|
Suomen tärkein elokuvafestivaali Rakkautta & Anarkiaa
juhli menneenä syksynä jo 15-vuotista taivaltaan.
Kankaille jyräytettiin jälleen aimo annos ainutlaatuista
viihdettä ja taidetta maailman kaikilta ilmansuunnilta.
Normaaliin tapaan Tähtivaeltajan haukansilmät
kohdistuivat erityisesti aasialaisin elokuviin (miinus aivan
omaan genrensä muodostavat kolmituntiset Intia-musikaalit),
jotka kokonaisuudessaan osoittautuivat tällä kertaa
hieman keskinkertaiseksi. Osasyynä saattaa tietysti
olla se, että ne festarin kovimmat Japani-tykitykset
olivat tuttuja jo ennestään - Hayao Miyazakin
Henkien kätkemä on esitelty Tähtivaeltaja
3/02:ssa, Takashi Miiken Ichi the Killer lehdessä 1/02
ja Kinji Fukasakun Battle Royale numeron 4/01 dvd-palstalla.
Joka tapauksessa melkeinpä kaikki loput itäisiltä
mailta ponnistaneet elokuvat jäivät yleistasoltaan
alle niiden harvojen eurooppalaisten ja amerikkalaisten
leffojen, jotka massiivisen selluloidipyörityksen keskellä
ehti tsekata. Ja nämä ylistävän maininnan
ansaitsevat länsifilmithän olivat siis Series
7, Donnie Darco, Lethal Force, Irréversible, Trespasser,
Ghost World, Biggie & Tupac, 24 Hour Party People sekä
Jay and Silent Bob Strike Back. Kuis ihmeessä näin
pääsi käymään?
Japani
Tuoreiden Aasia-tuttavuuksien valopilkku oli anime-ohjaajana
paremminkin tunnetun Mamoru Oshiin näytelty, Puolassa
kuvattu Avalon (2000). Visuaalisesti viimeisen päälle
stailattu ja juoneltaankin viettelevä kokemus, joka
lähtee liikkeelle virtuaalimaailmojen ja cyberpunk-tarinoiden
tutuista ainesosista, mutta kohoaa lopulta yhdeksi genren
kokonaisvaltaisimmista toteutuksista.
Ollaan ankeassa lähitulevaisuudessa, jossa laiton virtuaalisotapeli
tarjoaa sirkushuveja leipäjonoissa seisovalle kansanosalle.
Silmä kovana he seuraavat, kuinka pelaajat pärjäävät
realistisenoloisilla taistelukentillä ja keräävät
menestyksensä myötä pisteitä, jotka
aktuaalimaailmassa vaihdetaan rahaksi. Sankarien osa ei
ole kuitenkaan pelkkää herkkua, sillä kilpailu
on kovaa ja pahimmillaan peli tuhoaa käyttäjänsä
aivot.
Elokuvan päähenkilö on Ash-niminen nainen,
virtuaalisodan yksinäinen mestari, joka etenee vaikeusasteelta
toiselle - kunnes hän kuulee huhuja peliin upotetusta
salaisesta tasosta ja ryhtyy epätoivoisesti tavoittelemaan
tätä tappavaa haamukuvaa. Etsinnän myötä
kuvioihin astuu mukaan Avalonin legenda ja kuningas Arthurin
myytti, joiden kuvasto vihjailee tulevasta sekä syventää
taiten koko leffan tematiikkaa.
Animaatio-ohjaajana Oshii kiinnittää suurta huomiota
elokuvansa esteettiseen asuun. Välillä näyttääkin
melkein siltä kuin käsissä olisi piirretty,
ei näytelty elokuva. Väriskaala on vedetty selkeän
ruskeasävytteiseksi, kuvaa pehmennetty rankasti ja
harvat valot poltettu kauniisti yli. Lopputulos on eteerisen
tunnelmallinen. Kaikki tämä ulkoinen leikittely
palvelee myös itse kerrontaa. Virtuaalitodellisuuden
jähmettyvät maisemat, joissa kamera yhä liikkuu,
kolmiulotteisuus, joka paljastuu pelkiksi päällekkäisiksi
tasoiksi, sekä kuollessaan pikseleiksi hajoavat hahmot.
Reaalimaailman itäeurooppalainen harmaus ja pysähtyneisyys
sekä kaiken tämän taustalla näkyvät
ihmiset, jotka vaikuttavat statisteilta.
Avalon on mystinen elokuva, jossa jopa lopetus on ihan wau!
Palkittu Ring (ks. TV 4/99) nosti japanilaisen Hideo Nakatan
kerralla kauhufanien puolijumalaksi. Uudella Dark Water
-elokuvallaan (2002) hän todistaa jälleen kerran
hallitsevansa suvereenisti pienieleisen mutta vahvasti kouraisevan
kauhukerronnan nyanssit. Sitäkin suurempi sääli
on, että Koji Suzukin romaaniin perustuvan leffan juoni
paljastuu pelkäksi paperinohuiden kliseiden toisteluksi.
Yksinhuoltajaäiti ja tämän leikkikouluikäinen
tytär joutuvat avioeron jäljiltä muuttamaan
ränsistyneen kerrostaloalueen betonikolossiin. Vesisateen
harmaaksi sävyttämään elämään
rupeaa ilmestymään pahaenteisiä, selittämättömiä
yksityiskohtia: Hissin kamerassa vilahtaa tumma varjo, yläkerran
asunnon ovella taas sadeasuinen pikkutyttö. Myös
kämpän katossa oudosti leviävä vesivahinko
ja aina vain mahdottomiin paikkoihin ilmestyvä lasten
olkalaukku horjuttavat äidin mielenrauhaa. Onko asialla
tyttärensä huoltajuudesta kaikin keinoin kamppaileva
ex-mies vaiko kenties jotain vielä pelottavampaa?
Dark Water etenee ahdistavan hillityllä temmolla, ja
Nakatan ohjaus rakentaa valkokankaalle useita kylmääviä
visioita. Nekin menettävät kuitenkin nopeasti
tenhonsa, kun kioskikirjallinen perusidea alkaa purkautua
esiin alunperin juuri vieraudessaan voimallisen uhan takaa.
Lopulta käteen jää aikamoisen plörö
pettymys.
RAKKAUTTA
& ANARKIAA -raportti by Toni Jerrman jatkuu Tähtivaeltaja
4/02:ssa. Mukana mm. PULSE, AGITATOR, PRINCESS BLADE, BAD
GUY sekä eteläkorealaisen leffafestariorganisaattori
Ellen Kimin haastattelu!
|
