Oli kyse sitten amerikkalaisesta, australialaisesta, brittiläisestä tai kanadalaisesta tieteiskirjallisuudesta, niin yleiset ennakkoluulot saattavat valveutuneellakin asianharrastajalla olla sitä luokka, että hän yleistää angloamerikkalaisen scifin mielessään yhdeksi homogeeniseksi möykyksi.

Kanadalainen science fiction on toki osa angloamerikkalaista genreä, mutta olisi trivialisointia väittää sen olevan vain jonkinlainen amerikkalaisen lajityypin toisinto täysin vailla omaa luonnettaan. Mikään ei voisi olla kauempana totuudesta, sillä kulttuurin erityispiirteet ovat vuosien saatossa muokanneet myös siitä aivan itsensä näköistä kirjallisuutta. Toisinaan jopa niin selkeästi, että tekstin voi jo lukiessaan tunnistaa kanadalaiseksi (tai vähintäänkin ei-amerikkalaiseksi).

Tuntuu kuin varsinkin uuden sukupolven kanadalainen sf olisi ottanut todellisen lentävän lähdön asenteella, että nyt näytetään jenkeille närhen näreet. Ei ole liioiteltua väittää melkein joka toisen vaahteranlehtimaan tekijän tuovan jotain todella omaehtoista ja innovatiivista, usein jopa subversiivista, nyky-scifin kentälle. Jotain varmasti kertoo sekin, että parhaalle uudelle kirjoittajalle vuosittain myönnettävä John W. Campbell -palkinto on mennyt Kanadaan kahtena vuonna peräkkäin (Nalo Hopkinson, 1999 ja Cory Doctorow, 2000).

Peter Watts on yksi nuoren polven tyylikkäimpiä edustajia ja herätti runsaasti myönteistä huomiota vuonna 2000 ilmestyneellä esikoisromaanillaan Starfish. Varsinkin kirjan evokatiivinen syvän meren kuvaus sai runsaasti kiitosta mm. Gregory Benfordilta, David Brinilta ja Robert Sheckleylta.

Olen jo vuoden ajan oppinut tuntemaan Wattsin hyvänä ja erittäin sanavalmiina sähköpostiystävänä, joten oli korkea aika tehdä miehestä haastattelu Tähtivaeltajaan.

Yksi uuden Maelstrom-romaanisi kiinnostavimpia yksityiskohtia on ajatus siitä, miten "1900-luvun internet on muuttunut 2000-luvun kurimukseksi." Mistä on kyse?

Näkökulmani (joka on kähvelletty Richard Dawkinsilta) mukaan elämä on luonnollisen valinnan muokkaamaa kopioituvaa informaatiota. Tämän määritelmän mukaan tietokonevirus on aivan yhtä "elävä" kuin "oikea" virus. Se kaappaa isäntäkehon kopioituakseen ja voi selviytyä horroksessa vuosia. Yhä lisääntyvä määrä niistä voi jopa läpikäydä mutaatioita.

Samaan aikaan "geneettiset algoritmit" ovat käymässä yhä suositummiksi aina biokemiallisesta analyysistä aerodynaamiseen suunnitteluun. Ihmiset rakentavat "geenejä" tietokoneohjelmiin ja antavat niiden synnyttää ratkaisuja "evoluution" keinoin. Se on tökerö ja kömpelö lähestymistapa. Evoluution keinoin saavutetut ratkaisut ovat harvoin yhtä hienostuneita kuin ohjaillut. Mutta kun olet tekemisissä jonkin kanssa, joka kykenee kopioitumaan tuhat kertaa sekunnissa, sen evoluutio tapahtuu TODELLA NOPEASTI.

Jos yhdistät geneettiset algoritmit tietokoneviruksiin - eli toisin sanoen rakennat viruksia, joilla on geenit - olet aloittanut oman kambrikautisen räjähdyksesi. Tuhat sukupolvea sekunnissa.

Tuo on siis näkemykseni internetistä. Ennen pitkää joku kehittää viruksen, joka on tarpeeksi monimutkainen kyetäkseen mutaation avulla saavuttamaan täysin radikaaleja, uusia muotoja. Ja kun nuo pöpöt pääsevät valloilleen, luonnollinen valinta lähtee käyntiin todellisella poimuvauhdilla. Internetistä tulee elektronisten elämänmuotojen kuohuva ekosysteemi - eikä niitä ole mahdollista siivota sieltä pois.

Siinä ajassa, jossa Starfish ja Maelstrom tapahtuvat, internettiä ei kutsuta enää internetiksi. Se on kurimus (maelstrom). Yli puolet tietoliikenteestä koostuu sofistikoituneista elektronisista elämänmuodoista, jotka muotoutuvat täsmälleen samoin prosessein kuin orgaaninen elämä, ainoastaan äärettömän paljon nopeammin.

Ihmiset eivät kutsu niitä enää viruksiksi, ne ovat viruksista yhtä kaukana kuin elefantit ameeboista. Niitä kutsutaan villieläimiksi. Niistä haluttaisiin päästä eroon, mutta se merkitsisi koko globaalin telekommunikaatioverkon sulkemista, joka puolestaan pysäyttäisi koko globaalin ekonomian. Joten niiden kanssa vain yritetään tulla toimeen ja ne koitetaan pitää joten kuten kurissa, samalla kun huolettomasti jätetään huomioimatta paralleelit luonnollisen ja sähköisen maailman tapahtumien välillä.

Ja sitten Lenie Clarke nousee rantaan...

HANNU BLOMMILAN OIVALLINEN PETER WATTS -HAASTATTELU JATKUU TÄHTIVAELTAJA 4/01:ssä. Mukana infoa niin miehen urasta kuin kanadalaisesta scifistä ylipäätään - sekä hauska katsaus siihen kuinka kirjoittaa Starfish-romaani!