (Sam),
Dominic Monaghan (Merri) ja Billy Boyd (Pippin) loistavat
sormuksen ritareina, eikä Ian Holmia sympaattisempaa
Bilboa tai Christopher Leeta parempaa Sarumania saata ollakaan.
Cate Blanchett (Galadriel), Hugo Weaving (Elrond) ja Liv
Tyler (Arwen) hehkuvat haltiarooleihin vaadittavaa enigmaattista
voimaa ja iäisyyttä. Koko ketjun heikoin lenkki
onkin Elijah Woodin esittämä Frodo - oikein pahaa
tekee katsoa tällaista siloista pallinaamaa osassa,
johon on itse pienenä samaistunut.
Ylistyslaulua voisi jatkaa selkäpiitä kylmäävillä
Mustilla Ratsastajilla, hallitulla väriskaalalla, draamaa
taiten korostavalla ohjauksella, täydellisillä
erikoistehosteilla, hienostuneella huumorilla tai erinomaisilla
puhe-, ääni- ja musiikkiraidoilla, mutta heitetäänpä
sekaan hieman kritiikkiäkin. Jackson on näet hyödyntänyt
turhankin ahkeraan liikkuvaa kameraa, mistä johtuen
osa kohtauksista menee isolta kankaalta nähtynä
aikamoiseksi puuroksi. Varsinkin taistelut ovat usein pelkkää
viuhkontaa, jossa itse tapahtumia on aivan mahdoton seurata.
Pienistä kauneusvirheistä huolimatta Sormusten
Herran tarun ensijakso on mahtava elokuvakokemus, joka pituudestaan
huolimatta tuntuu päättyvän aivan liian pian.
On hienoa, että nykyisenä pilipalisuurelokuvien
valtakautena joku jaksaa nähdä vaivaa tarjotakseen
katsojille loppuun asti ajatellun selluloidivision.
5 tähteä viidestä.
Toni Jerrman
ELOKUVA-ARVOSTELUT JATKUVAT TÄHTIVAELTAJA 4/01:ssä.
Mukana mm. FROM HELL, THE ONE ja GHOSTS OF MARS.
|
